Miten sait gradustasi L:n?

sillä arvosanalla oikeasti juurikaan mitään merkitystä? Eikös se riitä, että on maisteri... arvosanasta viis! :)

aika merkityksetöntä, opinnot vaan on viivästyneet ja arvosanatkin vaan keskitasoa niin olishan se hauskaa jos saiskin L:n, tajuan toki että se on aika lailla mahdotonta. Varmaan korkeintaan voin toivoa ceetä. Mutta mietin vaan ketkä saa älliä.

että saisit gradusta L:n, on vaara, että opintosi viivästyvät entisestään, nimittäin siinä voi käydä siten, että oma vaatimustasosi gradulle kasvaa koko ajan yms. Tee se gradu ja aseta itsellesi aikataulu, saat tutkinnon suoritettua. Unohda moiset L-tavoitteet, varsinkin kun se on merkityksetöntä.



Minullakin oli opinnot viivästyneet tuossa n 10 vuotta sitten. Kaivoin pahasti keskeneräisen gradun kaapista, se piti tehdä alusta alkaen uudelleen, aikaa meni loppujenlopuksi 6viikkoa, aloitin helmikuussa, huhtikuun alussa olin kypsyysnäytteessä.



Arvosanaa en enää edes muista, jotain keskitasoa taisi olla.

L:n saamiseksi:



hyvä aihe

hyvin käsitelty

viimeistelty, asiallinen kieliasu



Jos et ole tähänkään asti pärjännyt, ei kannata tuhlata aikaa tämän asian miettimiseen sen enempää.

L:n saamiseksi:

hyvä aihe

hyvin käsitelty

viimeistelty, asiallinen kieliasu

Jos et ole tähänkään asti pärjännyt, ei kannata tuhlata aikaa tämän asian miettimiseen sen enempää.

joo, odotin tällaista kommenttia, en usko kykeneväni saamaan laudaturia mutta off topicina olisin varmaan pärjännyt paremmin jos olisin tehnyt jotain opintojeni eteen enkä vain luistellut läpi kurssien sen jälkeen kun masennuin. Sitä ennen meni paremmin. Lisäksi testien mukaan pitkäkestoinen muistini on vaurioitunut joten kenties sekin vaikuttaa. Mutta olen silti saanut kolmosta ja nelostakin, juuri mitään en tosin noista muista jälkeenpäin..

Arviointi riippuu siitä millaisen tutkimusotteen valitset. Jos työsi koskee jotakin diskurssianalyysiä, niin sen arvostelu on aika erilaista kuin jos aiheena on jokin makrotason ilmiö.

6:n jatkaa:



Niin, en minäkään muuten laudaturia saanut. Eximian. Se on kelpo arvosana, jonka saa suunnilleen samalla reseptillä kuin laudaturin.

saattaa olla aika hyvät mahikset epäonnistua. Tai vähintään stressata itsensä työkyvyttömäksi. Miksi nyt tarvisit just gradusta just sen L:n? Korvataksesi joitakin masennuksen vuoksi huonommin menneitä kursseja (jotka kuitenkin suoritit masennuksesta huolimatta, hyvä sinä! :) )? Vai onko se arvosana oleellinen esim. jatko-opiskelupaikkaa tai työpaikkaa hakiessa? Useimmissa työpaikoissa ei kyllä ole.



Omaan loppuarviooni oli proffa kirjoittanut, ettei l:kään ollut kaukana (eximian siis sain). Tärkeintä onnistuneessa työssä oli musta oma aito kiinnostus aihetta kohtaan - ei kuitenkaan intohimo, koska silloin on hankala olla objektiivinen. L jäi saavuttamatta, koska tuossa aidossa kiinnostuksessani sitten halusin käsitellä juttua kaikilta mahdollisilta puolilta, jolloin aiheen rajauksessa oli vähän liikaa horjuntaa ja työ venyi liian pitkäksi (plus hiukan rikkeitä lähdeviitteissä). Eli ainakin aiherajaukseen panostaisin kyllä.



Ja oma aito kiinnostus on myös paras tae siitä että se opus joskus valmistuu :D

siis varsinaiesti tavoittele L:ää, se on vain joku piirre että aina kun alan tekemään jotain, eka ajatus on että siitä pitää tulla täydellinen, mutta en koskaan kyllä saavuta sitä enkä laiskuuttani edes yritä kauheasti, joten se on vain haaveilua. Teoriassa vaan mietin, millaiset työt saa L:n, vaikka toki se riippuu sinänsä täysin aineesta, mutta kai niillä jotain yhteistä on. En siis aio yrittää tehdä gradusta sen parempaa kuin mihin tällä ajalla kykenen ja ei taida meidänkään laitoksella olla ollut laudatureja pitkiin aikoihin.

Meillä jatko-opiskelijat valitaan sillä perusteella, enkä halua sulkea sitäkään ovea juosten kustulla gradulla.

Pro gradun arvostelu herättää eniten kysymyksiä ja epävarmuutta. Alla on laitoksen ohjeellinen arvosteluasteikko. Koko asteikkoa käytetään, koska myös tutkielmien taso vaihtelee suuresti.



approbatur = työ on kysymyksenasettelultaan vaatimaton, sen aineisto on suppea tai työ on kokonaisuudessaan suppea; siinä voi olla joitakin asia- tai muotovirheitä; työ täyttää kuitenkin tieteellisen harjoitustyön kriteerit ja on asiallisesti kirjoitettu; se on hyväksyttävä akateeminen opinnäyte.



lubenter approbatur = työ on kysymyksenasettelultaan tai aineiston osalta vaatimaton tai pinnallinen; se on asiallisesti tehty, eikä sisällä vakavia puutteita, vaikka ehkä muodollisia heikkouksia.



non sine approbatur = työ on kunniallinen opinnäyte, mutta tieteellinen lähestymistapa on pinnallinen tai työ on muutoin suppeahko, laajuudeltaan tai käsittelytavaltaan; ei ota juurikaan kantaa alan tutkimukseen.



cum laude approbatur = ns. normaali opinnäytetyö, joka täyttää tieteellisen tutkielman vaatimukset, so. hyvin jäsennetty ja kirjoitettu, etenee loogisesti ja päätyy selkeisiin tuloksiin; tekijä pystyy kommentoimaan muiden tekemää tutkimusta; ei heikkouksia muotoseikoissa tai kielessä.



magna cum laude approbatur = keskimääräistä parempi, syvempi tai laajempi itsenäinen tutkielma; tutkimuskysymys on hallittu ja sidottu aikaisempaan tutkimukseen; hyvin dokumentoitu työ ja mainittavia tutkimustuloksia; hyvä opinnäyte.



eximia cum laude approbatur = aito tieteellinen tutkielma, joka laadittu suhteellisen vaikeasta aiheesta tai aineistosta; metodinen tai teoreettinen ote kypsä; itsenäisiä tieteellisiä tuloksia; erinomainen opinnäyte.



laudatur = poikkeuksellinen valmis tieteellinen työ, joka voitaisiin esim. julkaista tieteellisessä lehdessä; omaperäinen tutkimuskysymys tai metodi ja itsenäisiä tieteellisiä tuloksia.



Näitä kun lukee ja suhteuttaa toisiinsa niin sen Laudaturin vaatimusten pitäisi kirjastua, vaikk ayksinään tuo viimeinen kohta ei paljon kerro. Kaiken kaikkiaan homma menee jokseenki nniin, että jos perusasiat on kunnossa niin saa ceen. Siitä ylöspäin päästään kun tulee lisäksi jotain tuloksia eikä pelkkää nollatutkimusta. Metodi on selkeästi selitetty, myös se, mitä tämän nimenomaisen metodin ja lähdeaineiston valinta tarkoittaa tämän tutkimusten ja näiden tulosten kannalta. TUlokset on saatu ja myös esitetty niin, että ne suhteutetaan aikaisempaan olemassa olevaan tutkimukseen. Vahvistaako, kumoaako, sopiiko yhteen, muuta, mitä? Ja laudaturin työssä ei ole naiviuksia eikä mutua.

Meillä jatko-opiskelijat valitaan sillä perusteella, enkä halua sulkea sitäkään ovea juosten kustulla gradulla.

Omassa oppiaineessani L:iä jaetaan graduista muutama vuosikymmenessä. Nämä työt eivät ole laadullisesti poikenneet eximian graduista, mutta tekijöitä on syystä tai toisesta haluttu kannustaa eteenpäin - tai sitten näpäyttää jotakuta samoja aihekokonaisuuksia tutkivaa, pidemmälle päässyttä tutkijaa. Suomeksi sanottuna tärkein L:n kriteeri omassa oppiaineessani on ollut pärstäkerroin. L:n tavoittelussa sinänsä ei minusta ole mitään mieltä, eximia tai magna takaavat jatko-opintokelpoisuuden ihan mainiosti, eikä kukaan enää väitöskirjan jälkeen todellakaan kysele gradun arvosanan perään.

Joku ohjaaja haki jokaiselle ohjatulleen mahdollisimman hyvää arvosanaa, toiset taas olivat kriittisempiä.

Aihealueetkin olivat niin suppeaa erikoistietoa, ettei niistä yleensä muut paljon edes ymmärtäneet. Arvosanaksi tuli usein suoraan se mitä ohjaaja kehtasi ehdottaa.

Omassa oppiaineessani L:iä jaetaan graduista muutama vuosikymmenessä. Nämä työt eivät ole laadullisesti poikenneet eximian graduista, mutta tekijöitä on syystä tai toisesta haluttu kannustaa eteenpäin - tai sitten näpäyttää jotakuta samoja aihekokonaisuuksia tutkivaa, pidemmälle päässyttä tutkijaa. Suomeksi sanottuna tärkein L:n kriteeri omassa oppiaineessani on ollut pärstäkerroin. L:n tavoittelussa sinänsä ei minusta ole mitään mieltä, eximia tai magna takaavat jatko-opintokelpoisuuden ihan mainiosti, eikä kukaan enää väitöskirjan jälkeen todellakaan kysele gradun arvosanan perään.

...Ei niitä käytännössä ainakaan Helsingissä juuri saa. Valtsikassa ei kai kukaan ole saanut. Mieheni on saanut kemiasta E;n, nykyään on siellä opettajana. Hänen ystävänsä saanut L:n. Mutta muissa tiedekunnissa kykkö Eximia on käytännössä huippusuoritus.

Kyseisessä tiedekunnassa ei ole sellaista varmaan koskaan annettu kenellekään, joten jos saa eximian on käytännössä tehnyt likipitäen täydellistä työtä.

... jos täältä sitä joudut kyselemään. L:n gradun pitäisi olla paitsi poikkeuksellisen hyvä kaikilta osa-alueiltaan, myös oikean ihmisen tekemä oikeaan aikaan.



Ja tietysti laitoksellakin on väliä: Meidän laitoksella on tiettävästi annettu yksi L kolmenkymmenen vuoden aikana, E:kin on lähes mahdoton saada (ei anneta ollenkaan joka vuosi), hyvästä ja virheettömästä gradusta parhaat saavat M:n, mutta valtaosan on tyytyminen C:hen. Ja sitten tulevat vielä ne heikommat arvosanat... Vastaavasti mieheni kurssilta useampi sain gradustaan E:n (mieheni mukaanlukien), vaikka eivät he mitään maatamullistavia tutkimustuloksia saaneetkaan. Eri laitoksilla on vain niin erilaiset käytännöt.



Mutta eihän sillä gradun arvosanalla ole oikeasti juuri mitään väliä. Se on aivan sama, onko se C vai M, ja ellet tutkijan urasta haaveile, E:tä tai L:llää ei kannata tavoitellakaan. Turhaa stressiä vain itselle, ilman mitään oikeaa palkintoa (paitsi tietysti hyvä mieli itselle). Jatko-opiskelupaikankin voi melkein alalta kuin alalta saada vähän heikommallakin arvosanalla, jos on vaan hyvä tutkimussuunnilelma ja aikaisemmat opinnot kunnossa.



Mutta stemppiä yritykseen :)