Pehmenenkö minä iän myötä? :)

En ole ikinä ollut mikään suuri tunneihminen, enemmänkin umpirationalisti. Joku ex-poikaystävä haukkui kylmäksi kalaksi, kun en ikävöinyt hänen peräänsä. Nykyinen mieskin sai tottua siihen, ettei minulta saa mitään nyyhkyviestejä perään, kun hän on työmatkalla.



Mutta nyt olen huomannut, että minulla on oikeasti ikävä miestä, kun hän on poissa ja olen helpottunut, kun hän tulee takaisin! En ole ikinä itkenyt jonkun perään öisin, mutta nykyään tuijotan öisin miehen paikkaa sängyssä ja toivon, että hän olisi siinä. :O Mitä ihmettä? :D