Lue keskustelun säännöt.
Haastavan pojan kasvatus; vinkkejä arkeen
16.09.2010 |
meillä on 4 v poika jonka kanssa tuntuu ettei oikein mikään suju. Tarhasta tuli palautetta että poika on levoton sekä haastava jonka käytöstä on vaikea kontrolloida. Sama homma kotona. Poika yrittää neuvotella joka asiasta, kaikkea saa käskeä vähintään 4 kertaa (syömään, pukemaan jne jne).
Uhmaikä oli sellainen joilloin poika 2 v huusi sinisenä 1,5 tuntia jos kenkä ei mennyt jalkaan jne jne. isovanhemmat huomattelevat että poika ei tottele käskyjä ja on erittäin itsepäinen.
Välillä hän osaa olla erittäin empaattinen ja toisinaan nauraa ivallisesti esim nuoremman sisaren kaatumista.
Hän on erittäin älykäs ja nopea muttei siedä itseltäkään muuta kuin "täydellistä" suoritusta ja jättää edes yrittämättä jos pelkää epäonnistuvansa. Emme ole tietoisesti häneltä koskaan täydellistä vaatineet ja tämä piirre onkin hämmentävä.
Omat hermot ovat menneet jo aikaa sitten ja tuntuu että kommunikointi pitää aina hoitaa huutamalla kun ne 3 ensimmäistä kaunista pyyntöä kaikuu kuuroille korville. Uskoisin että poika matkii huutamista kotona ja siksi hankala tarhassa. Kuinka päästä kierteestä? Tarravihkot sun muut on kokeiltu vailla tulosta, eli mistään lievästä uhmakkuudesta ei ole kyse.
Onko jollain kasvatusneuvolasta kokemusta? Auttoiko ja mitä tehtiin?
Kommentit (14)
neuvolaa nyt ylipäätään, jotta saatte työkaluja pojan ongelmiin, vaadit tutkimuksia, sillä aika satavarmasti ei ole ns tavis, vaan omaa jonkin härön, mutta tosiaan ne työkalut ovat kultaakin arvokkaampia teille, sun huutaminen ja hermojen menettäminen ei auta lasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvolaa nyt ylipäätään, jotta saatte työkaluja pojan ongelmiin, vaadit tutkimuksia, sillä aika satavarmasti ei ole ns tavis, vaan omaa jonkin härön, mutta tosiaan ne työkalut ovat kultaakin arvokkaampia teille, sun huutaminen ja hermojen menettäminen ei auta lasta ollenkaan.
en ihmettele että on levoton, jos aina vaan huudat. Vaihda tyyliäsi. Mitä lapsi syö?
Tai ehkä kaikkien on käytävä se tie läpi ja todettava itse, en tiedä?
Joka tapauksessa, puhut kuin mun pojastani, nyt 9 vuotta. Viisi vuottta tahkottiin, etsittiin diagnooseja ja hösötettiin, vasta nyt alkaa helpottaa. Syy miksi helpottaa, on että kaikki ovat tajunneet että vaikka poika on erilainen, hänet täytyy erilaisena hyväksyä. Oikein tuettuna hänestä voi tulla mitä vain, "normi"muottiin pakotettuna vaarana on syrjäytyminen..
Suvaitsevaisuutta!
, sanot kerran ja sen jälkeen poika tekee asian joko yksin tai avustettuna. Jos taas käsket vaikka lopettaa pelleilyn ja ensimmäinen kehoitus ei auta, voi kokeilla jäähyä. Tietenkin nämä palkitsemisasiat ovat hyviä, mutta johdonmukaisuus ja jämäkkyys ovat kaiken a ja o. Ja tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, aina ei jaksaisi.
t. elto ja kolmen lapsen äiti
Tai ehkä kaikkien on käytävä se tie läpi ja todettava itse, en tiedä?
Joka tapauksessa, puhut kuin mun pojastani, nyt 9 vuotta. Viisi vuottta tahkottiin, etsittiin diagnooseja ja hösötettiin, vasta nyt alkaa helpottaa. Syy miksi helpottaa, on että kaikki ovat tajunneet että vaikka poika on erilainen, hänet täytyy erilaisena hyväksyä. Oikein tuettuna hänestä voi tulla mitä vain, "normi"muottiin pakotettuna vaarana on syrjäytyminen..
Suvaitsevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä kaikkien on käytävä se tie läpi ja todettava itse, en tiedä?
Joka tapauksessa, puhut kuin mun pojastani, nyt 9 vuotta. Viisi vuottta tahkottiin, etsittiin diagnooseja ja hösötettiin, vasta nyt alkaa helpottaa. Syy miksi helpottaa, on että kaikki ovat tajunneet että vaikka poika on erilainen, hänet täytyy erilaisena hyväksyä. Oikein tuettuna hänestä voi tulla mitä vain, "normi"muottiin pakotettuna vaarana on syrjäytyminen..
Suvaitsevaisuutta!
Tai ehkä kaikkien on käytävä se tie läpi ja todettava itse, en tiedä?
Joka tapauksessa, puhut kuin mun pojastani, nyt 9 vuotta. Viisi vuottta tahkottiin, etsittiin diagnooseja ja hösötettiin, vasta nyt alkaa helpottaa. Syy miksi helpottaa, on että kaikki ovat tajunneet että vaikka poika on erilainen, hänet täytyy erilaisena hyväksyä. Oikein tuettuna hänestä voi tulla mitä vain, "normi"muottiin pakotettuna vaarana on syrjäytyminen..
Suvaitsevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä kaikkien on käytävä se tie läpi ja todettava itse, en tiedä?
Joka tapauksessa, puhut kuin mun pojastani, nyt 9 vuotta. Viisi vuottta tahkottiin, etsittiin diagnooseja ja hösötettiin, vasta nyt alkaa helpottaa. Syy miksi helpottaa, on että kaikki ovat tajunneet että vaikka poika on erilainen, hänet täytyy erilaisena hyväksyä. Oikein tuettuna hänestä voi tulla mitä vain, "normi"muottiin pakotettuna vaarana on syrjäytyminen..
Suvaitsevaisuutta!
rutiineja, päivittäin ihan sama ohjelma, oli arki tai viikonloppu. Tarkat ruokailu ja ulkoilu sekä nukkumaanmenoajat. Lapsen kanssa touhuilua tarpeeksi. Terveellistä monipuolista ruokaa, ei ranskalaisia, nakkeja ja cokista. Karkkipäivä vain kerran viikossa. Jos tekee jotain tuhmaa ihan tahallaan, menettää jonkin etuoikeuden. Kovaa kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja erittäin pitkää pinnaa. Siis vanhemmilta. Ja vanhemmille kerran kuussa yhteinen vapaailta, että lapset on jossain ihan muualla.
Tsemppiä!
done that. ja nyt menee hyvin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin ja aika ajoin uhmakas, huutamiseenkin sortuu vanhemmat, mutta eihän se mitään auta. Tulee käytettyä uhkailua ja lahjontaa.. jos et tee et pääse mummolaan jos teet saat palkinnon. Tai kerron, että voit kyllä jäädä yksin kotiin jos et halua lähteä ulos. (heti sanoo lähtevänsä) Olisiko jotain ikään kuuluvaa uhmakkuutta kuitenkin? Joku ikä kun opetellaan tunteita? Pitäisikö yrittää enemmän selittää, että sinusta ehkä nyt tuntuu siltä yms.
Rauhoituspenkki tai paikka jonne joutuu vähäksi aikaa jos mikään muu ei auta. Usein riittää varoitus paikasta, koska se on niin tylsää. Ehkä helpottaa kun täyttää viisi tai kuusi tai seitsemän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelee mielellään selityksiä ja rakastaa usein toistettuja pyyntöjä, oikein nauttii siitä kun huomaa, että vanhempi on täysi lapanen jota voi pyörittää pikkusormen ympärillä miten tahtoo.
Älä missään nimessä lopeta anelua ja selittelyjä, mutoin poikasi ei opi johdonmukaisuuteen. muita toistella pyyntöjä vaikka sata kertaa ja joka kolmannen pyynnön jälkeen selitellä, miksi näin pitää tehdä. On hyvä jos saat myös muita aikuisia mukaan tähän poikasi pyörittämään rulettiin. Oppiipahan, että aikuisten aika menee ihan hukkaan yhden pipon päähän laittamisessa.
ja vaadi samaa johdonmukaisuutta myös siellä päiväkodissa. Koko henkilökunta vain anelemaan ja selittelemään, niin eiköhän poika jo ymmärrä.
Janne Viljamaa: Mitä minä teen tämän lapsen kanssa
http://www.bookplus.fi/kirjat/viljamaa,_janne/mit%C3%A4_min%C3%A4_teen_…
Ben Furman: Muksuopin lumous (tai vanhempi Muksuoppi)
http://www.kidsskills.org/fin/index.htm
Meillä samantyyppisiä oireita, ehkä jopa lievempiä, ja poika nyt 7 vuotias. Saimme lievän ADHD diagnoosin viikko sitten. Rutiinit, kärsivällisyys ja selittäminen.
Jaksamista!