Englannin ja muiden kielten läksyt ala-asteella

ekana vuonna ei tullu läksyjä, tokana vapaaehtoisia ja nyt kolmannella tuli ihan kirjalliset ohjeet läksyistä + ope oli niistä puhumassa vanhempainillassa.



Läksyt tehdään niin, että ensin luetaan teksti, sen jälkeen sanat kirjoitetaan vihkoon, sitten opetellaan niitä muistamaan ulkoa ja vikaksi sitten tehdään tehtävät, koska ne liittyvät yleensä siihen tekstiin ja sanoihin / lauseisiin. Kaikkea ei siis ole joka kerta läksynä, mutta tuota järjestystä suositteli opettaja. Joka kappaleen sanat kirjoitetaan vihkoon ja ne muistellaan kotona 'ulkoa'.

Lapsi sai koulusta aika tarkat ohjeet. En nyt niitä lähde hakemaan, mutta suunnilleen näin:



- lue kappale 3 kertaa ääneen

- kirjoita lihavoidut sanat vihkoon

- ekalla kerralla kappale suomennetaan, toisella tehdään tehtäviä



Tämä nykyajan kieltenopiskelu on niin erilaista kuin ennen. 70-luvulla kun aloin lukea vierasta kieltä, niin jankattiin puoli vuotta alle sadan perussanan kanssa. Sellainen mielikuva mulla ainakin on. This is a table... Nyt on heti ekassa kappaleessa vaikka mitä konditionaalista alkaen.



Joten olen ollut aika pulassa kun olen yrittänyt nuorimmaista läksyissä auttaa. Mulle tulee aina sellainen olo, ettei se osaa mitään, mutta mutta. Nykyään ei siis tarvitsekaan osata esim. kaikkia sanoja.



Ei tästä paljon apua ollut. Mutta samassa veneessä ollaan.

Mitenkäs ne läksyt sitten kuulustellaan tunnilla?



Tuntuu, ettei lapsi paljon muita läksyjä ehdi tekemäänkään, jos homma on tuota.



Meillä oli yläasteella sanakokeet joka ikisen tunnin alussa, jos nyt ei varsinaisia kokeita ollut samana päivänä. Mutta tämä olikin silloin, kun oli vielä tasokurssit olemassa. Läksyjä en tosin lukenut koskaan, kun niistä ei mitään apua oppimiseen olisi ollut.