Heitin roskiin eikä mies huomannut mitään

Kai ymmärrät, että et omista miehesi tavaroita joten olet syyllistynyt varkauteen, josta miehesi voi sinut viedä oikeuteen asti.

minä minä minä, mun periaatteet, mun koti.....

Tuskinpa miehesi niin tyhmä on, ettei sitten aikanaan huomaisi sinun valehtelevan. Kun huomaa jotain "aarrettaan" kadonneeksi, varmasti tarkistaa, mitä muutakin on mystisesti hävinnyt.



Sinä tuskin ihan täysin voit tietää, miksi mikäkin miehesi tavara on hänelle tärkeä. Ok, varmasti jemmaa ihan tavan vuoksi, mutta joukossa voi olla myös asioita, joilla ON hänelle tunnearvoa. Olisi aika helvetin ikävä temppu, jos puoliso vastoin kieltoa salaa ja salakähmäisesti on sen sitten mennyt kanittamaan veks.



En itse ole mitenkään jemmaaja, vaan panen omia kamojani aika surutta kiertoon tai heitän pois. Mutta minusta muiden tavarat OVAT muiden omaisuutta, eikä minulla ole oikeutta niitä salaa hävittää.

hamstraaja ja saisin kyllä sellaisen raivarin, ettei ikinä ennen jos joku menisi minun tavaroitani pois heittämään.



Etkö olisi voinut valita toista minimalistia elämänkumppaiksesi jos tarvitsee tuollaisia temppuja tehdä? Tekosi on todella törkeä.

Mä teen yhtä mittaa noin, eikä mies ikinä huomaa mitään. Kerran se tosin alkoi kaivata yhtä kirjasarjaa jonka oli hankkinut joskus 10v sitten, olin vaan että häh, missähän se on... Mutta meillä on niin paljon kirjojakin ettei mies jaksanut käydä kirjahyllyä läpi vaan tyytyi siihen ajatukseen, että "on se jossakin".

Eikä siinä ole varkaudesta. Hinnat ovat niin pieniä. Tiedän tämän, sillä sukulaiseni teki rikosilmoituksen toisesta sukulaisestaan, koska tämä oli perikunnan yhteiseltä mökiltä muka "varastanut" kuokan, lapion, rekiloimen -50-luvulta sekä vanhan kahvimyllyn. Poliisi totesi, ettei ole tapahtunut rikosta, koska esineillä ei ole juuri muuta kuin käyttö tai tunnearvo.

vanhat lumput ja sen selaisen ymmärrän, mutta vanhat akkarit ja taskarit.. voi pöljä. Tajuatko mität apahtuu kun ukksoi huomaa, mitä jso siellä on ollut taskareiden ensipainoksia.



Teillä ei kaiketi ole lapsia? vai onko? ei käynyt mielessä että ukkosi ehkä heille olis halunnut säästää omansa... Kaiketi olet sitten hetittänyt myös omat vanhat "barbisi" jne.. Mä saisin paskahalvauksen jos mun taskari kokoelma heivaisi roskiin.. siinä taitaisi käydä niin että heittäjä saisi joko hommata ne takaisin tai kerätä uudet tilalle..

a) sorkkimaan yleensäkään b) heittämään veks salaa.



Onneks se on niin fiksu, ettei edes yritä. Samoin mä arvostan hänen säilyttämiään tavaroita, vaikken kaikkien tarkoitusta edes ymmärrä.

Mä teen yhtä mittaa noin, eikä mies ikinä huomaa mitään. Kerran se tosin alkoi kaivata yhtä kirjasarjaa jonka oli hankkinut joskus 10v sitten, olin vaan että häh, missähän se on... Mutta meillä on niin paljon kirjojakin ettei mies jaksanut käydä kirjahyllyä läpi vaan tyytyi siihen ajatukseen, että "on se jossakin". Eikä siinä ole varkaudesta. Hinnat ovat niin pieniä. Tiedän tämän, sillä sukulaiseni teki rikosilmoituksen toisesta sukulaisestaan, koska tämä oli perikunnan yhteiseltä mökiltä muka "varastanut" kuokan, lapion, rekiloimen -50-luvulta sekä vanhan kahvimyllyn. Poliisi totesi, ettei ole tapahtunut rikosta, koska esineillä ei ole juuri muuta kuin käyttö tai tunnearvo.

Varkaus on varkaus, vaikka tavaralla olisi mitätön käyttöarvo.

jättäisin sut.

ei tulis mieleenkään hävittää niitä salaa. luultavasti sen jälkeen häviäis muijakin =)

No, tuolla tempauksella ositit vain sen, että miehesi saa joku kerta käyttäytyä tismalleen samoin sinun omaisuuttasi kohtaan, ei muuta.

Vaatteet vielä ymmärrän, mutta varsinkin Aku Ankoilla ja taskukirjoilla on ihan oikeasti rahallistakin arvoa, ja jos niitä oli paljon, niin arvo ei ollut ihan vähäinen. Kun mies vaikka 20 vuoden päästä haluaisi myydä ne, niin voi kuule vituttaa.

Tuollaisiin asioihin kysytään lupa.

Se joko saadaan tai sitten ei.

Kenenkään omaisuutta ei saa noin vain viskata menemään. Ja kuten joku sanoi, kyllä "kiittää" sinua kun huomaa taskareiden kadonneen.

Meillä on jo vuosia väännetty kättä erilaisesta elämänkatsomuksesta, mitä tulee tavaroihin ja niiden säilyttämiseen. Mä olen sitä mieltä, että erittäin vähällä tavaramäärällä tulee toimeen, ja turhat pois kierrätykseen. Kaikessa tavarassa periaatteeni on, että jos ei ole vuoteen käytetty, niin sitten kannattaa harkita, onko sillä käyttöä ollenkaan.

Mies ei kuitenkaan ole valmis heittämään mitään pois! Ei sitten yhtään mitään, eikä ole valmis keskustelemaan, esim. ihan hirveitä vaatteita 80/90-luvuilta, kuolleen isänsä vanhoja vaatteita (joihin ei liity tunnearvoa), vanhoja lehtiä vuosikymmenten takaa jne..

Noh, mä pistin sitten tuulemaan kuukausi sitten, kun meni käämit. Ihan kylmästi kävin miehen vaatekaapin läpi ja poimin kaikki turhat pois. Samoin tein kaapistojen ylähyllyille, missä on miehen jemmat rojulle. Lopuksi menin kellarikomeroon ja tyhjäsin sen mm. vanhoista Aku Ankoista ja taskukirjoista, vanhoista Image-lehdistä ja Soundi-lehdistä sekä muusta turhasta. Kiikutin kaiken viereiselle kirpparille.

Nyt on sitten aikaa kulunut, eikä mies ole huomannut että mitään puuttuisi. Tässäpä taas nähdään, miten "tärkeitä" ne tavarat hänelle oikeasti olivat kun ei huomaa edes niiden häviämistä. Sitten jos joskus jotain huomaa, niin esitän vain tyhmää ja sanon, etten tiedä mihin se ja se tavara on hävinnyt.

Tämä on ainoa asia, jossa olen miehen tietämättä hänen tekemisiinsä puuttunut, enkä aio kertoa koskaan. Mutta en myöskään kadu.

Helppo tapa saada kotiin tilaa ;-)

Niin heitä omat tavarasi kaikki roskiin, niihin sinulla on oikeus, muitten tavaroihin ei!

Meilläkin mies hamstraa kaikenlaista, esim. remppapaidaksi oli jossain vaiheessa kaksinkertainen määrä paitoja kuin oikeita käyttöpaitoja. Ja tosiaan kaikkia kauppojen reseptivihkoja ja vaikka mitä diipadaata.



Aku Ankkoja en olisi heittänyt pois, mutta imaget ja muut lehdet voi ihan hyvin vähin äänin poistaa (ainakin meillä). Samoin siivoilen silloin tällöin miehen vaatekappia, jolloin vähennän "remppavaate"kasaa.



Ei meilläkään mies ole huomannut, tai ainakaan sanonut mitään. Yritän tosiaan ensin siirtää vähän jonnekin piilommaksi ja sieltä sitten heittelen pois, jos ei ole kyselty perään vuoteen.



Ihan hyvä se on oikeesti saada tilaa ja hamsterin kanssa on kamala minimalistin elää.

Koska inhoan turhaa rojua jota meillä on jatkuvasti liikaa. Tosin erotuksena tuolle tempulle teen yleensä niin että valitan roinasta niin kauan että mies suostuu itse heittämään ne pois.

Tarkoitan nyt siis oikeesti kaikkea turhaa esim. ikivanha kauhtunut nojatuoli jossa on reikiä jne.

terveyskeskuksen tms. odotusauloihin kuin nakata kaikki suoraan roskiin? Tuli vain mieleen.

Minun äitinikin on hamstraaja ja vaikka en arkea hänen kanssaan asukaan, niin jo yhteisen lomakodin tavaramäärä ärsyttää.



Siitä huolimatta teit mielestäsi väärin.



Tuo salaa hävittäminen...

Ihmiset joiden koti on ryövätty, usein kuvaavat sitä kuin heidät olisi raiskattu.

samaa lapsen leluille. Siis sellaisille, joilla se ei todellakaan enää leiki ja joiden se ei huomaa kadonneen, kun niitä salaa kirpparille kannan. Mutta täytyy olla tosi varma siitä mitä pois vie, mä olen eri mieltä tuon periaatteen kanssa, että jos ei vuoteen ole tarvinnut niin ei tarvitse koskaan. Kyllä meillä on tarvittu tavaroita joita on viimeksi tarvittua vuosia sitten. Ei kaikille tavaroille ole käyttöä jatkuvasti, mutta myöhemmin on, ja silloin niiden olemassaolo on korvaamatonta.