Tammikuussa syntyi kaksoset, marraskuussa syntyy toiset

kiitos tuosta blogin linkistä. Täytyypä pyytää, jos pääsisi lukijaksi. Olisi varmasti todella mielenkiintoista lukea tuota.



Mä oon koittanut tässä tuudittautua nyt siihen, että on sitä ihmiset selvinneet nelosista, vitosista ja kutosistakin :) Ja onhan se kahdeksikon äitikin (jolla muitakin lapsia), paitsi se taitaa elää jotenkin "erikoista" elämää muutenkin.



Niin ja joku kysyi, että onko meillä muita lapsia, ei ole muita.

Ei ole mikään itsestään selvyys että lapsi menee syntymävuotensa mukaisesti kouluun. Esimerkiksi Rovaniemen nelosista (syntyneet marraskuussa) kaksi meni kouluun normaalin aikataulun mukaisesti ja 2 vasta sinä vuonna kun täyttivät 8.

Ei ole mikään itsestään selvyys että lapsi menee syntymävuotensa mukaisesti kouluun. Esimerkiksi Rovaniemen nelosista (syntyneet marraskuussa) kaksi meni kouluun normaalin aikataulun mukaisesti ja 2 vasta sinä vuonna kun täyttivät 8.

koska elämä oli melko helevettiä..

että onnistuu raskautumaan samantien, kun jälkivuoto loppuu. Ja että mies ei käytä kondomia.

Sitä saa mitä tilaa, kunta tuskin antaa muuta apua kuin isommille päivähoitopaikat. Luvata voi aina, mutta jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa.

Totta kai arjesta tulee rankkaa, mutta kyllähän te sen jo tiedätte pienten kaksosten vanhempina. Minä ainakin tahdon tsempata ja onnitella ap sua ja miestäs. Yhdessä sitä kestää vaikka mitä. Turha tässä on maalailla avioeroilla ja muilla! Eihän me voida teitä tuntea, ja tietää miten teillä menee.



Tosi hienosti oot jaksanu silti kommentoida ja antaa noiden masentavien juttujen mennä asiallisesti ohi. Vielä onnea, lapset on suurimpia iloja mitä elämäänsä voi kuvitella saavansa!

Kuulostaa kyllä rankalta.

Kyllä se näkyy, kohtu venynyt sen verran jo edellisellä kerralla.

Ei ole mikään itsestään selvyys että lapsi menee syntymävuotensa mukaisesti kouluun. Esimerkiksi Rovaniemen nelosista (syntyneet marraskuussa) kaksi meni kouluun normaalin aikataulun mukaisesti ja 2 vasta sinä vuonna kun täyttivät 8.

koska elämä oli melko helevettiä..

Meillä oli päiväkodissa kerran sisarukset 9kk:n ikäerolla. En sitten tiedä, oliko pienempi syntynyt ajoissa, mutta ainakin oli isokokoinen! Olivat silloin 2 ja 3v.

alkaa juomaan, jos neljä lasta syntyy kerralla...Rovaniemen nelosista siis.



En tuomitse muita, mutta alapää oli muussina pitkään, en voinut edes kuvitella seksiä aikoihin. Eli raskaaksi tuleminen melkolailla mahdotonta.

Rankkaa tulee olemaan!

Mieheni sisko synnytti kolmannen lapsensa helmikuussa ja saman vuoden joulukuussa kolmoset!! Eivät vissiin aloita kaikki samana vuonna koulunkäyntiä.

Onnea ja ilo teille! Eikös hyvä puoli tässä ole sekin, että osa varusteista on valmiiksi tuplina.



Kyllä te selviätte!

..onko täällä selvännäkijöitä aina paikalla? Aina, kun jollakin on vaikeata tai joku harkitsee aborttia, kymmenen ihmistä vähintään toitottaa, että kyllä selviätte!



Mistä te tiedätte, selviääkö joku vai välitättäkö ihan oikeasti?

Niinkuin itsekin sanoit, ihmiset selviytyvät kolmosista ja nelosistakin, joten miksi ette voisi selvitä kaksista kaksosista. Kaksosten hoito on teille kuitenkin jo entuudestaan tuttua ja olette varmasti jo näiden ensimmäisten kohdalla muodostaneet hyviksi havaittuja toimintamalleja. En sano, etteikö olisi raskastakin huolehtia neljästä noin pienestä, mutta pyytäkää rohkeasti apua isovanhemmilta, sediltä, tädeiltä tai ystäviltä. Kunnan hoitoapu kannattaa ottaa iloiten vastaan, myös seurakunnalta voi pyytää tukea. Lapsista tulee olemaan muutaman vuoden päästä ihanasti seuraa toisilleen.

Täytyy tunnustaa, että olen kade:)

Haluaisin kyllä olla paikallasi ehdottoamsti.

Olis ihanaa jos olis kaksoset ja toisetkin siihen perään:)



Minä odotan neljättä. Yksösiä kaikki meidän lapset.

Totta kai arjesta tulee rankkaa, mutta kyllähän te sen jo tiedätte pienten kaksosten vanhempina. Minä ainakin tahdon tsempata ja onnitella ap sua ja miestäs. Yhdessä sitä kestää vaikka mitä. Turha tässä on maalailla avioeroilla ja muilla! Eihän me voida teitä tuntea, ja tietää miten teillä menee.

Tosi hienosti oot jaksanu silti kommentoida ja antaa noiden masentavien juttujen mennä asiallisesti ohi. Vielä onnea, lapset on suurimpia iloja mitä elämäänsä voi kuvitella saavansa!

sinulle.

Kyllä me tosiaan tästä jotenkin selvitään. On meillä vahva liitto, ainakin tähän asti ollut. Lisää paineita varmasti tulee, se on selvä. Ja nähtäväksi jää, mitä tapahtuu. Molemmat kuitenkin panostamme perheeseemme täysillä. Mies osallistuu sen minkä töiltään ehtii jne...

Meillä on onneksi kunnassa asiat niin hyvin, että kotiin saadaan kyllä apua. Joku tuossa kirjoitteli, että tuskin muuta kuin isommille tuplille hoitopaikat. Mutta kyllä saadaan ihan kotiin se apu :)

Täällä siis herätty uuteen päivään. Tuplat syötetty ja nyt tuossa lattialla touhuavat ja naureskelevat toisilleen. Näitä ihania hetkiä :)

ap (muistipas laittaa tällä kertaa tänkin tänne perään)

- Itselle ei seksi tuossa vaiheessa tullut edes mieleen. No synnytinkin alakautta ja repesin pahasti.

- Imetin myös lasta - toimi ehkäisynä koko imetusajan, vaikka toivoimme toista raskautta.

- Lapsi heräili ensimmäisen puoli vuotta melkoisen monta kertaa, ettei senkään takia juuri muu ollut mielessä kuin uni.

- Kun lapsi täytti vuoden, niin ihana ja rauhallinen lapsi muuttui eloisaksi villikoksi ja auta armias, kun toinen lapsi syntyi (ensimmäinen oli 1,5v) tuntui, että pää hajoaa, kun toinen oli juuri saanut jalat alleen eikä järkeä vielä ollut ja vastasyntynyt vei kaiken huomion. Tätä "kamalaa" vaihetta tuntui kestävän muutaman vuoden...



Joten toivottavasti saatte apuja! Voimia tulevaan! Meillä mies on ollut kaiken työltä liienneen ajan "apuna", mutta ihan on täystyö ollut kahdessakin lapsessa - en voi kuvitellakaan, mitä se olisi kaksien kaksosten kanssa pienenellä ikäerolla!

ja tsemppiä! Tulehan sit joskus aina kertomaan miten menee. Hieno asenne sulla onneksi on, joten etteköhän te selviä :)

vaikka pakko on olla hiukan realistikin.



Ensinnäkin, etkö voisi pyytää kunnalta jo nyt apua (vai saatko jo) nykyisten tuplienne hoitoon? Joka tapauksessa tulevat tuplanne eivät mene yliaikaisiksi mutta kuukaudenkin ennenaikaisuus voi olla pienille tuplille rankkaa ja varsinkin esim. se, että jäävät sairaalahoitoon, voi olla perheellenne aivan liikaa tai jopa mahdoton yhtälö. Siksi tätä ennaltaehkäisyä ajattelen, että saisit levättyä tarpeeksi ja kakkostuplat saisivat rauhassa kasvaa ja voimistua siellä masussa (etteivät nyt ainakaan ennen lokakuun loppua tulisi).



Toinen ajatus (ja tässä olen nyt vähän pahanilmanlintu). Teidän isommat tuplanne ovat vielä vauvoja pikkutuplien synnyttyä. Normaalisti kaksosvanhemmilla on kädet täynnä työtä näiden kahden vauvan kanssa (syötöt, vaipan vaihdot, itkut jne), ja sitten on vielä kaksi liikkuvaista, kävelyä opettelevaa vauvaa, jotka edelleen tarvitsevat isän ja äidin huomion, mutta eivät luonnollisesti voi sitä saada. Noin pienien hoitoon laitto on mielestäni aika surullista - jopa se, että lykitään isovanhemmille tai turvalliselle ja tutulle hoitajalle, tuntuu ajatuksena pahalta, kun tietää, että vanhempien ajan vie uudet vauvat, kun ne isommatkin ovat vielä tosi vauvoja... Näin ollen ihan ajattelin ehdottaa ajankäytön suunnittelua jo etukäteen. Olette tosiaan voiton puolella, kun isot kaksoset nukkuvat yöt läpeensä ja heillä on todellakin aika lailla seuraa toisistaan päivittäin. Ei siis niin paha tilanne kuin esim. yksösen vanhemmalla, kun se vauva on tottunut saamaan vanhemman huomion sataprosenttisesti. Vauvat varmaan valvovat pidempään, joten päivisin ne isommat sitä vanhemman huomiota kaipaa ja iltaisin sitten vauvat enemmänkin. Voisitteko pyytää (vaatia) kunnalta apua esim. ensimmäiseksi kuukaudeksi, vaikka se isä olisikin kotona? Lähinnä siis kodin hoitoon, koska siihen tuskin jää hirveästi aikaa. Näin saisitte hyvät rutiinit luotua ja kaikki lapset saisivat huomiota, kun aikaa ei menisi "turhaan" (ruoanlaitto, siivous, kauppakäynnit, pyykkäys jne). Niihin voi keskittyä sitten, kun on tutustuttu uusiin tupliin ja saatu vanhemmille tuplille uudet rutiinit selviksi. Tai sitten pyydätte isovanhempia ja kavereita pyykkäämään ja siivoamaan, kaupassahan voi yrittää käydä isompienkin kanssa, varmasti niille ihan kiva kokemus.



Oikein paljon tsemppiä ja jaksamista! Muistakaa, että isommatkin ovat vielä vauvoja.



T. Tupla itsekin ja tuplien vanhempi

paljon onnea ja tsemppiä!!



Kyllä te ihan varmasti selviätte! Hommaatte riittävästi apua vastaan/ hommaatte sitä ja ootte myös valmiita maksamaan siitä. Kun isommat vähä kasvaa niin osaksi siivkosta päivähoitoon ne. Saat vähä helpotusta. Ja miehen kanssa järkkäätte kahenkeskistä aikaa myös ihan alusta lähtien. Eka vaan lyhyitä aikoja ja myöhemmin päivän reissuja. Päätätte että te selviätte, keskutelette etukäteen että vaikka mitä tulis, kumpikin kestäää, venyy, ja kärsii ja Rakastaa puolisoa ja omaa perhettä! Kyllä se helpottuu muutaman vuoden päästä! Tsemppiä teille hirveesti.



Nuo ne on jotka eroaa, jotka täälä heti maalailee eroa. Niillä ei oo itellä yhtään sietopkykyä jos elämässä tulee vähänkää rankempia aikoja vastaan! Enkä tarkoita nyt kaksia tuplia pelkästää vaan jo vähempiki niilli riittää kun ne luovuttaa...