Kokemuksia pienestä ikäerosta lapsilla, miten siitä selviää?

Itse en osaa niitä käytännön vinkkejä vielä tarjota kamalasti. Kuopus kun on vasta reilun kuukauden ja mulla mies ollut koko ajan kotona apuna. Ja tulee vielä hyvän tovin olemaankin. =)



Meillä lapsilla ikäeroa on 1v 8kk. Hyvin on mennyt siinä mielessä, että mustasukkaisuuttaan esikoinen osoittaa vain niin, että kiukkuaa vanhemmille. Eli siis pikkusisarus ei saa kiukkua osakseen, vaan hän saa ne halit ja pusut yms. =)

Se hyvä puoli pienessä ikäerossa on, että vanhempi ei kauan muista aikaa ilman vauvaa, eli teidän tapauksessa sitä, että oli se nuorin lapsi ja perheen vauva (meidän tapauksessa ainokainen).



Esikoiselle kun selittää rauhassa ja tarkalleen, miksi tämä asia nyt menee näin (esim. että miksi en nyt pääse rakentamaan tornia kanssasi, syyksi ei lapselle välttämättä riitä, että kun imetän. Vaan selittää vähän tarkemmin, että kun Esko on niin pieni eikä ymmärrä ja jaksa odottaa ruokaa, niin se pitää syöttää ensin. Heti sen jälkeen tulen sinun kanssasi).



Kyllä siinä oikeasti pärjää. =) Teillä on jo vanhemmat lapset niin isoja, että heistäkin on jo apua paljon. =)

Meillä on neljä lasta, kaikki pienellä ikäerolla ja jaksettu on. Vasta nyt 4. lapsen jälkeen tuli vastaan väsymys ja oikeasti se tunne, että meidän perhe on nyt tässä.



Meille helpottavaa on ollut, että 3 ensimmäistä ovat nukkuneet aina yönsä todella hyvin, kuopuksen kanssa on sitten tullut näitä valvottavia öitä lähinnä atooppisen ihon takia ja on muutenkin tempperamenttisempi luonteeltaan ja itkeskelee öisin.



Jaksatte kyllä kun te vanhemmat tuette toisianne, ettekä yritä liikoja. Jos päivä menee yöpuvussa, sitten se menee.



Itse hoidan kotona kaiken ja hoidan myös jos lapsista joku herää yöllä. Mies tekee raskasta työtä ja pitkää päivää joten annan hänelle mahdollisuuden vain olla lasten ja minun kanssani ne vapaa hetket.



Rankkaa se on mutta kuitenkin hyvin lyhytaikaista, vauva-aika on nopeasti ohi joka usein on se rankin kun/jos tulee univelkaa. Itse käyn joka ilta ja aamu lenkillä. Syön terveellisesti ja hyvin. Huolehdin, että saan unta tarpeeksi. Ja käyn kerhoissa, ystävien luona, puistoissa. Näillä eväillä jaksaa ja ainakin minun ystäväpiirini ihmettelevät aina miten pirteä ja energinen voi 4 lapsen äiti olla kun joku on jo puoli kuollut 1 vauvan kanssa. Olen kuitenkin päivän päätteeksi todella väsynyt, unta ei tarvitse hakea! On myös päiviä jolloin oikeasti nuhjutaan lasten kanssa koko päivä vain yökkäreissä, tehdään eväsretkiä makkariin, katsotaan elokuva ja muuta ei niin energistä!



Älä huoli, hyvin se menee ja ihminen sopeutuu ihmeellisesti uusiin tilanteisiin :).

Pieni ikäero hirvittää, itse en meinannut selvitä kun lapsilla oli ikäeroa vajaa 2v. Väsyin totaalisesti ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mutta niin kuin varmaan tiedätkin, niin isommista lapsista on niin valtava apua pienten viihdyttämisessä kuin kotihommissakin että olen ihan varma että selviät hyvin. On myös paljon apua että isommat osaavat omat rutiininomaisesti kotiaskareensa ennen kuin vauva syntyy.

Eli sama ikäero, sama tilanne seurasi. Meillä tosin mies´oli tuolloin paljon pois kotoa, joten olin usein viikot käytännössä yh, vaikuttihan sekin. Kolmatta en halunnut enää pienellä ikäerolla! Molemmat lapset olleet huonoja nukkujia, siinä pääsyy väsymiseen. Fyysisen väsyn myötä tuli sitten henkinenkin väsymys.



Onhan lähtökohta eri, jos 2 pientä, jotka nukkuvat yöt läpi, vauvakin tyyliin 2kk iästä verrattuna siihen, jos esikoinen herää vielä n. 4krt/ yö ja vauva syö kolmesti yössä ja heräilee muutenkin, aluksi itkee koliikkia öisin parin kk ikään jne.



Mutta selviää siis siitäkin hengissä, tässä ainakin ollaaan. Nyt 2 ja 3v ihanat tenavat, parhaat kaverukset! Ja vauvakuumetta pukkaa taas.

ja jossain vaiheessa oli 3 alle 2,5-vuotiasta

siitäkin selviää huumorilla ja oikealla asenteella

on kolme lasta; toisen ja kolmannen ikäero on 1v.1pvä.

Ja ihan hyvin ollaan selvitty. Tietysti kun nuorinta esim. imetin niin toinen vaati huomiota. Kyllähän se on ihan järjestely kysymys.

ikäerot 1v1kk ja 1v6kk. Ei ongelmaa. Koti piti vaan järjestää lapsiturvalliseksi kun vauhtia oli enemmän kuin älyä lapsilla ja ite en ehtiny joka paikkaan koko ajan perässä.



Nyt ovat jo 8,9 ja 10v, parhaita kaveruksia ja toimivat hyvin yhteen.

Minun vinkkini on, että tee ruokaa valmiiksi usealle päivälle ja jos käy vieraita pyydä heitä tuomaan mukanaan kahvipulla ja/tai syötävää jota laittaa pakkaseen. Ennen vauvan syntymää kannattaa tehdä ruokaa pakkaseen valmiiksi.



Jos on kovin valvottava/itkeskelevä vauva niin muista, että kotityöt voi odottaa ja nuku aina kun mahdollista.

ikäeroa 1v ja 3kk. Ihan siedettävästi on mennyt. Ekat kolme kuukautta oli ehkä pahimmat kun vauva valvotti niin paljon yöllä. Nyt kun isompi on kaks vee ja pienempi 9 kk niin on ihan iisiä jo. Vaikkakin ovat allergikkoja molemmat reppanat. Pari käytännön vinkkiä: Hommaa kantoliina ja opettele imettämään siitä käsin, tee ruokaa valmiiksi pakkaseen/suurempia satseja, vietä eines-/purkkiruokapäiviä välillä. Jos molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa niin oikaise itsekin. Kotityöt voi tehdä sitten iltasella kun mies on tullut kotiin ja toivon mukaan vahtii muksuja. Ulkoile lasten kanssa useasti, vauva nukkuu vaunuissa luultavasti paremmin ja esikoisella on touhua. Ja uskoisin et se siitä parin ekan kk:n jälkeen helpottaa!

Minuakin kiinnostaa

Meillä kakkosen ja kolmosen ikäero on 1v 3kk, esikoinen oli noin 3,5-vuotias kun nuorin syntyi.

Kolmonen meillä ainakin meni melkolailla "siinä sivussa", paljon isompi ero oli kun kakkonen syntyi.

Mut meillä vaan yks lapsi, ikää tytöllä nyt 6kk ja ilman ehkäsyä ollaan et saa tulla leikkikaveri tytölle heti kun on tullakseen. Työkaverilla on kaksi lasta joiden ikäero on todella pieni, raskaaksi oli tullut just silloin kun vanhempi lapsi oli ollut n.6kk. Sanohan tuo jälkeenpäin et melkoista rallia oli niin pienellä ikäerolla. Oli kaikista laihimmillaan silloin kun valitti et ei kerkee edes syödä itse päivisin. Molemmat vaipoissa yhtä aikaa, siihen vanhemmalle myöhemmin pottatreenejä ym..

VAIKKA olisi vaikeita kokemuksia takana.

Siksi en oikein ymmärrä tekstisi tarkoitusta, otitte selvän riskin ja tuossa tulos.

Mitä ikäeroon tulee niin mainiosti selviää.



-1v5kk-

miten selviää pienestä ikäerosta, jos vauva sattuu olemaan todella itkuinen tmv.

Kertoisitko, että miksi en saisi kysellä niitä vinkkejä arkeen kun aiemmat lapset on isoilla ikäeroilla?

ap

VAIKKA olisi vaikeita kokemuksia takana.

Siksi en oikein ymmärrä tekstisi tarkoitusta, otitte selvän riskin ja tuossa tulos.

Mitä ikäeroon tulee niin mainiosti selviää.

-1v5kk-

ja molemmat olleet itkuisia allergikkoja. Siitä kyllä selviää vallan hyvin oikealla asenteella, päivä kerrallaan ja turhia paineita asettamatta.



Eka vuosi vaatii ehkä eniten venymistä, kun toinen on villissä iässä ja vauvaa pitäisi imetellä ym. Vähän isompi vauva myös yleensä nukkuu kahdet unet ja isompi yhdet päivällä, joten aina on jonkun uni- tai ruoka-aika.



Eka vuoden jälkeen tuo kyllä maksaa itsensä takaisin, on mahtavaa katsoa miten toisiinsa hitsaantuneita pienellä ikäerolla syntyneet ovat ja miten leikkivät yhdessä.

ja voin kyllä sanoa että on ollut todella raskasta!! toinen lapsi ei todellakaan mene "siinä samassa" niinkuin jotkut sanovat. Nyt nuorempi 8kk ja alkaa olla elämä voiton puolella, kun isompi ei enää heräile öisin. mutta tähän asti olen ollut todella väsynyt huonosti nukuttujen öiden ja kiireisten päivien takia. tuntui että koko elämä on vain lasten syöttämistä tai vaipanvaihtoa. Vinkiksi voisin antaa että yritä luoda lapsille rytmi niin, että nukkuvat yhtäaikaa päiväunet, minä onnistuin tässä ja ihanaa kun on hetki omaa rauhaa päivällä :)

Molemmat lapset ovat suht hyväunisia, ja nukkuvat mm. pitkät päikkärit samaan aikaan. Olen tyytyväinen ikäroon, lapset nyt jo 3- ja 4- vuotiaat.

Meidän lapsilla ikäeroa 1v5kk ja voin kyllä sanoa että on ollut todella raskasta!! toinen lapsi ei todellakaan mene "siinä samassa" niinkuin jotkut sanovat. Nyt nuorempi 8kk ja alkaa olla elämä voiton puolella, kun isompi ei enää heräile öisin. mutta tähän asti olen ollut todella väsynyt huonosti nukuttujen öiden ja kiireisten päivien takia. tuntui että koko elämä on vain lasten syöttämistä tai vaipanvaihtoa. Vinkiksi voisin antaa että yritä luoda lapsille rytmi niin, että nukkuvat yhtäaikaa päiväunet, minä onnistuin tässä ja ihanaa kun on hetki omaa rauhaa päivällä :)