Lue keskustelun säännöt.
Meiän ukko on kans viikonloppualkoholisti
24.09.2010 |
Joka ikinen perjantai, kun tulee töistä kotiin, käy kaupasta hakemassa viikonloppujuomat: kaljalaatikko (24tlk) + lonkerolaatikko(8 tlk). Puolet menee perjantai-iltana, loput la ja su. Yleensä sammuu sohvalle viimeistään puoliltaöin. Joskus aamuyöllä/aamulla kömpii sänkyyn ja nukkuu n. 10 asti kunnes käyn lasten kanssa herättämässä ihan vain siitä syystä, kun vituttaa sen käytös.
Mies yleensä ryyppää kotona. Ehkä max kerran/2kk käy kaverin kanssa ulkona, ja silloin petaan miehelle sohvan ja käsken sinne nukkumaan, kun on aina ihan kaatokännissä, kun tulee kotiin.
Kerran sammui keittiön pöydän ääreen, nukkui siinä n. tunnin verran, kunnes "valui" tuolilta lattialle, ja nukkui sitten aamuun asti keittiön pöydän alla :( Olin 2v. lapsen kanssa todistamassa tätä tapahtumaa, kun lapselle piti yöllä käydä vaihtamassa kakkavaippa, sekä kävin pienempää vauvaa syöttämässä jossain vaiheessa yöllä. Sanoin 2v:lle, että iskä nukkuu nyt vähän hassussa paikassa, iskää rupes väsyttämään keittiössä, eikä jaksanut mennä sänkyyn.
Muutaman kerran on sammunut sohvalle niin, että jalat on lattialla, eli polvilteen perse pystyssä pää sohvalla. Tää saattaa kuulostaa hassulta, mut mä voin sanoa, ettei paljon naurata. Olen ottanut valokuviakin parista sammumisesta, ja sitten näyttänyt niitä aamulla ja myöhemminkin, ihan vain muistutukseksi, miltä ukko näyttää minun ja lasten silmissä.
Minä olen yrittänyt rauhallisesti jutella, olen nalkuttanut, kun oikeibn vituttaa, olen yrittänyt olla sanomatta mitään. Olen ehdottanut myös A-klinikkaa, johon mies totesi vain hämmästyneenä, että olenko mä ihan tosissani.
Mies on kerran sammunut kadulle matkalla ravintolasta kotiin. Lompakko ja kännykkä sekä kaulassa ollut kultaketju pöllittiin (yllätys...)
Anoppi on yrittänytt puhua ystävällisesti, samoin miehen veli, mutta mies on vain sitä mieltä ettei hänellä ole ongelmaa.
Sepä hänen suurin ongelmansa onkin, kun hänestä ei ole mitään ongelmaa.
Kinnostais tietää, mitä mies ite miettii sen ryyppäämisistä, kun usein juo niin paljon, ettei muista loppuiltaa.
Jotenkin mä vaan siedän sitä ukkoa muuten. Hyvä isä on kyllä muuten ja ihana puoliso, kun sille päälle sattuu :) On siinä kyllä paljon hyvääkin, vaikka toi juominen on iso miinus
Kommentit (4)
Tilanne on kuin minun lapsuudestani, isäni on alkoholisti ja työelämässä ollessaan ryyppäsi kaikki viikonloput. Lapsesta se isän alkoholin käyttö tuntuu aika pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin pyydä miestä todistamaan se olemalla juomatta, muuten et usko. Tee vaikka sopimus että jos pystyy olemaan juomatta, hyvä, jos ei pysty niin sitten AA, mutta anna mahdollisuus. Ja vaihtoehtona ei ole se, että jatkat ryyppäämisen katsomista vaan asumusero. Älä anna lapsillesi tuollaista kasvuympäristöä. Se on kauhea taakka ja usein hyvin tarttuvaa.
Älä hyväksy tuota käytöstä. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin 'oikeus juoda'. Siinä kaataa perheen rahat kankkulan kaivoon ja hajottaa perheen muutenkin toiminnallaan. Miten sellainen voi olla mukamas oikeutettua. Miehelle nyt selkä seinää vasten!
Lupaa ja lupaa lopettaa, mutta ei lopeta. Meno ei ehkä ole ihan niin paha kuin teillä, mutta silti. Mies juo kotona perjantai-illan. Ei siis koskaan ole baarissa tms. Ja lauantaina pitää juoda ne loput.
Hän kuulema osaa olla juomatta. Esikoisen vauva-ajan olikin juomatta, mutta sen jälkeen on ollut tasaisen tappava tahti. Hänen juomisensa ei kuulema häiritse ketään. Jos mä voisin mä ottaisin eron heti. Mutta ainakin vuosi pitää sinnitellä. Muuten mies on ihan ok, mutta viikonloput. Ei hänellä krapulaa ole, mutta harvoin pääsee la-aamuna ulos meidän kanssa.
Miehen äiti on tissuttelija ja isä alkoholisti. Velikin on alkoholisoitumassa, joten en ihmettele mistä mies on tuon mallin oppinut. Rahaa hän repii aina jostain kaljaa, vaikkei mihinkään muuhun olisi. Minä en rahaa hänelle anna, mutta jostain sitä rahaa tosiaan aina kaljaan riittää.
Hänellä ei ole omasta mielestään ongelmaa. Mun mielestä on.
ahdisti miehen alkoholin käyttö.
Otti niin paljon ettei muistanut tapahtumia ja aina oli joku paikka mustelmilla. Joskus jalka mennyt sijoiltaan rapussa.
Sitten mieheni joutui työttömäksi. Alussa mies ryyppäsi rankemmin ikäänkuin lohdukkeeksi. Sitten loppui tulot.
Minulla oli ainoa työpaikka. Enkä suostunut rahoittamaan miehen viikonloppuisia juomia.
Aluksi kiukutteli, mutta tyytyi tilanteeseen.
Mies oli työttömänä 2 vuotta ja raitistui. Nyt sai uusia töitä eikä ole enää ottanut. Kun keskustelimme tästä hän sanoi että ei tee enää mieli, en ole enää koukussa.
Miehen työttömyys oli enemmänkin onni, kuin onnettomuus.