Kolmas vauva - ei vauvaa...

Asiaa on pohdittu ja vatvottu ja välillä päätetty että ei ja välillä että joo jne. Mulla ikää vasta 32v että sen puolesta ei ole niin kiire. Päätimme keväällä että mietitään ja annetaan asian hautua. KOkoajan asia kuitenkin pyörii mielessä. Viime kuussa olimme varmoja että nyt jätämme ehkäisyn pois. Näin teimme. Nyt minulla on menossa kierron loppupuoli. VAltava kuvotus, rinnat suurentuneet, päänsärkyä kolmatta päivää ja alavatsalla nipistelee. Ja olen lähes "paniikissa" että nytkö sitten olenkin raskaana.. En tajua itskään miten voi näin laidasta laitaan mennä ajatukset.

Ehkäisy on ollut pois marraskuusta lähtien...vauvaa ei kuulu. Kesällä hain jo aikaa kierukan laittoon, mutta kierukka jäi kuitenkin laittamatta. Nyt taas toivomme vauvaa ja pelkäämme paniikissa, että sellainen tulisi.



Jaa-a...ehkä kolmannen kohdalla ei enää ole ruusunpunaisia laseja silmillä. Tietää tasan, miten paljon työllistää. Toisaalta taas on ainutlaatuista, kun lapset ovat vielä pieniä...ihanaakin on, mutta raskasta. Kolmas tulee meille ainakin hiukka jaksaminen äärirajoille, kun kahdessakin on työtä ja vähän on jo ehtinyt helpottaakin. No, toivotaan ja katsotaan. Jos ei tule, niin meidän maailma ei kaadu. Täytän kohta 36 v. ja aika alkaa omassa mielessäni käydä vähiin. Jos ei vuoden sisään onnistu, niin asia saa jäädä.

Paniikki tuli hetkeksi siinä vaiheessa, kun huomasin olevani raskaana. Sitten se helpottui ja jotenkin tuli sellainen onnellisen raukea olo, että kaikki selviää ja kyllä me perheenä selviämme. ehkä asia tuntuu pohtimalla pahemmalta kuin toimimalla vain tunteen mukaan. Jos vauvan haluaa ja perheeseen enemmän ihmisiä, siitä vaan.

Jos asiaa pähkäilet, niin -vauva. Minä halusin kolmannen, sitten raskausaikana alkoi olla sellainen olo, että ei hemmetti, olikohan tässä joku järki. Vauva syntyi ja ah sitä rakkautta ja iloa. Eli jos mietityttää niin sanoisin, että vauva. rakastat sitä varmasti, mutta entä jos et tee. Jossitteletko lopun ikäsi?

Mulla oli ihan täsmälleen samanlaisia ajatuksia, mutta kyllä olis jääny kaduttamaan myöhemmin, jos en olis edes yrittäny.

lapset 10v ja 5 v, en oikeen tiedä että haluaisko vielä yhden vai ei, no nyt joku huutaa että ei lapsia haluta/tehdä niitä tulee jos on tullakseen... =)



Jokatapauksessa päätös on mun, mies ei siihen ota kantaa koska hän ei sitä kuitenkaan hoitaisi juurikaan koska on yrittäjä ja aina töissä.



Mietin että sitten kaikki alkaisi alusta, juuri 5v muutti omaan huoneeseen, ekaa kertaa kymmeneen vuoteen makkari vaan omassa käytössä...



Mihin laitan sen kolmannen asumaan kun kasvaa? Jaksanko taas sitä että ei mihinkään pääse ilman lapsia? Haluanko luopua tästä ihanasta vapaudesta johon saan koko ajan enemmän ja enemmän tottua?



Mä en tiiä apua!

Harmittaako mua 10 vuoden päästä kun en hankkinut kolmatta?

Harmittaako mua 10 vuoden päästä kun hankin kolmannen ja jos sitä ei olis niin nuorin lapsi olis jo 15v.

siis että en jaksa/tykkää touhuta lasten kanssa kauheesti kaikkee, odotan innolla aikaa jolloin lapset niin isoja ettei mun tarvii niille olla ruokaa laittamssa ja huolehtimassa vaan voin suoraan töistä mennä ostoksille, jumppaan, salille, elokuviin ihan mihin vaan ja tulla kotiin kun huvittaa...



siks mietin että harmittaako mua 10v päästä kun vielä on yksi josta pitää enemmän huolehtia.



toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa... =)

ja vieläkin vuoristorataa. Välillä on ihanaa ja välillä ajattelee, että olikohan tässä nyt oikeasti järkeä ;) Mutta pikkuhiljaa tämä arki alkaa taas muotoutua 3 lapselle sopivaksi :)

Ja nyt rv 36 menossa. Sanoin, että jos vielä yksi tehdään, niin nyt, kun esikoinen aloitti koulun. Hirveetä lapsikuumetta ei tullut, mutta nyt kun raskaus alkaa olla loppusuoralla, niin kyllä sitä pientä nyyttiä jo odottaa. Ihan oikealta ratkaisulta tuntuu ainakin tällä hetkellä. Kyllä sitä jälkeen päin olisi varmasti katunut, jos ei olisi edes yrittänyt. Se kolmas lapsi oli kuitenkin jotenkin takaraivossa...