Mitä työtä OIKEASTI haluaisit tehdä, jos kaikkien töiden palkka olisi sama.

Niin sitten historioitsija.

tai sohvan koemakaaja.. tai nappiksen koekayttaja.. Myos vaatteiden koekayttaja vois olla kiva.

Jos se ei kelpaa ammatiksi, niin olisin perhepäivähoitaja.

Tai jotain sellaista.

Johonkin vanhaan koulurakennukseen jonnekin kauas metsään =)

ei vaineskaan.haluaisin olla eläinsuojeluyhdistyksessä hoitamassa eläimiä :)

Tuossa pisti ainakin silmään kirjailijan, valokuvaajan ja tekstiilitaiteilijan ammatit. Kyllähän niissä tienaa hyvin, seon itsestäänkiinni. Mutta työhän se pääasia on.

Valmistun kohta unelma-ammattiini, tekisin vaikka ilmaiseksi tätä työtä, en tiedä ihanampaa kuin upottaa sormet ihanaan pullataikinaan!

Puhumattakaan kaikista ihanista kakuista!!!

mutta enpä tule koskaan saamaan MITÄÄN työtä:(

Helppo ja kevyt työ. ei stressiä.

ei sentään,nero en ole,normaaliälyinen korkeintaan mutta luova ja mulla on paljon ideoita ja halua niiden toteuttamiseen.en vain ole sellainen kiltti ja hiljainen,nätti tyttö,jota useimmat miespuoliset haastattelijat työhönottotilanteessa hakevat.ei siis riitä että on ihminen jolla asiat hoituu ja paranee.

Jos olisin opettaja, haluaisin olla äidinkielen opettaja. Olisi mahtavaa opettaa jotain niin arvokasta kuin kieli ja kulttuuri.



Jos olisin vanhustyöntekijä, olisin töissä dementiakodissa, jossa ei käytetä mielialalääkkeitä ja yövahdin homman hoitaa ihminen eikä turvapuhelin tai kamera.

taideteollinen suunnittelija, puuseppä tai keraamikko.

Mutta METSÄÄN!!

Just tuota vanhaan tyyliin jossa vammaiset asuivat navetoissa. Minä ainakin perustaisin kaupunkiin tai lähiseudulle. Vielä nykypäivänäkin on löydetty SUOMESTA vammaisia navetoista,ladoista joihin heitä on " piilotettu" .

Ei vammaisia metsän keskelle vaan ihan yhteiskunnan joukkoon, mihin kaikki kuuluu: " normaalit" , ulkomaalaiset, homot, ja me kaikki!



terveisin: vammaishoitaja.

Liikaa niitä käytetään, aivan liikaa. Mutta on lääkkeisiin myös tarvetta.

tai sitten toimisin sosiaalialalla

Tiedonjanoni on kyltymätön, haluaisin suorittaa tutkintoja ja pätevyyksiä peräjälkeen, mutta en välttämättä tehdä niiden alojen töitä.

Olen nyt valtiotieteiden maisteri, elintarviketieteiden ekonomi, oikeustieteen kandi. Haaveilen teologian, kirjallisuuden ja lääketieteen ylempien arvosanojen suorittamisesta. Toisaalta kätilön tai ensihoitajan taidotkin olisi kiva taitaa. Mieheni meinaa repiä pelihousunsa aina kun rupean puhumaan mahdollisista uusista opinnoista. Väittää, etten ole koskaan tyytyväinen, eikä seuraava tutkintokaan minua onnelliseksi tekisi.



Rahaa ei opiskelusta siunaannu, päinvastoin kaikki opintotuet ovat aika päivää sitten käytetty. Eläkkeet ei kartu, eikä laskun maksu helpotu jos ei töissä koskaan viitsi käydä. Ymmärän kyllä miehenikin pointin.



Eli voisin olla sellainen jokapaikan höylä/asiantuntija-opiskelija jos rahasta ei olisi väliä.

Oikeastiko te luovutte omista unelmistanne palkan vuoksi?

Tuossa pisti ainakin silmään kirjailijan, valokuvaajan ja tekstiilitaiteilijan ammatit. Kyllähän niissä tienaa hyvin, seon itsestäänkiinni. Mutta työhän se pääasia on.

t. eräs kirjailijaksi tahtova, joka ei välitä palkasta, mutta ei saa mitään kunnollista aikaiseksi, kun nytkin istuu AV:lla...

Kaukana kaupungin kiireestä ja arjen turhanpäiväisestä pyörityksestä. Jos vielä löytäisin sellaista työtä jota he voisivat tehdä sekä turhautumatta että ilolla olisin tyytyväinen.

Vierailija:

Mutta METSÄÄN!!

Just tuota vanhaan tyyliin jossa vammaiset asuivat navetoissa. Minä ainakin perustaisin kaupunkiin tai lähiseudulle. Vielä nykypäivänäkin on löydetty SUOMESTA vammaisia navetoista,ladoista joihin heitä on " piilotettu" .

Ei vammaisia metsän keskelle vaan ihan yhteiskunnan joukkoon, mihin kaikki kuuluu: " normaalit" , ulkomaalaiset, homot, ja me kaikki!

terveisin: vammaishoitaja.

mutta nykyisessä duunissani on lähes tuplapalkka joten.... haaveeksi jää