Nyt tarviis tsemppausta. Lasten yöhoitoon jättämisestä...

Ihan oma valinta, turha porata kun paskat on jo huosuissa?

Kaksi yötä, se menee hujauksessa. Ihan oikeasti. Nyt menet ja nautit. En huolehtisi hetkeäkään varsinkin jos lapsenvahtina on tutut ja rakastetut hoitajat, jotka ovat ennenkin hoitaneet teidän muksuja. Ei niillä ole mitään hätää, usko pois.

mutta se on läpi käytävä, sitten tulee toinen kerta, joka ei ole enää ihan niin kamalaa, ja kolmannella kerralla alkaa jo helpottamaan jne.

kuopuskin on tullut hoidatettua vastasyntyneestä asti jollakin varaäidillä?

Omani oli eka kertaa yön yli hoidossa kuusiviikkoisena enkä todellakaan pysty eläytymään tähän draamaan. Hanki elämä itsellesi.

Ja kyse on nyt vaan yhdestä yöstä. Ovat olleet ennenkin pari yötä isovanhempien kanssa, mutta silti se on kamalaa. Minusta äidin ja lapsen kiintymyssuhde on kunnossa, kun ikävöi lastaan. Jos ei tunne mitään, niin se on mielestäni hälyyttävää. Mutta ikävän kyllä kestää, siihen ei kuole :-)

hälyyttävämpää, jos ei voi olla yhtä yötä erossa ikävöimättä...

kun lapset ovat yökylässä. Eivät ole kovin usein ja ekaa kertaa olleet vasta 2-vuotiaana. Toki ekalla kerralla jännitti miten sujuu mutta kyllä ovat olleet ihan valmiita olemaan yön äidistä erossa ja luottavat mummoon niin en oikein tiedä miksi minun pitäisi varsinaisesti ikävöidä, toki ovat mielessä jollain tapaa mutta tiedän että heillä on kaikki hyvin ja osaavat kertoa jos ei ole ja sieltähän kohta taas kotiin tulevat. Eriasia joku pieni vauva jonka kuuluu vielä olla vanhempien luona ja josta ei vielä tiedä mitä mielessä liikkuu, silloin varmaan olisinkin huolissani ja ikävissäni.



Tarkoitan että meillä kyllä kiintymyssuhde ihan kunnossa mutta silloin kun sen vapaaillan/yön saan niin kyllä nautin ja lähinnä keskityn itseeni enkä ikävöi, eivätkä lapsetkaan. Eriasia sitten jos olisi pidempi aika.

että oon siis lasten kanssa kotona ja päivähoidossa tms eivät ole, että ei ole mitenkään arkipäivää että ovat poissa kotoa.

Eli lapset 1v 3kk ja 5-v. Varattiin juuri pikku loma (kaksi yötä) miehen kanssa. Eka kerta esikoisen syntymän jälkeen kun molemmat yön poissa kotoa yhtä aikaa, eka kerta kuopukselle kun minä yötä poissa kotoa.

Mummi-ikäinen lastenhoitajamme (ikänsä lastenhoitajana toiminut) tulee meille kotiimme miehensä kanssa hoitamaan lapsia. On hoitanut kuopusta n. 3 päivää viikossa 3-8h/päivä ihan tämän syntymästä asti (aluksi toki niin, että olin itsekin kotona). Esikoista kerran pari kuukaudessa. Muutaman kerran molempia myös illalla, niin että on laittanut lapset nukkumaan, kun ollaan käyty miehen kanssa ulkona syömässä, elokuvissa tms. Lapset rakastaa hoitajaa, on kuin mummi heille ja "varaäiti" minulle. Luotan häneen täysin ja tiedän, että selviää lasten kanssa, mutta silti tuntuu, että voiko noita jättää niin pitkäksi aikaa. Järjen ääni sanoo että voi, mutta niin kiinni noihin on kasvanut, että pahalta tuntuu.

Tsempatkaa mua, sanokaa, että pitää kuunnella järjen ääntä.

saitpa taas fiksuja vastauksia...

Ymmärrän tunteesi. Olet selvästi hyvä ja huolehtivainen äiti, joka osaa nähdä asiat myös lapsen silmin ja käsittää, että pienelle lapselle lyhytkin aika on pitkä. Olet kuitenkin mielestäni järjestänyt asiat oikein hyvin, lapsilla on tuttu hoitaja ja he saavat olla omassa tutussa ympäristössä, joten uskon, että kaikki vain hyötyvät siitä, että pääsette miehesi kanssa välillä rentoutumaan ja hoitamaan parisuhdettanne, ja lapsetkin todennäköisesti vain nauttivat "mummin" seurasta.

Lomanne onnistumisen kannalta on tietysti tärkeää, että järjestely tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä. Mutta, kuten sanoin, niin uskon, että koko perheenne hyötyy siitä, että isä ja äiti pääsevät välillä tuulettumaan, enkä usko, että lapset kokevat kahden yön eroa tutun hoitajan kanssa mitenkään liian stressaavana.

Pitäkää hauskaa!