Lue keskustelun säännöt.
Miks pitää "paapoa" niitä jotka ei saa lapsia?
21.09.2010 |
Kyllä mä ymmärrän että se on vaikea asia heille ja kipeä. Mutta jotenkin ihan älytöntä että omaa raskautta pitää "hävetä" tai peitellä että ei vaan tuu pahamieli lapsettomille. Ne saa äksyillä, olla ilkeitä ja suorastaan törkeitä, sitä vaan pitäis ymmärtää!?
Kommentit (18)
muutenkaan kaikki saa kaikkea. Miksi juuri tämä oma lapsi olisi jotenkin pakko taata kaikin mahdollisin keinoin kaikille? Ymmärrän kyllä, että kipeä asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tietty hienotunteisuus on luonnollisesti paikallaan! Et kai sä rupea vitsejä kertomaan sellaisellekaan, joka on esim. juuri menettänyt lähiomaisen?
Mutta hienotunteisuutta kyllä kaipaan minäkin. Se, joka lapsettomuutta ei ole kokenut, ei voi todellakaan ymmärtää, kuinka tämä raastaa sisintä. Aina kun näkee pienen lapsen, niin väistämättä tulee mieleen, että miksei meillekin. Mutta en sitä siinä tilanteessa näytä.. Ja en kyllä ymmärrä niitä lapsettomia, ketkä "kiukuttelevat"..
kuin esim. syöpään sairastunutta, kehitysvammaista, jalkansa menettänyttä jne. Yhteiskunnassa on paljon erilaisia ihmisiä, joilta puuttuu jotain. Otamme heidät huomioon ihan kohteliaisuuttamme. Samalla tavalla otamme huomioon sellaiset ihmiset, jotka eivät esim. pysty saamaan lasta ja ovat asiasta kertoneet. En menisi tällaiselle ihmiselle hehkuttamaan raskauttani tai sitä, miten helposti tulin raskaaksi. Niin kuin en menisi syöpään sairastuneellekaan hehkuttamaan, miten terve olen ja tulen elämään vielä kauan tai jalkansa menettäneelle kehuskelemaan, miten näppärää on, kun pääsee juoksemaan portaita jne.
Sen sijaan kohtelisin ihmisenä niin kuin muitakin. En yrittäisi peitellä raskauttani tai pitää asiaa tabuna - jonakin, josta ei saa puhua. Ymmärtäisin kuitenkin, jos tälle ihmiselle olisi vaikeaa puhua asiasta tai hän ei esim. kykenisi onnittelemaan. Ymmärtäisin jopa sen, jos tämä ihminen haluaisi jäädä vähäksi aikaa taustalle. Joillekin asia on kipeämpi kuin toisille.
En siis "paapo" mutta en lällättelekään. Kai sitä ihmisiksi voi käyttäytyä?
lällättely on moukkamaista. Tiedän paljon naisia, jotka leuhkivat raskauksillaan ja lapsillaan. Se on äärimmäisen typerää. Minulla on itselläni yksi lapsi, eikä tulisi mieleenikään ylpeillä asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikissa puheissa, koska miehen sisko ei saanut lasta. Meille sensijana syntyi kolme lasta, jokainen sai alkunsa kertalaakista, mutta en ole tuota raskautumisnopeuttani kenellekään kertonut. Mutta eipä siinä Einstein tarvitse olla, jos esikoinen syntyi esim. 9kk häiden jälkeen =)
Anoppi julisti koko suvlle kuinka tyttärellään on vaikeaa ja mitään lapsiin liittyvää ei talossa puhuta. Hän ei mysökään huomioinut meidän lapsia millään tavalla (ei edes tuonut kukkia kun esikoisemme syntyi, ei siis tuonut yhtään mitään), "koska tyttärellään on hankalaa".
Eikö anoppi siis ollut oikeutettu iloitsemaan meidän esikoisesta eli hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan, koska tyttärensä ei saanut lasta? Tyttärensä löi meihin välit poikki, koska lasta ei heille kuulunut.
No nyt kun heille syntyi kevyillä hoidoilla kaksi lasta niin nyt on suvussa eri ääni kellossa. Ollaan niiiiiin mielin kielin. Mutta kukaan ei pyytänyt meiltä anteeksi , että meidät käytännössä työnnettiin syrjään sen takia että meille syntyi lapsia silloin kuin niitä toivoimme. Ei toisen lapsettomuus on hedelmällisten vika!
Samalla logiikalla meidän pitäis nyt sitten lyödä välit poikki miehen siskoon, koska me ollaan vähävaraisia ja miehen sisko rikas - kyllähän meidän tulee paha mieli kun ei ole varaa ostella mitä haluaa. Niih!
etten olisi lisääntynyt "kuin itsestään". Se on varmaan sit luettu leuhkimiseksi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisen lapsettomuus on hedelmällisten vika!
Samalla logiikalla meidän pitäis nyt sitten lyödä välit poikki miehen siskoon, koska me ollaan vähävaraisia ja miehen sisko rikas - kyllähän meidän tulee paha mieli kun ei ole varaa ostella mitä haluaa. Niih!
nyt kerro vielä mitään. Pariskunta on voinut yrittää lasta jo vuosia ja sitten lapsi syntyy 9kk häiden jälkeen. Ei naimisiinmeno nykyään paljasta sitä milloin lapsia yritetään tehdä ja milloin ei, tai milloin harrastetaan seksiä ja milloin ei
kaikissa puheissa, koska miehen sisko ei saanut lasta. Meille sensijana syntyi kolme lasta, jokainen sai alkunsa kertalaakista, mutta en ole tuota raskautumisnopeuttani kenellekään kertonut. Mutta eipä siinä Einstein tarvitse olla, jos esikoinen syntyi esim. 9kk häiden jälkeen =)
Anoppi julisti koko suvlle kuinka tyttärellään on vaikeaa ja mitään lapsiin liittyvää ei talossa puhuta. Hän ei mysökään huomioinut meidän lapsia millään tavalla (ei edes tuonut kukkia kun esikoisemme syntyi, ei siis tuonut yhtään mitään), "koska tyttärellään on hankalaa".
Eikö anoppi siis ollut oikeutettu iloitsemaan meidän esikoisesta eli hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan, koska tyttärensä ei saanut lasta? Tyttärensä löi meihin välit poikki, koska lasta ei heille kuulunut.
No nyt kun heille syntyi kevyillä hoidoilla kaksi lasta niin nyt on suvussa eri ääni kellossa. Ollaan niiiiiin mielin kielin. Mutta kukaan ei pyytänyt meiltä anteeksi , että meidät käytännössä työnnettiin syrjään sen takia että meille syntyi lapsia silloin kuin niitä toivoimme. Ei toisen lapsettomuus on hedelmällisten vika!
Samalla logiikalla meidän pitäis nyt sitten lyödä välit poikki miehen siskoon, koska me ollaan vähävaraisia ja miehen sisko rikas - kyllähän meidän tulee paha mieli kun ei ole varaa ostella mitä haluaa. Niih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmatta lasta emme saaneet helposti, ja sitä ennen meiltä kuoli 2 vauvaa kohtuun. Olin varma, etten koskaan enää saa vauvaa. Koin silloin samankaltaisia tunteita vauvoja nähdessäni, siis vauvojen ja raskaanaolevien näkeminen tuntui todella pahalta.
Lapsettomia ei tarvitse paapoa, eikä ole "lapsellisten" vika, etteivät he saa lapsia.
Typerät kommentit voi silti jättää väliin tyyliin: "voin lainata meidän Pekkaa teille lapsentekoa opettamaan".
Tai uskonnolliset "teille ei ole tarkoitettu lasta" tai "kyllä kaikelle on tarkoituksensa".
Ja samaan aikaan narkkarit ja vauvanhakkaajat lisääntyvät...
voi ihan verrata siihen, että on juuri kuollut joku läheinen! Toki se on lapsettomalle lasta toivovalle kova paikka, kun joku toinen on raskaana, mutta ei sen raskaana olevan tarvitse silti peitellä raskauttaa mahdollisimman pitkään, ettei toisille tule paha mieli. Parempi lapsettoman kannalta, että on aikaa valmistautua, jos on joku sellainen henkilö kyseessä, jonka kanssa tulee olemaan paljon tekemisissä lapsen syntymän jälkeenkin. Raskaana oleva voi hienotunteisesti jättää ne intoilut ja valitukset ym. hormonihöyryilyt keskusteltavaksi jonkun muun kuin lapsettomuudesta kärsivän kanssa, jos hän ei vielä ole sopeutunut omaan tilanteeseensa. Tuntemani lapsettomat ovat jo niin pitkään eläneet asian kanssa, että heille voisi sanoa mitä tahansa raskaudesta, mutta siihen pisteeseen pääsy on kestänyt heilläkin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikissa puheissa, koska miehen sisko ei saanut lasta. Meille sensijana syntyi kolme lasta, jokainen sai alkunsa kertalaakista, mutta en ole tuota raskautumisnopeuttani kenellekään kertonut. Mutta eipä siinä Einstein tarvitse olla, jos esikoinen syntyi esim. 9kk häiden jälkeen =)
Anoppi julisti koko suvlle kuinka tyttärellään on vaikeaa ja mitään lapsiin liittyvää ei talossa puhuta. Hän ei mysökään huomioinut meidän lapsia millään tavalla (ei edes tuonut kukkia kun esikoisemme syntyi, ei siis tuonut yhtään mitään), "koska tyttärellään on hankalaa".
Eikö anoppi siis ollut oikeutettu iloitsemaan meidän esikoisesta eli hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan, koska tyttärensä ei saanut lasta? Tyttärensä löi meihin välit poikki, koska lasta ei heille kuulunut.
No nyt kun heille syntyi kevyillä hoidoilla kaksi lasta niin nyt on suvussa eri ääni kellossa. Ollaan niiiiiin mielin kielin. Mutta kukaan ei pyytänyt meiltä anteeksi , että meidät käytännössä työnnettiin syrjään sen takia että meille syntyi lapsia silloin kuin niitä toivoimme. Ei toisen lapsettomuus on hedelmällisten vika!
Samalla logiikalla meidän pitäis nyt sitten lyödä välit poikki miehen siskoon, koska me ollaan vähävaraisia ja miehen sisko rikas - kyllähän meidän tulee paha mieli kun ei ole varaa ostella mitä haluaa. Niih!
Minä en teinä pitäisi mitään yhteyttä tuollaiseen anoppiin tai siskoon. On törkeää kohdella ihmisiä tuolla tavalla. Te toisin sanoen saatte olla olemassa vain, jos ette millään tavalla onnessanne ylitä tämän siskon onnea. Välit menevät poikki, jos tulee avioero, kuolemantapaus tai mikä tahansa muu onnettomuus. Ei tuollaisilla sukulaisilla tee mitään. Tuo on itsekeskeisintä käytöstä, mistä olen ikinä kuullut. Enkä nyt edes puhu tuosta siskosta vaan anopista. Siskolla oli syy olla törkeä - tosin en sitäkään hänelle anteeksi antaisi näin jälkeenpäin. Anopilla ei. Kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta, että kaikki ei elämässä mene tasan, ja silti niitä onnekkaampia ei voi rangaista siitä.
T. Lapsettomuudesta kärsivä, jolla välit sukulaisiin on hyvät ja kolme ihanaa kummilasta
voi ihan verrata siihen, että on juuri kuollut joku läheinen!
Monille se on vielä pahempaa kuin läheisen kuolema. Siitä useimmiten toipuu ajan kanssa, mutta lapsettomuudesta toiset ei pääse yli koskaan.
Kyllä mä ainakin oli aika hissun kissun raskaudestani. En sitä peitellyt mutta en asiasta myöskään sanallakaan keskustellut lapsettoman työkaverini läsnäollessa. Toisen lapsen saaminen oli monen vuoden yrityksen takana ja luulin jääväni ilman sitä lasta, niin että tiedän erittäin hyvin miltä tuntuu, kun koko työyhteisö kohisee ja huokailee jatkuvasti jonkun ihanaa masua ja tulevaa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaveri kerran tokaisi että "kaikki äpärät pitäis tappaa".
Mä kysyin että "mikä on äpärä ja miten sä voit puhua tollaista"?
Vastas "me ollaan sentään naimisissa ja tosissaan yritetty lasta eikä olla saatu, sitten ne saa jotka ei oo edes naimisissa"!
Joku raja pitää olla, eihän tollainen oo enää normaalia!
16 vaivautunut lukemaan edes koko tekstin, ennenkuin vetelet tyhmiä johtopäätöksiäsi. Olen hyvin läheisen sukulaisen kanssa käynyt näitä asioita läpi ja se lapsettomuus ei ole sama kuin läheisen kuolema, ei tämän (edelleen!!!) lapsettoman mielestä eikä minun.
ei niille voi mitään.
Mutta itsestäni tuntui aika helv*tin pahalta kun eräs ystävä joka oli useamman vuoden yrittänyt raskautua tokaisi kuullessaan raskaudestani että "noni kaikki muut kyllä tulee raskaaksi, jopa sellaiset jotka eivät sitä ansaitse". Hei kiva kiitti.. Olin juuri saanut kuulla "äitipuoleltani" että minun pitäisi tehdä abortti tai vähintään antaa lapsi adoptioon.
Olipa siis kiva tuntea syyllisyyttä nyt sen ystävänkin takia.
Ja tiedän että tuo on herkkä aihe, mutta onko pakko sitten v*ttuilla raskaana oleville siitä että on raskaana tai huokailla joka perään että voi että kun minäkin voisin saada lapsen. Minä ainakin olen normaali tilassakin herkkä ja mulla on jatkuvasti tuon lapsettomuudesta kärsivän takia sdyyllisyyden tunteita ja muuta mukavaa.
Lapseni oli suunniteltu, mutten vain halunnut yrityksistä huudella kenellekään..
tuli tosi paha mieli kun eräs hänen hyvä ystävänsä lopetti yhteydenpidon raskauden takia kun omaa lasta ei kuulunut. Kertoi asiasta kirjeessä kyllä MUTTA heti kun oma lapsi ilmoitti tulostaan olisi näuden ystävysten välit pitäneet korjautua kuin salaman iskusta.
Niin ei kuitenkaan käynyt vaan asia on jäänyt heidän välejään painamaan.
Mitä oikein höpiset?