Kertokaapa

miehelle vain pano=nainen ei saa mitään,

soitellaan.

Fyysisen laukeamisen. Ei henkistä tyydytystä.

miehelle vain pano=nainen ei saa mitään,

soitellaan.

Eikähän aika monet naisetkin harrasta niitä "vain panoja" eli saa perustarpeet tyydytettyä ilman sen kummoisempia tunnelatauksia.

Minusta "vain panoja" voi myöskin harrastaa oman partnerinsa kanssa. Joskus se voi olla ihan tervettäkin paineenpurkua. Aina ei ole kaiken pakko lähteä kynttiläillallisista ja tunteja kestävästä vonkaamisesta jonkun vitun Bryan Adamsin pehmistellessä taustalla.

"Vain panoja" tulee harrastettua vaimon kanssa turhan usein olosuhteiden pakosta. Ei juurikaan huvita hehkutella naista, joka on pettänyt. Välillä oikein ihmettelen, miksi saan seisokin.

Minusta "vain panoja" voi myöskin harrastaa oman partnerinsa kanssa. Joskus se voi olla ihan tervettäkin paineenpurkua. Aina ei ole kaiken pakko lähteä kynttiläillallisista ja tunteja kestävästä vonkaamisesta jonkun vitun Bryan Adamsin pehmistellessä taustalla.

ovatko pettämiseen johtaneet asiat puhuttu läpi?

Jos teemme pelkän panon niin vaimoni saa satsit pilluun ilman orgasmia, minä saan raukean olon ja pahan mielen. En tiedä olenko totuttanut vaimoni liian hyvälle sillä hän vaatii suuseksiä ja joskus fistausta. Vaikka jyystän vaimoani vartin takaapäin niin pelkästä panosta ei hän orgasmia saa väljä hän ei ole vaikka valillä harrastetaan fistausta.

On puhuttu "läpi". "-en tiedä, miksi olen mennyt tekemään jotain niin tyhmää" "-Sä et ikinä huomioi mua etkä arvosta"

miksi olette yhdessä jos asia vaivaa sinua niin? ovatko pettämiseen johtaneet asiat puhuttu läpi?

On puhuttu "läpi". "-en tiedä, miksi olen mennyt tekemään jotain niin tyhmää" "-Sä et ikinä huomioi mua etkä arvosta"

Nuo on puhtaita petturin tekosyitä. Eihän alkoholismikaan juomalla parane? Ihminen, joka haluaa parisuhteelle parannusta, tekee asian eteen jotain. Todennäköisesti, kun eroatte, nainen hyppää heti tämän uuden miehen syliin. Tai ainakin luulee hyppäävänsä.

M34

Jos ei huomaa eikä arvosta puolisoa niin saa kyllä syyttää aivan itseään jos on pian yksin....

Jos ei huomaa eikä arvosta puolisoa niin saa kyllä syyttää aivan itseään jos on pian yksin....

Perustua aivan arkiasioissakin toistensa huomioimiseen kuten seksissäkin.

saattaa joskus johtua muistakin syistä kuin vittumaisuudesta. Ei yhteistä yritystä kaadeta noin vain keskustelematta asioista. Ainakaan minun käsitykseni mukaan.

Jos ei huomaa eikä arvosta puolisoa niin saa kyllä syyttää aivan itseään jos on pian yksin....

saattaa joskus johtua muistakin syistä kuin vittumaisuudesta. Ei yhteistä yritystä kaadeta noin vain keskustelematta asioista. Ainakaan minun käsitykseni mukaan.

Jos ei huomaa eikä arvosta puolisoa niin saa kyllä syyttää aivan itseään jos on pian yksin....

Minun mielestäni minun mieheni on kaatanut tämän yhteisen "yrityksemme", jota kutsutaan avioliitoksi, ihan itsekseen ilman minkäänlaista keskustelua asioista. Ja mitä hän on tehnyt? Ei ole pettänyt fyysisesti, mutta on lakannut huomioimasta ja arvostamasta minua. En usko, että hän tekee sen vittumaisuuttaan, tiedän kyllä hänellä olevan paljon kiirettä ja stressiä työstään, mutta toisaalta, koska työ menee aina ja kaikessa minun, parisuhteemme, perheemme ja lastemme edelle, sekin kertoo jo paljon siitä, mitä hän pitää tärkeänä. Ihminen uhraa aikansa niille asioille, joita pitää tärkeänä, ja minä olen viimeisen vuoden aikana huomannut uhranneeni paljon aikaa yhteiselle kodillemme, perheellemme ja parisuhteellemme - turhaan.

Ja niistä "vain panoista" - sitä se seksi meillä on. Maailmassa on tasan kolme asiaa, joiden vuoksi mies huomaa mun olemassaoloni - jokin kotona tehtävistä hommista on tekemättä, ja se vaikuttaa miehen elämään jollain lailla, tai mies pyytää minua ostamaan kauppareissulta olutta, hän kun ei ehdi kotiin ennenkuin kaupat menevät kiinni, tai hän haluaa seksiä. Seksissä ei ole minkäänlaista läheisyyttä tai yhdessä olemisen/tekemisen meininkiä, se on pelkästään miehen tarpeiden tyydyttämistä, ja se siitä.

Tai aiotko pettää? Oletko keskustellut miehesi kanssa, oletko antanut ymmärtää, että se on eron paikka ellei tilanne muutu? Pointtihan minulla ei ole se, että toimintani ei olisi vaikuttanut vaimoni pettämiseen. Pointti on se, että pettäminen ei ole suhteessa se viimeinen keino vaan viimeinen keino on ERO.

Minun mielestäni minun mieheni on kaatanut tämän yhteisen "yrityksemme", jota kutsutaan avioliitoksi, ihan itsekseen ilman minkäänlaista keskustelua asioista. Ja mitä hän on tehnyt? Ei ole pettänyt fyysisesti, mutta on lakannut huomioimasta ja arvostamasta minua. En usko, että hän tekee sen vittumaisuuttaan, tiedän kyllä hänellä olevan paljon kiirettä ja stressiä työstään, mutta toisaalta, koska työ menee aina ja kaikessa minun, parisuhteemme, perheemme ja lastemme edelle, sekin kertoo jo paljon siitä, mitä hän pitää tärkeänä. Ihminen uhraa aikansa niille asioille, joita pitää tärkeänä, ja minä olen viimeisen vuoden aikana huomannut uhranneeni paljon aikaa yhteiselle kodillemme, perheellemme ja parisuhteellemme - turhaan. Ja niistä "vain panoista" - sitä se seksi meillä on. Maailmassa on tasan kolme asiaa, joiden vuoksi mies huomaa mun olemassaoloni - jokin kotona tehtävistä hommista on tekemättä, ja se vaikuttaa miehen elämään jollain lailla, tai mies pyytää minua ostamaan kauppareissulta olutta, hän kun ei ehdi kotiin ennenkuin kaupat menevät kiinni, tai hän haluaa seksiä. Seksissä ei ole minkäänlaista läheisyyttä tai yhdessä olemisen/tekemisen meininkiä, se on pelkästään miehen tarpeiden tyydyttämistä, ja se siitä.

Tarvitsetteko rahaa? Onko isoja lainoja? Onko miehelläsi työ, jolle on omistauduttava, vai tekeekö mies ylitöitä vain rahan takia?

Itsekin syyllistyn välillä siihen, että en osaa elää tässä ja nyt. Mietin että "sitten kun tämä on maksettu ja se ja tuo asia tehty niin...". Miehesi luultavasti olettaa, että voi luottaa sinuun ja odottaa jotain antoisampaa tulevaisuudelta, vaikka olisi elettävä tässä ja nyt. Tämä tietysti etäännyttää, vaikka vaikka ei ole tarkoitus. Pettäminen ja sen paljastuminen toki herättää monella tavalla, mutta sen kokeneena en voi suositella.

tiedän kyllä hänellä olevan paljon kiirettä ja stressiä työstään, mutta toisaalta, koska työ menee aina ja kaikessa minun, parisuhteemme, perheemme ja lastemme edelle, sekin kertoo jo paljon siitä, mitä hän pitää tärkeänä. Ihminen uhraa aikansa niille asioille, joita pitää tärkeänä

En ole pettänyt, enkä ole aikeissa pettää. En silti edes yritä väittää, etteikö se olisi mahdollista. En todellakaan aio etsimällä etsiä tilaisuutta pettää, mutta tottakai on mahdollista, että tapaan joskus jossakin jonkun, jonka kanssa tilanne etenee siihen asti. Olisi valehtelua väittää, että jaksaisin vittujakaan murehtia mieheni mielipiteestä tai tunteista silloin, kun lopultakin saisin sitä huomiota jota olen viimeiset pari vuotta itkenyt ja rukoillut. Aivan varmasti heittäisin kaikki estoni, lupaukseni ja avioliittovalani romukoppaan siinä vaiheessa, oli eropaperit nykyisen kanssa tehty eli ei.



Emme me tarvitse rahaa mihinkään muuhun kuin elämiseen, eikä meillä ole lainoja ollenkaan, ei isoja eikä pieniä. Eikä mieheni sitä paitsi elätä perhettämme, minäkin teen töitä, lyhennetyllä, enkä tee lainkaan ylitöitä, mutta kaikesta huolimatta kannan kotiin paksumman tilipussin kuin mieheni. Sellaista työtä ei olekaan, jolle olisi oikeasti omistauduttava niin täysin, ettei aikaa jäisi muillekin asioille - ihmiseltä pitää vain löytyä tarpeeksi selkärankaa ja tahtoa vetää rajat työajan ja vapaa-ajan välille. Ihminen, joka pitää perhettään, parisuhdettaan ja lapsiaan tärkeinä ja arvostaa sitä, että hänellä ne on, eikä pidä niitä jonakin itsestäänselvänä hänelle kuuluvana etuoikeutena tai omaisuutena, varmasti kykenee järjestämään, haluaa järjestää ja järjestääkin aikaa perheelleen, parisuhteelleen ja lapsilleen. Valitettavasti minun mieheni kuuluu niihin tampioihin, jotka uskovat olevansa työpaikallaan niin korvaamattomia, että kun upottavat sormensa vesilasiin, niin veteen jää kuoppa, kun sormen ottaa pois. Lisäksi hän kuuluu niihin tampioihin, jotka eivät tajua, ettei perhe, parisuhde ja lapset ole itsestään selviä asioita, jotka nyt tuosta vain kuuluvat juuri minulle.



Jos mies jotakin antoisampaa tulevaisuudelta odottaakin, minä en siitä tiedä. Voi toki olla totta, että hän luottaa minuun siinä mielessä, että minä olen aina tässä, hoitamassa hänen kotinsa, hänen lapsensa ja hänen likapyykkinsä, täyttämässä hänen seksuaaliset tarpeensa ja tyytymässä siihen, mitä saan. Minä en kuitenkaan aio nykyistä meininkiä katsoa lopun ikääni, vaikka en tiedäkään, kuinka kauan aion vielä antaa miehelle aikaa muuttaa tätä tilannetta. Usko sen muuttumiseen multa on kuitenkin jo mennyt, joten tuskin menee kauan, että eroajatukset siirtyvät käytännön toiminnaksi.

aivan uskomatonta. Me ollaan saatu asumusero aikaiseksi, mutta muuten tilanne on aivan tismalleen samanlainen.