Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ryykäsi
31.08.2010 |
sitten meille sisään kännissä vaikka mies yritti kieltää (ei nyt viitsinyt ihan fyysiseksikään heittäytyä). Anoppi kyllä kävi käsiksi minuun ja haukkui päälle päätteeksi sairaaksi ihmiseksi. Kun käskin olla käymättä käsiksi, kehui tekevänsä ihan mitä häntä huvittaa.
Lopulta mies sai äitinsä ohjattua pihalle.
Miten voi ihminen olla noin vaikea?? Mieleltään järkkynyt,m, kyllä ja alko on ongelma - siltikään ei ymmärrys aina vaan riitä.
Kommentit (6)
olisi syyttää lievästä pahoinpitelystä ja hankkia lähestymiskielto. Tosin, lähestymiskielto on ehkäpä lähinnä mielen lämmike, mutta kyllä se joitain harvoja rauhoittaa :) Ja pitäkää ovet lukossa vastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummo on sairas eikä itse tiedä eikä ymmärrä, mitä tekee.
Hoitoonhan se pitäisi saada, mutta en tiedä riittäiskö toi hyökkäys jos pakkohoitoperusteeksi. ei ehkä, koska kukaan ei nähnyt. Seuraavan kerran kun se hyökkää teille niin soittakaa poliisit ja ambulanssi.
Kuultu on kaikki tappouhkauksista muihin solvauksiin-ja osa pahimmista kohdistui myös lapsiin. Aina tilanteisiin ei tarvinnut olla edes humalassa, mutta toki usein niinkin oli. Anoppi vaan on aina ollut tavoiltaan melkoinen moukka, eikä kuulemani mukaan yritä edes käyttäytä enää muidenkaan kohdalla. Alkoholi ja orastava vanhuus pehmittivät päätä hurjaa vauhtia... Humalaista anoppia oli tosi kiusallista katsoa, ja lastenkin nähdä se, kun itse emme juo ollenkaan.
Meillä auttoi vain totaalinen välien katkaisu. nyt pysyy omissa oloissan noin kilometrin päässä. Poliisilla piti uhata, mutta tehosi näköjään, ja ymmärtää nyt pysyä poissa. Sitä varmaan helpottaa se, ettei hänellä ole koskaan ollut ns. mummopiirrettä, joten lapsenlapsiaan hän ei kaipaa. Siinä mielessä mekään ei hävitä mitään.
Lapsille on jouduttu selittämään, että mummo on päästään sairas, eikä sen puheista tavitse välittää sen enempää kuin tuulen suhinasta.
Täydellinen yhteydenpitolakko on tuonut rauhan perheeseen: lasten pelkotilat hävisi, taas saadaan kunnon yöunia, ja muutenkin on aika rento olo koko perheellä.
Kantapään kautta opittiin siis että ssukulaisuuden ei todellakaan tarvitse velvoittaa sietämään mitä vaan.
Tuollaisella ihmisellä ei olisi enää mitään asiaa meidän tontille tai lasten lähelle.
Alue: Aihe vapaa
ja olen ehtinyt rauhoittumaan.
Edelleenkin kaipaan hyviä ajatuksia; mitä tuollaisen ihmisen kanssa VOI tehdä? Asutaan lähekkäin joten pääsee meille milloin hyvänsä. Toki tuon jälkeen olen pitänyt ulko-oven lukossa eikä anoppiakaan ole näkynyt. Eilen kysyin mieheltä, mahtaako hävetä niin ettei ole kehdannut olla näkösällä. Ei kuulemma ole kuulunut koskaan tapoihin noita tempauksiaan hävetä.
Epätoivo iskee. Lapsillekin vähän vaikea selittää, miksi mummo huutaa ja repii&haukkuu äitiä...