Synnyttäneet, apuva!
Öh, täällä olis ensimmäinen mukelo ilmeisesti tuloillaan ihan lähiaikoina ja nyt tarvittaisiin vinkkiä/kokemusta! Kuinka teillä jo synnyttäneillä on supistukset menneet, missä vaiheessa olette päässeet lähtemään sairaalaan? Kipeitä supistuksia on ollut klo 4:30 lähtien yöllä, tällä hetkellä niitä on 6-10 min välein, mutta koen kyllä kestäväni ne vielä oikein hyvinkin. Nyt vain huolestuttaa kuinka tiheiksi ne uskaltaa päästää ennen kuin alkaa hankkia lähtöä, mies on nimittäin 2h:n ajomatkan päässä töissä ja sairaalaankin olisi matkaa vielä tunnin verran.. Eli ei kai supistusten kivuliaisuus ja tiheys mene käsi kädessä? Ja kuinka nopeasti teillä tilanne on muuttunut? Kiitos jos joku on jo hereillä tähän vastailemassa :o)
Kommentit (11)
että heräsin lauantaina varhain aamulla supistuksiin ja luulinkin että lähtö tulee. Ne kuitenkin iltaa kohden laantuivat.
Sunnuntaina aamulla menin pissalle ja huomasin housuissa verta, lähdimme siitä sitten synnärille, jossa todettiin että veri tulee kohdunkaulalta ja olen sen verran auki että kotiin ei kannata lähteä. Siitä meni sitten 7,5 h tuntia kun sain vauvan syliini.
vai pääsetkö tarvittaessa taksilla. Ne pahenee niin yllättäen ja vaikea sanoa pelkistä supistuksista. Voivat vielä loppuakin, mutta näytille kannattaa mennä.
kotiin.
Jos haluat rauhoittaa mielesi, menet synnärille näytille. Muussa tapauksessa voit periaatteessa olla niin kauan kotona kuin pystyt (kivut eivät siis ole ylivoimaiset).
Hei!
Minä sinuna soittaisin ensin synnärille ja lähtisin sitten kohti sairaalaa. Eteneminen on niin yksilöllistä, mutta ottaisin itse esikoisen kohdalla "varman päälle".
Synnytin tyttäreni elokuussa ja synnytys kesti 16 tuntia. Siitä, kun supparit tuli noin 7 minuutin välein kesti vielä 16 tuntia tytön syntymään, mutta ei sitä koskaan tiedä milloin toiminta lähtee vauhtiin... Ja kivunlievitysen kohdallakin on tiettyjä rajoitteita. Esim. jos haluaisin epiduraaliin niin sitä et voi enää saada tietyn vaiheen jälkeen.
Tsempppiä koitokseen.
jatkan vielä ....
kipu ei aina kerro, että ponnistusvaihe on lähellä. Mun supparit tuli lopussakin 3 minuutin välein ja olinkin kätilön yllätykseksi 9 cm auki. En tuntenut ollenkaan voimakasta kipua, enkä näin ollen saanut kuin ilokaasua lievittämään synnytyskipuja.
Jos menee niin kuin mulla ( tavallinen keskimääräinen synnytys) lapsesi syntyy joskus klo 19-22 tänään illalla. Tod näk supistukset pahenevat viimeistään klo 15-16 iltapäivällä ihan kunnolla kipeiksi. Silloin kannattaisi olla sairaalassa ja pyytää jo etukäteen epiduraalia (ihana apu jos ajoitus onnistuu). Ei vät anna epiduraalia ennen kuin avautuminen on tarpeeksi pitkälllä, mutta jos ilmoitat toiveesi ajoissa ainakin anestesialääkäri osaa varautua ja varata hetken aikaa siihen.
Itse lähtisin sairaalaa kohti viimeistään puolen päivän jälkeen kun ajomatkakin on noin pitkä. Jos supistukset muuttuvat säännöllisiksi ja tihenevät niin aikaisemminkin.
Sairaalaan kannattaa tosiaan soittaa vaikka heti ja pyytää viralliset ohjeet. Niiden kuuluu auttaa ja palvella tässä asiassa.
kävi niin, että aupiatuksia tuli noin neljän minuutin välein ja kestivät parikymmentä sekuntia (eivät olleet erityisen kipeitä). Siksi venytin sairaalaan lähtöä, koska terkkari oli vielä painottanut, että kun ne kestävät (olikohan se nyt minuutin verran), sairaalaan. Noh, tyttö syntyi varttia myöhemmin siitä, kun päästiin sairaalaan. Eli voi olla hyvinkin yksilöllistä.
synnytykseni eteni niin hurjaa vauhtia, että olisin sinuna painellut jo silloin aamuyöstä synnärille. Supistukset alkoivat noin klo 2 ja lapsivedet lorisivat kivasti sänkyyn ja matkalla vessaan pitkin lattioita noin klo 2.30, sairaalassa olimme kolmen aikaan (Matka ei ollut pitkä, mutta en meinannut malttaa lopettaa lämpimällä vedellä suihkuttelua vatsalle.) Epiduraalia minulle ei enää edes suostuttu laittamaan, joten kivunlievitys hoidettiin ilokaasulla ja puudutteella kohdunkaulalle. Mitään muitakaan "vippaskonsteja" ei edes ehditty miettimään. Ja tytär syntyikin jo siinä hiukan yli neljä.
Esikoinen siis kyseessä:)
On se kumma kun esim. saksassa on ihan toinen käytäntö sen kanssa kuin suomessa.
Mun 2 ekaa synnytystä tapahtui suomessa. Viimeisin Saksassa. Ja kun kerroin kuinka kamalia edelliset synnytykset oli kivun kanssa sanoivat, että laitetaan sitten heti epiduraali. Niin ei tarvi kokea kipua. Eli kun käynnistystippa laitettiin en ollut yhtään avautunut ja samaan syssyyn lykättiin puudutus. Kun sanoin, ettei kai sitä vielä voi laittaa olivat aivan ihmeissään, että miksi ei voi. Kerorin suomen tyylistä ja ne oli todella ihmeissään.
Samoin kun ei muka voi antaa tityn pisteen jälkeen enää, kyllä voi.
Suomessa vaan halutaan naisten kärsivän.
Ihana synnytys oli ja kivuton. Ponnistus onnistunut puudutuksesta huolimatta. Se on vain siinä, että sen osaa annostella oikein.
On se kumma kun esim. saksassa on ihan toinen käytäntö sen kanssa kuin suomessa. Mun 2 ekaa synnytystä tapahtui suomessa. Viimeisin Saksassa. Ja kun kerroin kuinka kamalia edelliset synnytykset oli kivun kanssa sanoivat, että laitetaan sitten heti epiduraali. Niin ei tarvi kokea kipua. Eli kun käynnistystippa laitettiin en ollut yhtään avautunut ja samaan syssyyn lykättiin puudutus. Kun sanoin, ettei kai sitä vielä voi laittaa olivat aivan ihmeissään, että miksi ei voi. Kerorin suomen tyylistä ja ne oli todella ihmeissään. Samoin kun ei muka voi antaa tityn pisteen jälkeen enää, kyllä voi. Suomessa vaan halutaan naisten kärsivän. Ihana synnytys oli ja kivuton. Ponnistus onnistunut puudutuksesta huolimatta. Se on vain siinä, että sen osaa annostella oikein.
Olen saanut kahdessa synnytyksessä epiduraalin heti kun vauvan päähän pystyttiin kiinnittämään sydänääniä valvova piuha. Ja ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla tämä toimenpide edesauttoi, että lapsi syntyi terveenä kiirrellisen sektion jälkeen.
Kiitos kaikille kokemuksista, täällä mennään tällä hetkellä sillä että supistuksissa on tullut kaksi "taukoa" joiden aikana on suppaillu vaan 20-30 min välein ja sitten taas tiuhempaan. Aika väsyttävää hommaa... Nyt mies ja sairaala ovat lähempänä joten neuvolakäynnin jälkeen tein päätöksen olla vielä kotona kun kivut on ihan siedettäviä. Täytyy toivoa ettei tule yllättävää lähtöä sitten... Ja huomenna polille vilkaisemaan tilanne joka tapauksessa. Vedet ei oo menny, edes tihkunu... Enpä olis uskonu että tää on näin hidasta hommaa, mutta kai hitaasti hyvä tulee :o) -Ap