Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea asia, mikä nyt neuvoksi!
07.09.2010 |
Otsikkokin jäi epämääräiseksi, kun olen itse niin rikki ja ajatukset sekaisin.
Tänään illalla tuli yllättäen ilmi, että lapsistamme 12v poika on kosketellut sopimattomasti (eli seksuaalisesti, suullaan, sormillaan & jopa pippelillä tökkinyt pyllyyn & pimppiin) 8v pikkusiskoaan.
Tätä tapahtunut vuoden ajan jokusia kertoja. En voi käsittää asiaa ollenkaan. Poika ollut kiltteyden & vastuullisuuden perikuva, mukava lapsi. Nyt kehittynyt fyysisesti vuodessa huimasti, eikä järki ole pysynyt tahdissa.
Ilta puitu asiaa koko perheen voimin. Lapsista keskimmäinen (poika 10v) olisi hyökännyt veljensä kimppuun, jos emme olisi estäneet. Itkua on riittänyt ja tuntuu kuin eläisimme painajaisunessa...
Tyttö siis alkoi kovasti itkien kertoa häntä pitkään painaneesta asiasta. Siinä kesken iltapalan laiton tuntui, kuin olisimme joutuneet johonkin kammottavaan uneen.
Asiaa nyt siis käsitelty omin voimin, miten tästä eteenpäin? En tiedä jaksavatko lapset mennä aamulla kouluun ja mitä sinnekin sitten selittäisi, no se kyllä murheista pienin... Karmeaa on ja mieli ihan sekaisin!
Kommentit (69)
Ei tuo nyt niin vakavaa ole jos ei sentään nussinut siskoaan. Puhukaa asiasta lisää kotona! Jos otatte johonkin yhteyttä on riskinä että sos. Viranomaiset näkevä tuossa isomman mörön mitä onkaan. Mutta jos asia ahdistaa tyttöä kannattaa kyllä varata aika jonnekkin josta saa apua. Ps. Mistä tiedätte ettei pojalta tule vielä spermaa? Kokeilitteko...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kyseinen aloitus olisikin eksitty, nykyään tällaista tapahtuu ikävä kyllä aivan liian paljon.
Tyttö tarvitsee ammattiapua, samoin 12v poika. Ja uskon, että tällaisessa tapauksessa huostaanotto on välttämätöntä ja kaikkien osapuoltan kannalta parasta. 12v tarvitsee myös ammattiapua.
Älkääkä unohtako 10 vuotiasta, hänkin tarvitsee ammattiapua, myös vanhemmat. Jos tällainen asia lakaistaan vain maton alle, se ei tiedä hyvää kenellekkään.
Kuvais poikasi luonteesta ja käytöksestä enemmänkin puoltaa käytöstä. Hiljaiset hissukat kytevät sisältäpäin.
Yritän valita sanani tarkkaan, ettei se herätä noin käsittämätöntä epäolennaisuuksiin puuttumista kuin ap:n viesti. Sitä on tuskin turha toivoa tällä palstalla.
Olin itse varmaankin poikasi ikäinen kun isoveljeni alkoi toisinaan koskettelemaan minua. Veljeni oli juuri siirtynyt yläasteelle ja kehittynyt vauhdilla. Meillä tilanne oli erilainen, veljeni toisinaan löi, toisinaan koski sopimattomasti käsillään, mutta hän ei koskaan mennyt vaatteiden alle. Veljelleni homma oli jonkinlainen vitsi tai leikki, hän ei ymmärtääkseni tajunnut kunnolla missä todelliset rajat menivät niin seksuaalissävytteisen koskettelun ja puheiden kuin lyömisenkin suhteen (ja sivuhuomautuksena: minä kasvoin poikien kanssa ja olin "tottunut" nahistelemaan ja tappelemaan kuin pojat. Nuo nahistelut ja tappelut muuttuivat veljeni puolelta väkivaltaisemmiksi tuossa yhteydessä josta kerroin).
Tuo aika oli minulle ikävää, pitkälti sen vuoksi että jouduin pelkäämään veljeäni. Olin kuitenkin sen verran vanha, että ymmärsin jollain tasolla ettei veljeni varsinaisesti halunnut minulle pahaa, mutta hän ei vain tajunnut omia fyysisiä voimiaan tai sitä missä rajat olisivat todella olleet. Minä ratkaisin asian välttelemällä veljeäni niin paljon kuin suinkin.
En puolustele veljeäni, enkä vähättele sitä miltä minusta tuolloin tuntui, mutta haluan sanoa, että todennäköisesti poikanne ei ole sairas pervo (kuten joku aikaisemmassa viestissä väitti). Hän todennäköisesti ei ole tajunnut koko hommaa ja sen vaikutuksia, vaikka onkin tiedostanut tekevänsä väärin. Olkaa rehellisä pojallenne: teko on tuomittava ja väärä. Alkää myöksään vähätelkö siskon pahaa oloa hänelle, mutta muistakaa antaa tilaa myös poikanne pahalle ololle. Antakaa tyttärellenne lupa puhua ja ilmaista paha olonsa ja muistakaa tukea häntä -ja minä todella suosittelisin että menisitte jonkun ulkopuolisen juttusille.
Mielestäni sekä tyttärenne että poikanne tarvitsevat tukea ja työkaluja selvitäkseen tasapainoiseksi ihmisiksi. Tyttärenne on ilmeisen ahdistunut ja vaarassa traumatisoitua, ja ilman apua traumatisoituu helposti myös poikanne. Huomautan vielä, että poikanne on selvästi käytöksellään osoittanut katuvansa ja on mitä ilmeisimmin järkyttynyt omasta teostaan. Niin ei tee paha ihminen, eikä sairas pervo.
Koska olette puineet asiaa kaikkien lasten kesken, olisi hyvä, että myös keskimmäinen poika voisi käydä juttelemassa jossain tai jos käytte perheenä jossain, on syytä että hän on mukana.
Nykyisin veljeni on kaikin tavoin mitä kunnollisin mies. Olemme lyhyesti sivunneet keskusteluissa tuota aikaa ja hän häpeää sitä suuresti.
Voimia AP:lle ja koko teidän perheelle! Hakekaa rohkeasti apua esim. perheneuvolasta. Mitä nopeammin, sitä pienemmät arvet tuosta kaikesta jää.
Yritän valita sanani tarkkaan, ettei se herätä noin käsittämätöntä epäolennaisuuksiin puuttumista kuin ap:n viesti. Sitä on tuskin turha toivoa tällä palstalla.
Olin itse varmaankin poikasi ikäinen kun isoveljeni alkoi toisinaan koskettelemaan minua. Veljeni oli juuri siirtynyt yläasteelle ja kehittynyt vauhdilla. Meillä tilanne oli erilainen, veljeni toisinaan löi, toisinaan koski sopimattomasti käsillään, mutta hän ei koskaan mennyt vaatteiden alle. Veljelleni homma oli jonkinlainen vitsi tai leikki, hän ei ymmärtääkseni tajunnut kunnolla missä todelliset rajat menivät niin seksuaalissävytteisen koskettelun ja puheiden kuin lyömisenkin suhteen (ja sivuhuomautuksena: minä kasvoin poikien kanssa ja olin "tottunut" nahistelemaan ja tappelemaan kuin pojat. Nuo nahistelut ja tappelut muuttuivat veljeni puolelta väkivaltaisemmiksi tuossa yhteydessä josta kerroin).
Tuo aika oli minulle ikävää, pitkälti sen vuoksi että jouduin pelkäämään veljeäni. Olin kuitenkin sen verran vanha, että ymmärsin jollain tasolla ettei veljeni varsinaisesti halunnut minulle pahaa, mutta hän ei vain tajunnut omia fyysisiä voimiaan tai sitä missä rajat olisivat todella olleet. Minä ratkaisin asian välttelemällä veljeäni niin paljon kuin suinkin.
vähän samanlaisia kokemuksia, tosin kyseessä oli velipuoleni ja hän ei ikinä ollut väkivaltainen, vain kosketteli sopimattomasti, yritti saada mut mukaan "lääkärileikkeihin"... opin pelkäämään velipuoltani, onneksi asui kaukana mutta näin häntä aina yhteisillä reissuilla joita tehtiin isäni kanssa..
Kerran muistan kun yövyttiin hotellissa ja siellä oli sellainen parvi ylhäällä... jouduin nukkumaan velipuoleni kanssa siellä... tuskin uskalsin nukahtaa koko yönä... Olin ehkä 9-vuotias!!!! Velipuoleni on muistaakseni 4 vuotta vanhempi minua..
Nykyisin vihaan tätä aikuista miestä. Mulla ei ole mitään sanottavaa hänelle ja kun näen niin jos katse vaan voisi tappaa. Ikinä en kokemuksistahni kenellekään kertonut... Aaah joo ja yks kerta äitini kysyi kun oltiin tultu reissulta että kun mulla on pikkuhousut aina tosi likaiset kun ollaan jossain reissulla et tekeeks isi sulle jotain.. huusin itkien ei ei..
Kauheita muistoja heräsikin tästä keskustelusta.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin luullaan...Itse ainakin muistan, että olin noin 12v, kun samanikäiset kaverit (kaksi tyttöä!) käyttivät minun ruumista ns. tutkimusmateriaalina. Riisuivat ja tökkivät. Se oli uteliasiuutta, en tiedä mitään. Kenellekään ei siitä koskaan puhuttu eikä siitä mitään traumaa jäänyt. Ei meistä kukaan ymmärtänyt, mitä se oli.
Mitä haluan sanoa. Lasten 12v seksuaaliset kokeilut/tutkimukset on yleisiä ja niitä tapahtuu. Lapsi on seksuaalinen olento, minkä vanhemmat mielellään unohtaa.
Ehkä kannattaa puhua nuorimmalle tytölle rajoista, mitä saa antaa toisten tehdä ja mitä ei. Ja keskimmäiselle samasta. Mutta mihinkään hysteriaan ei pidä mennä. Kyse ei ole hyväksykäytöstä eikä tietoisesta pahasta teosta!
kuin luullaan...Itse ainakin muistan, että olin noin 12v, kun samanikäiset kaverit (kaksi tyttöä!) käyttivät minun ruumista ns. tutkimusmateriaalina. Riisuivat ja tökkivät. Se oli uteliasiuutta, en tiedä mitään. Kenellekään ei siitä koskaan puhuttu eikä siitä mitään traumaa jäänyt. Ei meistä kukaan ymmärtänyt, mitä se oli.
Mitä haluan sanoa. Lasten 12v seksuaaliset kokeilut/tutkimukset on yleisiä ja niitä tapahtuu. Lapsi on seksuaalinen olento, minkä vanhemmat mielellään unohtaa.
Ehkä kannattaa puhua nuorimmalle tytölle rajoista, mitä saa antaa toisten tehdä ja mitä ei. Ja keskimmäiselle samasta. Mutta mihinkään hysteriaan ei pidä mennä. Kyse ei ole hyväksykäytöstä eikä tietoisesta pahasta teosta!
>> Tosiaan, älkää ruvetko hysteeriseksi! Se voi pahentaa tilannetta. Jos se on ollut vain tökkimistä, se ei ole vielä niin vakavaa.
Silloin voidaan ajatella että se on leikkiä,painimista, tosin siinä rajoilla ja tyttö on jossain määrin järkyttynyt. Tytölle voidaan asia selittää rauhallisesti ja puida sitä niin kauan kuin siltä tuntuu.
Mutta älkää hysterisoiko tätä, se lisää paniikkia kaikilla.
Pojalle sanot rajat rauhallisesti ja ole tyyni.
Kyllä se siitä se tilanne rauhoittuu.
Tyttö ei ole lopullisesti "pilalla".
Älkää järkyttäkö sitä keskimmäistä lasta.
Se on varmaan ollut sopimattoman rajoilla se tilanne ja tyttö on säikähtänyt.
Jos te nyt olette ylihysteerisiä, se vaikuttaa lapsiin ja pahentaa lasten tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verrata mihinkään lääkärileikkiin tai muuhunkaan leikkiin, missä osapuolet ovat mukana leikissä omasta halustaan, ja missä osapuolet ovat suurin piirtein samanikäisiä ja EIVÄT OLE SISARUKSIA, vaan ystäviä, eikä lääkärileikkiin kuulu peniksellä tökkimistä alapäähän eikä suuseksiä, mitä nyt käsitin ap:n tekstistä tapahtuneen!!! Lisäksi harvat 12 v. enää leikkivät lääkärileikkiä, on pienempien juttu yleensä. Tyttö on ollut nyt selkeästi hyväksikäytetty. Ja on varmasti hirveän ahdistunut tilanteesta.
Ap:lle sanoisin, että yhteys lastensuojeluun välittömästi. Teidän kaikki lapset tarvitsevat apua ja myös te vanhemmat. Voimia.
Tytölle ja tekijä pojalle on molemmille saatava apua pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin luullaan...Itse ainakin muistan, että olin noin 12v, kun samanikäiset kaverit (kaksi tyttöä!) käyttivät minun ruumista ns. tutkimusmateriaalina. Riisuivat ja tökkivät. Se oli uteliasiuutta, en tiedä mitään. Kenellekään ei siitä koskaan puhuttu eikä siitä mitään traumaa jäänyt. Ei meistä kukaan ymmärtänyt, mitä se oli. Mitä haluan sanoa. Lasten 12v seksuaaliset kokeilut/tutkimukset on yleisiä ja niitä tapahtuu. Lapsi on seksuaalinen olento, minkä vanhemmat mielellään unohtaa. Ehkä kannattaa puhua nuorimmalle tytölle rajoista, mitä saa antaa toisten tehdä ja mitä ei. Ja keskimmäiselle samasta. Mutta mihinkään hysteriaan ei pidä mennä. Kyse ei ole hyväksykäytöstä eikä tietoisesta pahasta teosta!
>> Tosiaan, älkää ruvetko hysteeriseksi! Se voi pahentaa tilannetta. Jos se on ollut vain tökkimistä, se ei ole vielä niin vakavaa. Silloin voidaan ajatella että se on leikkiä,painimista, tosin siinä rajoilla ja tyttö on jossain määrin järkyttynyt. Tytölle voidaan asia selittää rauhallisesti ja puida sitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Mutta älkää hysterisoiko tätä, se lisää paniikkia kaikilla. Pojalle sanot rajat rauhallisesti ja ole tyyni. Kyllä se siitä se tilanne rauhoittuu. Tyttö ei ole lopullisesti "pilalla". Älkää järkyttäkö sitä keskimmäistä lasta. Se on varmaan ollut sopimattoman rajoilla se tilanne ja tyttö on säikähtänyt. Jos te nyt olette ylihysteerisiä, se vaikuttaa lapsiin ja pahentaa lasten tilaa.
Tytölle on tehty väärin ja tyttö on siitä järkyttynyt. Tytön kuuluu saada asian mukaista keskusteluapua, eikä pelkästään hyssyttelyä että "kyllä niin sai tehdä. Ei meidän perheessä mitään vikaa ole." Avatkaa nyt hyvät ihmiset silmänne!
oli aikasemmin täällä.
Taitaa ap olla provo ja kopsannut uudestaan sen tänne.
Muistan tän satavarmasti. Tai joskus vuosi sitten olla täällä.
aivan sama otsikko ja sama kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä tyttö, että poika tarvitsevat ulkopuolista apua. Koulukuraattori voisi olla sopiva paikka aloittaa. Hän osaa neuvoa eteenpäin.
Ja yrittäkää saada lapset jotenkin ymmärtämään, että vaikka vaikeista asioista tulee puhua, niin niitä ei tarvitse huudella koko kylälle. Eli ettette joudu yleiseksi silmätikuksi.
Siis kaikki lapset siinä keskenään? Ei taida olla kovin teräviä kyniä teidän penaalissa.
mielestäni aloitus ihan oikea ja voi olla että jää tähän eikä jatku enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei äiti ole nyt lohduttamassa tytärtään? Miksi hän täällä vatvoo ja jatkaa jahkailua.. soita aamulla jollekkin ammattiauttajalle. Minäkin osaan käyttää enteriä ja jaksoittaa sanoja peräperään.. ..ja osaan myös kirjoittaa ihan oikeasti enkä kuin "teinit" :p
otettu lääkkeet vai?
Vai ovatko lapsenne iltapäivään asti koulussa?
Ettekö yhtään ajttele poikaa, vaikka poika teki väärin, hän tarvitsee neuvoja ja apua, ettei päätä päiviään. Lapset voivat olla hyvinkin seksuaalisia ja eivät osaa käsitellä omia halujaan. Kyllä se tyttökin apua tarttee, mutta pojasta olisin enemmän huolissani.
Minulla on 4 veljeä, (2-7 vuotta vanhempia) ja 3 heistä hipelöi minua, mutta ei yhdyntään asti. En muistanut asiaa moneen vuoteen.
Itse olin lapsuudessa myös yliseksuaalinen. Ahdistelin 10-vuotiaana koulukaveria, myös tyttöä, halusin että hän pussailee... Jos istuttiin lumihevosen päällä, hinkkasin itseäni häntä vastaan ja hipelöin alapäätä housujen päältä. Pojat mua ei kiinnostaneet, tytöt vain.
Lapsuus oli muutenkin vaikea, yh-äiti, joka myös lähenteli. Itsemurhaa mietin jo 12-v, ja jos käyttäytymiseni olisi tullut ilmi, olisin varmaan sen tehnyt.
Nyt kannattaa puhua molempien kanssa säännöt selväksi. Neuvotte pojalle miten paineensa purkaa ja missä. Pidätte huolen, että tyttö ei jää heti yksin hänen kanssaan. Vaikka tämä on vakava asia, siihen ei kuole ja sitä ei saa tekemättömäksi. Kyllä tälläisen asian kanssa voi elää, kun ei oikeaa aktia tapahtunut.
Aloitatte nyt puhtaalta pöydältä ja menneet on menneitä. Jos tyttö itse haluaa mennä puhumaan ulkopuoliselle, niin sitten vasta menette, ette pakota.
Mäkin aina epäilen kaikkea provoksi, mutta valitettavasti tähän juttuun uskon.
Puberteetti-ikäiset pojat saattaa olla ihan käsittämättömiä. Itsekin muistan kuinka veljeni kaveri pari kertaa kävi käsiksi - vieläkin puistattaa. Olin n. 10v ja hän 12v ja juoksin hämmentyneenä karkuun. En vielä edes oikein tajunnut, miksi tekee sellaista. Yläasteella näitä tyttöjen ahdistelijapoikia oli enemmänkin.. Ja lisää tarinoita olen kuullut aikuisena kavereilta. Näitä juttuja on hirveän vaikea antaa anteeksi, niistä jää joku vihantunne päälle kyseistä tyyppiä kohtaan.
Hae ap apua perheellesi. Tsemppiä sinulle, toivottavasti perheenne toipuu!
kuin luullaan...Itse ainakin muistan, että olin noin 12v, kun samanikäiset kaverit (kaksi tyttöä!) käyttivät minun ruumista ns. tutkimusmateriaalina. Riisuivat ja tökkivät. Se oli uteliasiuutta, en tiedä mitään. Kenellekään ei siitä koskaan puhuttu eikä siitä mitään traumaa jäänyt. Ei meistä kukaan ymmärtänyt, mitä se oli. Mitä haluan sanoa. Lasten 12v seksuaaliset kokeilut/tutkimukset on yleisiä ja niitä tapahtuu. Lapsi on seksuaalinen olento, minkä vanhemmat mielellään unohtaa. Ehkä kannattaa puhua nuorimmalle tytölle rajoista, mitä saa antaa toisten tehdä ja mitä ei. Ja keskimmäiselle samasta. Mutta mihinkään hysteriaan ei pidä mennä. Kyse ei ole hyväksykäytöstä eikä tietoisesta pahasta teosta!
>> Tosiaan, älkää ruvetko hysteeriseksi! Se voi pahentaa tilannetta. Jos se on ollut vain tökkimistä, se ei ole vielä niin vakavaa. Silloin voidaan ajatella että se on leikkiä,painimista, tosin siinä rajoilla ja tyttö on jossain määrin järkyttynyt. Tytölle voidaan asia selittää rauhallisesti ja puida sitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Mutta älkää hysterisoiko tätä, se lisää paniikkia kaikilla. Pojalle sanot rajat rauhallisesti ja ole tyyni. Kyllä se siitä se tilanne rauhoittuu. Tyttö ei ole lopullisesti "pilalla". Älkää järkyttäkö sitä keskimmäistä lasta. Se on varmaan ollut sopimattoman rajoilla se tilanne ja tyttö on säikähtänyt. Jos te nyt olette ylihysteerisiä, se vaikuttaa lapsiin ja pahentaa lasten tilaa.
Tytölle on tehty väärin ja tyttö on siitä järkyttynyt. Tytön kuuluu saada asian mukaista keskusteluapua, eikä pelkästään hyssyttelyä että "kyllä niin sai tehdä. Ei meidän perheessä mitään vikaa ole." Avatkaa nyt hyvät ihmiset silmänne!
Mähän kirjoitin nimenomaan että keskustelua niin kauan kuin tyttö tarvitsee!!
Tarkoitin ettei ruveta huutamaan lapsille ja pitämään meteliä. Lapset menevät paniikkiin jos vanhemmat ovat pois tolaltaan ihan mielettömästi!
En ole sanonut että ei saa puhua ja vikaa ei ole, asia pitää selvittää.
Ja minä en ainakaan ole kirjoittanut että niin saa tehdä! Nyt laitat omiasi.
Et ymmärrä mikä ero on hyssyttelyllä ja sillä että asia käydään läpi ja rauhallisesti.
Ajattelin että sek keskimmäinen on nyt paniikissa, mahdollisesti.
Jos saavat tilaisuuden harrastella moista. Provo.
Alue: Aihe vapaa
Lisää yksityiskohtia, vaikka sitten taas jonkun mielestä mässäilen asialla.
Mutta emme kokeilleet, kyselimme vaan molemmilta erikseen. Tyttö kertoi tarkasti tapahtumista ja poika vakuutti myös, ettei vielä ole mitään "purkauksia" tullut. Pyykissäkään en ole mitään huomannut, vaikkei sekään tietty kaikkea todista...
ap