Mä en jaksa ton vaateronkelin 5-vuotiaan kanssa!

tai pidä 2 haalaria- kotihaalari ja päiväkotihaalari

osaa keinoa sanoa mutta en vielä antaisi ton ikäisen olla noin ronkeli. Ei meidän perheessä ole varaa ostella uusia vaatteita vaan sen takia että nuorelle herralle ei kelpaisi.



Pidä pintasi!

kertaa mielummin ottaisin vaateronkelin lapsen kuin tämän ruokaronkelin, joka tänäänkään ei suostunut edes maistamaan ruokaansa.

kyse ei olekeen vaatteista, vaan aatteista ;) omatahto. Kokemusta on! sanot vaan pojalle, että nämä laitetaan ettei vilustu, värillä ei väliä. Rakastan vaatteita, minulla kolme poikaa ja jossain vaiheessa tajusin, että mun vaate intous ahdistaa niitä. Vanhat ja pienet vaattett kyllä kelpaa, mutta uusia ei huolita kuin pakon edessä. Ehkäpä sillä ei niin ole pojalle väliä ,että ne on isoveljen vanhat, kokeileppa olla huomioimatta ja puuttumatta asiaan. Jos ei muu auta niin kaappiin vaan sitten ne yhdet jotka on pakon edessä laitettava, kun ei muita ole.

Itse on tähän asti pärjännyt sillä, että olen päättäväisesti todennut vaihtoehtoja olevan tasan kaksi: vaatteet joko puetaan päälle tai sitten ollaan ilman vaatteita.



Valitsen joka aamu tytölle vaatteet päiväksi ja useimmiten valitsemani vaatteet eivät meinaa kelvata, kun tytöllä on tasan kaksi suosikkimekkoa ja jompikumpi pitäisi saada pukea päälle joka päivä.



Olen kyllä lukenut, että lapselle pitäisi tarjota kaksi tai kolme vaihtoehtoa, joista lapsi voisi sitten itse valita ja tuntea, että saa oikeasti osallistua päätöksentekoon, mutta suoraan sanottuna en ole jaksanut alkaa sellaiseen vähtiin. Meillä tyttö yleensä protestoi oman aikansa sillä aikaa, kun annan pikkusiskolle aamupalaa keittiössä - ja ilmestyy sitten (minun valitsemani) vaatteet päällä aamupalapöytään itsekin.



Ehkä vähän tylyä, mutta toimii meillä:)

valita, jos ei valitse, niin sitten laittaisi päällensä sen minkä minä eteen ojennan. Ei vaan yksinkertaisesti onnistuisi meillä tuollainen valikointi.



Minä kysyn vaatteita hankkiessa mielipiteitä ja toiveita, ja ostan sitten niiden mukaan, jos niitä ei esitetä, saa päälle kelvata se mitä minä kaappiin kannan.



Minä en ala kolmen muksun kanssa vaatteista kinaamaan.

Eiköhän tuon ikäiselle nyt vaan sanota, että tässä on puku pue päälle. Lapsi ymmärtää kyllä, kun selität, että on rahan, luonnon, ajan tuhlausta ostaa uusia vaatteita huvin vuoksi. Epävarma asenteesi saa lapsen kokeilemaan kepillä jäätä, josko lohekeaisi jotain... ihan sama mitä, tenava tuskin itsekään tietää mitä oikein on vailla. Kuten itsekin jo sanot. Hän on vailla siot, että hän saa rauhassa olla lapsi ja sinä sanot mitä puetaan päälle.

ja jos ei huoli kumpaakaa, niin sit voi olla ilman haalareita ja ei pääse ulos.



Meillä valitaa yhdessä lapsen kanssa joka ilta vaatteet seuraavaksi päiväksi, siten että esittelen kaksi vaihtoehtoa josta saa valita. Hyvin on toiminnut.



Keväällä kun tuli vinkumista niin oli tarrataulu, eli jokaisesta hyvästä aamusta (puki itse vinkumatta ja pesi hampaat) sai tarran. 10 tarrasta sai pienen tavaran.



Älä luovuta, muuten saat ostaa aina ties minkä merkkisiä vaatteita.

Otapa isonveljen takki, muutama lasen kanssa valittu koriste ja kysy, mihin kohtaan lapsi haluaisi koristeet. Kysy mielipiteitä ja kerro omasi, korostaaksesi että vaikka vaate on peritty, ei sen tarvitse mennä sellaisenaan koska käyttäjätkin ovat erilaisia. Lapset haluavat olla yksilöitä.



Mutta noin pohjamutina, aikuinen päättää mitä lapsi valitsee. Aikuinen on pomo. (hyvä sellainen) :)

Annat yhdet ja sanot ,että muut on nyt likaisina pyykissä!