Erosin väkivaltaisesta suhteesta.toivottavasti kukaan ei tule voivottelemaan yksinhuoltajuuttani
koska olen aina pärjännyt/jaksanut yksin lapsen kanssa ja olen HELPOTTUNUT jäädessäni yksin. Uskon joskus löytävän miehen joka haluaa minut ja pienen tyttöni perheekseen. Ei ole mitenkään surullista olla yksinhuoltaja,ainakaan omassa tilanteessani. Lapsi on (onneksi) aina ollut helppo,hyvä nukkuja ja aivan valloittava. Saan hänestä voimaa! Ihanaa olla yksin, sinkku sana kalskahtaa vielä korvaan. Ketään en etsimällä etsi,olen nuori ja käyn ulkona välillä juhlimassa, joten enköhän uusia mukavia ihmisiä tapaa!
Kommentit (3)
Kuulostat vahvalta ihmiseltä; valitettavan monesta ei ole tuohon ratkaisuun.
Olen varma, että pärjäätte hienosti ihanan tyttäresi kanssa! :) Ja toivottavasti se oikeakin vielä ajallaan löytyy!
Kaikkea hyvää!
niin sano suoraan että ero oli rohkea teko. Eikä sillä ole oikeasti mitään väliä mitä ihmiset ajattelevat, itse tiedät sisälläsi että teit juuri oikein.
Minäkin erosin alkoholistimiehestä kolmen pienen lapsen kanssa ja tunnen oloni todella hyväksi. Olisin ollut niin luuseri jos olisin jäänyt siihen liittoon, erosta sain paljon itseluottamusta ja voimaa.
Maailmalla on meille vielä paljon annettavaa :) Baareissa en tykkää käydä, mutta netin kautta olen treffannut muutaman miehen on ollut hauskaa. Yksi jopa vaikuttaa oikein lupaavalta. Vaikkei yksinolossakaan mitään vikaa ole, omalla tavallaan hienoa sekin.
:)