Vanhempainilloissa omista lapsistaan taukoamatta puhuvat vanhemmat

kaikki toiset vanhemmat hymähtelivät vaivautuneina, kun tämä mammanen kertoi kuinka heillä tehdään eri asioissa lasten kanssa.



Opettaja vastaili hyvin lyhyesti ja asiallisesti hänen höpötyksiinsä.

Vanhempainiltoja on takana sekä vanhempana että opettajana jo aika monta.

joskus törmännyt, mutta ei ole hirvittävän yleistä.



Nyt olen nähnyt senkin, miten vanhemmat puhuvat vain itsestään ja kehuvat itseään ja toisiaan kilpaa. Opettaja oli ihan statisti tilanteessa.



opettaja

Tänään(kin) vanhempainillassa kuultiin yhden lapsen sairastelut, toisen veljen harrastukset, kolmannen lukutottumukset ja mummin kuolema, neljännen taipumus hävittää kännyköitä ja avaimia jne. Ihan mielenkiintoisia tietoja sinänsä, mutta olisin toivonut kuulevani ennemmin vaikka koulun toiminnasta jotain...

Mutta tunnistan ongelmani ja yritän pitää suuni pienemmällä. Sitten ahdistuneena mietin vanhempainillan jälkeen että "tuliko höpötettyä liikaa".

Ei pahimmasta päästä, mutta aika rasittavia kuitenkin. Joka juttuun kuultiin kommentti, kuinka "meidän Jesper sitä ja tätä..." Mulla tulee aina tollasessa tilanteessa ns. vastareaktio, enkä sitten puhunutkaan halaistua sanaa omasta lapsestani siellä ja kaikki kysymyksetkin yritin kysyä yleisellä tasolla.

Mutta tunnistan ongelmani ja yritän pitää suuni pienemmällä. Sitten ahdistuneena mietin vanhempainillan jälkeen että "tuliko höpötettyä liikaa".

lähetä vaikka miehes sinne siihen asti kun opit.

Vanhempainilloissa puhutaan luokan / koulun yhteisistä asioista, vanhempainvartit on ainakin meidän koulussa tarkoitettu lapsen omista asioista puhumiseen.

Kyllä tuli kaikille ihan varmasti selväksi, miten erään äidin lapsi on lukenut jo kolmevuotiaasta asti ja miten hänen täytyy saada lukea myös viskareissa. Kun on kerran taitavampi kuin eskarit... Hyvin opet vastasivat sanomalla, että eipä ole poika kovin kiinnostnut kyllä ollut lukemisesta pk:ssa.

yläkoulun siis, sekä luokanvalvoja että muut opettajat jäivät paikalle yleisen osuuden jälkeen keskustelemaan vanhempien kanssa. Jotkut opettajat etsivät tiettyjä vanhempia luokista pitempäänkin, kun halusivat puhua näiden kanssa. Se ei siis ole pelkästään vanhempainvartti, mutta ei se vanhempainillan yleinen osuuskaan, jossa ne mieltä painavat asiat pitää puhua.

meidän lapsen vanhempainillassa kaksikin kappaletta. Nämä naiset niin rakastavat omaa ääntään. Todella rasittavaa...

Mutta meillä on riesana esikoisen luokalla yksi perhe, joka välttämättä haluaisi, että KAIKKI luokan vanhemmat kasvatta lapsensa pilkulleen samalla tavalla kuin he. Että se, että kaikki eivät katso, että ainoa maailma on sellainen, jossa ei ole yhtään makeisia tai keksejä tai jäätelöä, on aina tapetilla. Toistaiseksi on onneksi menty demokratiameinigillä, ja kun muut toteavat, että lapset saavat tuoda synttäreillään kavereilleen jotain herkkua tarjottavaksi, saa tuoda. En kyllä käsitä, jos he eivät halua, että lapsi syö herkkuja, eikö se riitä, että he ilmoittavat pikku nico-petterilleen että tämä ei niitä herkkuja ota vastaan?

meteliä pitää, kun se sattuu olevan koulun tunnetuin häirikkö...

Vanhemmat kilpailevats siitä kuka on eniten hiljaa ja osoittaa viisautta olemalla tuppisuuna. Toivoisin hiukan rennompaa asennetta.



Kaipaisin enemmän juuri sitä, että päiväkodin vanhempainvartissa juteltaisiin lapsista jonkin verran edes kerran vanhemmat ovat kerääntyneet samaan tilaan. Ei tietenkään tarvitse pitää parikymmenminuuttista monologia lapsensa henk.koht. asioista, mutta jotakin pientä ajatustenvaihtoa voisi tehdä.

täytyy olla tosi paatunut että yksin jaksaa heittää sitä juttuaan jos kukaan muu ei osallistu kilpalaulantaan.