Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian itsekäs?
01.09.2010 |
Olen eronnut lasteni isästä 7v sitten, lapset ovat 18v ja 17v. Tämän 7v olen "elänyt-lapsilleni" eli käytännössä ollut heidän yksinhuoltjansa.
Nyt olen tavannut itseäni 5v nuoremman miehen 40v, jolla on viikko-viikko huoltajuus 3v ja 6v lapsista. Olemme tapailleet yleensä silloin kun miehen lapset ovat äidillään. Nyt olemme tavanneet niinkin että lapset ovat miehen luona.
Mies olisi innoissaan muuttamassa yhteen, olen aiemmin sanonut että en muuta kenenkään kanssa yhteen ennenkuin omat lapseni ovat muuttaneet pois kotoa, nyt olen jo ryhtynyt katumaan sitäkin. En mitenkään jaksaisi arkea pikkulapsiperheessä, vaikka omien lasten muuttoon on aikaa ainakin 2v eivät miehen lapset ole kuin 5v ja 8v silloin.
Jätänkö mukavan miehen lasten takia?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkatte suhdettanne kumpikin omissa asunnoissanne asuen, sehän on aivan luksusta! Ei tarvitse hermostua toisen lattialla lojuviin sukkiin tai muihin muuten vaan omituisiin tapoihin ja suhde säilyttää kipinänsä paljon paremmin kuin saman katon alla asuessa. Ja miehen lapsetkaan eivät joutuisi kärsimään saman katon alla asuvasta äitipuolesta.
omiin asuntoihin, vaikka paritalon puolikkaisiin. Olen aika varma että suuri osa avioeroista välitettäisiin, jos puolisot asuisivat eri asunnoissa, joihin voisivat tarpeen tullen vetäytyä.
hm Eikö se väsymys helpota sitten ksokaan enää? ikuisesti on saanut tarepekseen pikkulapsista ja niiden hoidosta? Luulin että alkaa vähitellen helpottaa kun lapset alkavat olla sinä 10 kieppeillä kaikki.
jos kaksi noin pientä lasta? ettei vaan etsisi lapsilleen "hoitajaa" olet saanut omasi kunnialla melkein aikuisiksi miksi ihmeessä alottaisit saman rumban alusta.
Minusta tuo sinun periaattesi olla muuttamatta kenenkään kanssa yhteen ennenkuin omat lapset muuttaneet pois kotoa on hieno. Todella upeaa, että olet lykännyt omia tarpeitasi lasten vuoksi. Kunnioitan sinua siitä päätöksestä.