Oletko ollut koskaan psykiatrisessa sairaalahoidossa?

5 vuotta sitten yht. 3 kk vuoden aikana.



Ensimmäisestä kuukauden jaksosta oli suurta apua, muista ei.

vieroittautuminen rauhoittavista lääkkeistä (1. jakso), työkykyarvio (2. jakso) ja kontrollijakso (3.)



t, 2

Pälli levisi elämän vaikeuden takia. Kaikkea kamalaa oli ja olin syvästi masentunut. Olin suunnitellut useiden ihmisten murhaamista jne.



Ihan hyvää aikaa oli. Laitostuu vaan herkästi, jos on pitkään.

Romahdin niin kasaan, että en saanut lapsiakaan kunnolla hoidettua. Äitini saatteli minut sairaalaan, pyysin ja pääsin hoitoon. Sain itkeä, itkeä, itkeä ja puhua, olla vain. Ja lääkitystä, että kestän ahdistusta jotenkin. Auttoi tosi hyvin, selvisin hengissä siitä surusta.

en koskaan päässyt/joutunut sairaalaan.



syynä itsetuhoisuus/masennus.

Oli hyötyä, parannuin psykoosista, eikä se ole uusiutunut.

mitä siellä tehdään?

Syynä psykoottinen masennus ja hyötynä se että olen edelleen hengissä!

mitä siellä tehdään?

syödään ja katellaan telkkaa. Pelataan seurapelejä ja nukutaan taas. Lenkillä voi käydä, mutta yksin ei haluttanut mennä: liikaa hämärää porukkaa, ei yksin sairaalan väkeä.. toisesta instituutista siitä läheltä.

Toimintakeskuksessa sai tehdä käsitöitä.

mitä siellä tehdään?

syödään ja katellaan telkkaa. Pelataan seurapelejä ja nukutaan taas. Lenkillä voi käydä, mutta yksin ei haluttanut mennä: liikaa hämärää porukkaa, ei yksin sairaalan väkeä.. toisesta instituutista siitä läheltä.

Toimintakeskuksessa sai tehdä käsitöitä.

meillä nimenomaan potilaat ei 'saaneet' vain makoilla...

Potilailla oli just käsitöitä, musiikkiryhmiä, kuntosalia, rentoutusryhmiä, joku kävi opiskelemassa, kaupungillakin, hoitajan kanssa joskus asioille jos siinä oli ongelmaa jne monenlaista...

sitten psykoosin takia, olin viikon, se hyöty, että siitä alkoi parantuminen, hoidot, lääkitys ja nyt elämä suht normaalia ja sairaudelle löytyi nimikin pitkien tutkimusten jälkeen.

olikin minusta kummaa viime kerralla ollessani, kun siellä tosiaan ei saanut nukkua juuri edes päiväunia, vaikka olisi miten väsyttänyt, koska joku koputteli aina oveen ja sitten sitä paheksuttiin jos olit nukkunut. Vaikka eräskin oli siellä muun muassa sitä varten, että se ei saanut kotona levätä kun piti hoitaa lapsia ja kotia. Vastauksena kysymykseen, kolme kertaa olen ollut, ekalla kerralla neljä kuukautta masennuksen vuoksi (sain muita diagnooseja sairaalassa), tokalla kerralla lääkkeiden yliannostuksen takia (en tosin yrittänyt itsaria, mutta niin luulivat) ja kolmannella kerralla myös masennuksen takia. Ei noista kerroista haittaakaan ole ollut mutta en nyt ole parantunut totaalisesti vain sairaalahoidon avulla, kun en muutenkaan.

juuri olin viime torstaista tämän viikon maanantaihin. olihan siitä se apu etten päässyt tappamaan itseäni. kun nyt ajattelen, mun olisi pitänyt jäädä sinne vielä, voin sen verran huonosti. mutta maanantaina olin satavarma että jee, mää voin hyvin vaikkei niin sitten ollutkaan. siitä nyt muistoja kamalat jäljet ranteessa kun koitin itsemurhaa päivä sen jälkeen kun sairaalasta lähdin.

virkkasin kolme liinaa kuukauden aikana. Ohjattuja kävelylenkkejä, Uima-allas. Pihajuhlia. Puu- ja tekstiilikäsitöitä. Telkusta tuli katsottua kaikki ohjelmat joita muuten ei katsoisi. Musiikkiterapiaa. Keskusteluja omahoitajan kanssa.