Oletko koskaan antanut suutuspäissäsi lapselle liian ankaraa rangaistusta

Mutta itse väsyneenä ja kiukkuisena olen joskus suuttunut jostain pienestä asiasta vähän liikaa. Siis lapsi on kiukutellut tai käyttäytynyt huonosti tai tehnyt jotain kiellettyä, mutta ei kuitenkaan mitään tosi pahaa, ja itse sitten väsyneenä olen suuttunut liian paljon pienestä asiasta. Olen pyytänyt joskus lapselta anteeksi ja kertonut, että äitikin kiukuttelee joskus ja on väsynyt ja pahantuulinen. Jotenkin nuo tilanteet harmittaa aina jälkeen päin kauheasti. Mutta sellaista elämä on.

olen vain niin hellämielinen, että ihan kaikki rangaistukset, mitkä olen antanut, tuntuvat tosi pahalta. Saan tosissaan taistella itseni kanssa, että kun lapsi on yleensä tuhmuuksia tehtyään oikein kiltti, että pidän kuitenkin sen tietsikkakiellon voimassa tms.

Olin itse tosi pahalla päällä ja jostain ihan naurettavasta nousi tosi typerä tinka. Ja ilmoitin sitten lapselle, että iltapäiväksi sovittu videovuokraus on nyt sitten peruttu. Ihan tosta noinvain hatusta nykäisin sen. Ja meillä vuokrataan ehkä kerta vuoteen videoita (nykyään dvd:itä).



Lapsihan parkui kuin syötävä. Minä kiehuin vielä enemmän. Manasin omaa typeryyttäni ja lapsen kiukkua. Menin ulos ja kävelin talon ympäri. Sisälle tultuani menin jo rauhoittuneen lapsen luo ja kerroin niin kuin asia oli. Äiti oli idiootti. Ja väsynyt. Kysyin ymmärtääkö lapsi, miten idiootista asiasta alunperin tapeltiin ja sovittiin että tais mennä vähän yli molemmilla. Minä pyysin vielä anteeksi idioottirangaistustani ja menimme vuokraamaan sen videon.



Jälkeen päin olen aina silloin tällöin havahtunut uhkailevani "Ikinä en ota teitä kaupungille"-uhkailuilla, tai vastaavilla. Ja palauttanut itseni maan tasalle ja todennut, että äiti höyryää, ei tää oon oikeasti näin.



Rangaistukset on jatkossakin maltillisia.