Lue keskustelun säännöt.
4,5-vuotiaan lapsen uhma.
06.09.2010 |
Kuuluuko (kuuluuhan) tämän ikäisen lapsen käyttäytymiseen hirveät uhmakohtaukset? Tuntuu, että kaikki aika menee itkua, huutoa ja kiukkua kuunnellessa. Ei tietenkään kaikki, mutta heti, kun tytön pitäisi tehdä jotakin tai ei saa tehdä jotakin (tulla syömään, kerätä lelut, ei saa enää mennä ulos, ei saa katsoa telkkaria tms.), alkaa hirveä kovaääninen huuto "Mutta kun mä tahon!" ja äidin/isän tyhmäksi nimittely ja parhaassa tapauksessa potkiminen/lyöminen. Siis oikeasti kunnon raivari. Eikä anna periksi, jaksaa tosi sinnikkäästi vaatia tai kieltäytyä.
Me vanhemmat emme anna periksi. Vähän tilanteesta riippuen on yritetty keskustelua, omaan huoneeseen rauhoittumaan lähettämistä, komentamista, muuta tekemistä jne. Aikanaanhan ne raivarit loppuvat ja lopulta lapsi toimii meidän vaatimallamme tavalla, ainakin suurinpiirtein, siis syö, kerää lelunsa, hyväksyy että ei saa katsoa telkkaria jne., mutta aika lailla hermoa kiristäviä nuo tilanteet ovat, koska ne kestävät niin kauan. Ikävintä tässä on se, että tuntuu kuin lapsen kanssa ei niitä hyviä hetkiä juuri olekaan... Tätä pahinta uhmaa on kestänyt vasta viikon-pari, ehkä tämä on jokin nopeasti ohi menevä vaihe.
Piti vain avautua tästä aiheesta. Oikeasti tiedän kyllä näitä uhmia tulevan ja menevän. Kyseessä on neljästä lapsesta nuorin ja olen näihin raivareihin jo aika tottunut. Pahimmat raivoajat meillä ovat parhaillaan esikoinen (13v) ja tämä 4-v kuopus.
Kommentit (14)
Meillä tyttö 4 v 4 kk ja ihan samanlaista menoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkälaisia teidän 4,5 v raivoajat ovat olleet pienempänä? Meillä nyt 3,5 v raivotar, jonka uhma alkoi ennen 2-v synttäreitä ja on jatkunut siitä asti tauotta. Onko odotettavissa että jossakin välissä rauhoittuu ennen kuin alkaa uudelleen taas 4,5 vuotiaana?
Mä luulin että uhmakausi on pahimmillaan 2-3vuotiaana.
Esikoinen raivosi 2-vuoden kieppeillä muutaman kuukauden ajan ja sitten tasottui. En muista kuinka kauan tätä (nyt 4v 1kk) kiukuttelua on kestänyt. Siis heti aamusta alkaa marina. Yritän kiinnittää huomion muualle ja ottaa pidemmän päälle NIIN hermoon koko ajan "yrittää" edes aamusta selvitä huudotta, kun ollaan päiväkotiin lähdössä. 2-vuotias pikkusisarus on iloinen kuin koiranpentu. Ero näiden kahden välillä on huima!
Luulin 4-vuotiaan olon jo helpottuvan, mutta kiukuttelun aiheita löytyy koko ajan. Aamulla ei halua vaatteita, ne on vääränlaisia, haluaakin kahdet housut päällekäin, aamupala on väärää, päivällä "en halua tätä ruokaa" (syö kuitenkin ja sanoo että hyvää) - tämä on loputonta tyhjänmarisemista.
Kertokaa millon helpottaa?
minkälaisia teidän 4,5 v raivoajat ovat olleet pienempänä? Meillä nyt 3,5 v raivotar, jonka uhma alkoi ennen 2-v synttäreitä ja on jatkunut siitä asti tauotta. Onko odotettavissa että jossakin välissä rauhoittuu ennen kuin alkaa uudelleen taas 4,5 vuotiaana?
Ainoastaan nukkuessaan ei huutanut, paitsi välillä silloinkin. Nyt ikää on 4 v 5 kk ja viimeiset pari kuukautta on raivonnut melkein aamusta iltaan. Sitä ennen oli ehkä puolisen vuotta rauhallista jaksoa eli jokunen raivokohtaus päivää kohti tai ei ollenkaan mitään pientä kiukuttelua kummempaa. Ja tällaista kausittaista vaihtelua on ollut koko ajan. Aika paljolti ainakin meillä tuntuu riippuvan siitä miten tiukoilla säännöillä ja päivärytmillä mennään (löysääminen pahentaa raivoamista ja kiukuttelua)
Kertokaa millon helpottaa?
Tuosta helpottamisesta, se on kovin yksilöllistä. Mikäli muistikuvani kolmesta vanhemmasta lapsesta ovat suurin piirtein luotettavia, muistelisin, että tässä 4-5 vuoden kieppeillä alkaisi uhma helpottaa, toki niitä raivareita sittenkin vielä riittää, mutta vähän harvemmin ja asioista voi jo pikkuhiljaa keskustella lapsen kanssa paremmin.
Sitten eskarivaiheessa tulee se "pikkumurrosikä", mutta se on kuitenkin jotenkin luonteeltaan erilaista, lapsi alkaa oikeasti jo pyrkiä vähän itsenäistymään. Ei siis tuollaisia itkupotkuraivareita vaan enemmänkin vääntöä siitä, mitkä asiat lapsi saa/voi itse päättää. Ekaluokallakin voi tämä avihe vielä jatkua, ekaluokkalainen kun luulee olevansa jo oikeasti iso. =)
Seesteisin vaihe ainakin meillä on ollut n. 7-10-vuotiaana. Silloin lapsi jo tietää perheen pelisäännöt ja osaa toimia ohjeita noudattaen. ei kuitenkaan ole vielä murkku.
Mutta murrosikä, sehän se on se paras vaihe!
t. ap
p.s. Te, joilla on vain se yksi uhmaaja - meilläpä on tuon 4-vuotiaan riiviön lisäksi yksi murkku! Ja välissä kaksi seesteisempää yksilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis uhmakautta, vaan kyse taitaa olla lähinnä lapsen luonteesta ja kasvatuksesta.
Meillä 4.5v ja kamalia raippiksia on ollut viimenen kuukausi. Olen tullut siihen tulokseen, etten ole ollut tarpeeksi tiukka hänen kanssaan tai nyt kesälomalla on tullut oltua ei niin systemaattinen mökillä ja nyt sitten uudestaan kokeillaan rajoja. Oma mokani mutta pakko vaan kantaa seuraukset ja korjata asiat.
Meillä on 4½ v, 5½ v ja 7 v (ja 1 v josta on vielä liian aikaista sanoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlainen tyttö, ikää 4 v 2 kk. Meno on ollut tällaista jo useamman kuukauden. Myös päiväkodissa tyttö kiukuttelee paljon ja on ilmeisimmin varsin hankala tapaus, koska palaute ei ole ollut pitkiin aikoihin positiivista.
Lapsella on monta eri tyyppistä uhmakautta ja riippuu lapsesta, mikä niistä on voimakkain jne...
Meillä tyttö, jolla ei ollut 2-3-vuotiaana juuri minkäänlaista uhmaa, mutta 4-vuotiaana (sopivasti kun perheessä oli myös vauva) oli kyllä todellakin. Sitten oli taas vuoden verran hyvinkin seesteistä, kunnes nyt on valloilla oikein klassinen "eskarilaisen uhma". Tämä taas muistuttaa monella tapaa pienimuotoista murrosikää - paitsi silloin kun eskarilainen taantuu kiukussaan jonnekin 2-vuotiaan tasolle. ;-)
Sitten meillä on myös 3-vuotias poika, jolla taas on ollut nyt 2-3-vuotiaanna ikäiselleen tyypillistä uhmaa, mutta ei ainakaan vielä hurjan rajuna. Jäämme siis odottamaan, mitä tuleman pitää.
Olen kyllä taipuvainen uskomaan, että jossain vaiheessa pitää tulla noita rankempia kausia, jolloin testataan rajoja, osoitetaan mieltä ja otetaan irtiottoja vanhemmista. Mieluummin pikkulapsena kuin kamalan hurjasti sit murrosiässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma 4,5 v oli kesällä aika hankala, mutta otin tiukemman linjan (määrätietoisemman, en kuritusta tms tietenkään!) ja tuloksia tuli aika nopeasti. oma mokani siis kun olin ollut liian lepsu. syyllinen lapsen raivoamisiin löytyy usein peilistä: ei ole oltu tarpeeksi määrätietoisia ja selkeitä, tai ei osata lukea lapsen väsymystä.
tai siis uhmakautta, vaan kyse taitaa olla lähinnä lapsen luonteesta ja kasvatuksesta.
Meillä 4.5v ja kamalia raippiksia on ollut viimenen kuukausi. Olen tullut siihen tulokseen, etten ole ollut tarpeeksi tiukka hänen kanssaan tai nyt kesälomalla on tullut oltua ei niin systemaattinen mökillä ja nyt sitten uudestaan kokeillaan rajoja. Oma mokani mutta pakko vaan kantaa seuraukset ja korjata asiat.
ajattelen niin, että lapsen uhmakaudet ovat ihan tärkeitä vaiheita. Ei niidenkään aikana vanhemmat anna periksi asioissa, joissa ei normaalistikaan annettaisi. Samat säännötä ja rajat pidetään, mutta toki vääntöä joutuu jaksamaan uhmiksen kanssa enemmän. Semmoista se on.
Meillä molemmat lapset ovat olleet sen sorttisia, että ne olisi kurilla ja tiukalla linjalla suht helppo saada "ruotuun". Mutta en tiiä, minkälaista kapinointia se sitten myöhemmin aiheuttaisi.
Siis meillä on todellakin oltu aina systemaattisia ja pidetty kiinni rajoista ym. Mutta en silti näkisi uhmaa ja rajojen vastustamista huonona asiana. Meillä lapset saa kyllä raivotakin, jos raivostuttaa. Sillä ei vaan saa mitään periksi, mutta tunteisiin on oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkaa vieläkin, että ehkä mun on aina ollut helpompi olla enemmänkin tiukka kuin lepsu. Rajojen pitäminen ei ole ollut vaikeaa vaikka lapsi kuinka uhmaisi. Sen sijaan lempeyttä ja joustavuutta olen saanut noiden uhmisten kanssa opetella oikein urakalla. :-)
Meillä lapset saa kyllä raivotakin, jos raivostuttaa. Sillä ei vaan saa mitään periksi, mutta tunteisiin on oikeus.
Mutta vanhemman tehtävä on ohjata purkamaan ne tunteet hyväksyttävällä tavalla. Esim. opettaa, että lyöminen ei ole sallittua, eikä toisten nimitteleminen.
Mutta tämän kaikki varmaan ymmärtävätkin.
t.ap
räjähtäneet käsiin. Päivät on aamusta iltaan yhtä huutoa ja raivoamista eikä lapsi itsekään tiedä mitä oikeastaan tahtoo. Lisäksi usein sanoo, että on harmitusolo vaikkei mikään harmitakaan. No, olihan tässä jo liki puoli vuotta seesteistä aikaa (=korkeintaan pari-kolme raivaria päivässä).