Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka päivä tulee aloituksia joissa äiti
31.08.2010 |
sanoo saavansa raivarin, kilahtavansa, menevänsä seinille, huutaa ja raivoaa pienille lapsille, kutsuu heitä äpäröiksi, kakaroiksi täysin mitättömistä syistä.
Yksi ei nukahda sormia napsauttamalla ja toisella kynä hukassa.
Pari vuotta sitten tällaisia aloituksia ollut ollenkaan. Nyt ne on arkipäivää. Millaistakohan näissä perheissä elämä on jos omasensuuri ei yltä edes nettikirjoitteluun?
Kommentit (6)
Olen palstaillut liki päivittäin jo 9 vuotta, joten tuon tiedän suht varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on varmaan monille keino purkaa turhautumista, kun mikään ei tunnu menevän lapsille perille. Täällä sitten puretaan paineita ja valitetaan. Totuus kotielämästä tuskin on samanlainen. Ainakin minä voin täällä hyvinkin kärkevästi ilmaista mielipiteeni, mutta tosielämässä olen huomattavasti hienotunteisempi.
Itse en ehkä "hauku" lapsiani täällä, mutta voin hyvinkin kirjoittaa, että "nyt palaa hermo" tms..
ja isoin ongelma ovat keskenkasvuiset äidit.
Lapsille ei saa huutaa, paitsi silloin, kun heitä kutsuu pihalta syömään. Aikuisillekaan ei saa huutaa. Omaa pahaa oloaan en saa jakaa muille olemalla ilkeä ja karjumalla. Itsensä puolusteleminen se vasta kakaramaista onkin.
Ei ole lapsen vika, että äidiltä puuttuu kyky selvitä arjesta. Huutava äiti ei ikinä ole lapsen kasvulle ehdottoman tärkeä edellytys.
Mutta kun elää minä-minä -elämää...
samasta ihmisestä, joka näitä aloituksia tekee tai sitten kyseessä voi olla myös ns. provo, joka sepittelee omaksi huvikseen tarinoitaan. Tai sitten voi olla tosissaan niinkin, että nykyään äidit eivät kestä äitiyden ja vauvan mukanaan tuomaa muutosta elämäänsä? Mene ja tiedä, mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiähän ei nettipalstojen keskustelujen perusteella pitäisi tehdä, tosin Hesarikin tähän joskus sortuu...
ja isoin ongelma ovat keskenkasvuiset äidit. Lapsille ei saa huutaa, paitsi silloin, kun heitä kutsuu pihalta syömään. Aikuisillekaan ei saa huutaa. Omaa pahaa oloaan en saa jakaa muille olemalla ilkeä ja karjumalla. Itsensä puolusteleminen se vasta kakaramaista onkin. Ei ole lapsen vika, että äidiltä puuttuu kyky selvitä arjesta. Huutava äiti ei ikinä ole lapsen kasvulle ehdottoman tärkeä edellytys. Mutta kun elää minä-minä -elämää...
Onpa tuossa iso läjä mutua.
Oikeasti ihan lastenpsykiatritkin sanovat, että lapselle SAA suuttua, kunhan se ei ole jatkuvaa. Lapsen on hyvä oppia, että äidilläkin on pinna ja että jos menee oikein pitkälle, se voi katketa. Ja negatiivisia tunteita saa ilmaista, myös äiti-ihminen.
Rajansa toki: ei saa harjoittaa väkivaltaa (psyykkistä eikä fyysistä).
Tässä on hyvä tausta:
http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Kasvatus/Kun-pinna-palaa/
"Liian hyvää kasvatusta?
Vaikka huutaminen ei ole ammattilaisten suosittelema kasvatuskeino, ei lasta saisi myöskään kasvattaa pumpulissa.
”Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa ei koskaan näe pinnan palamista, voi hänellä tulla isona ongelmia oman suuttumisen kanssa. Lapsi ei aikuisena välttämättä ymmärrä omia aggressiivisia reaktioitaan”, (neuvolapsykologi Pirjo) Latvanen sanoo."
Toisin kuin sinä oletat, täällä nimenomaan voi paljastaa asioita, joita ei muuten kertoisi tai sanoisi ääneen.
Samaten täällä tulee kirjoitettua kärjekkäämmin ja värikkäämmin kuin mitä todellisuudessa on tapahtunutkaan. Anonyymi ja lyhytmuotoinen nettijutustelu houkuttaa esiin liioittelua, koska muutoin ei saa aikaan keskustelua ja saa ihmisiä lukemaan aloitustaan.
Sitä paitsi, lapsille saa suuttua. Ei nyt niin, että haukkuu ja ivaa lasta - lapsilla ei ole puolustuskeinoja henkistä väkivaltaa kohtaan. Mutta totta kai lapselle saa joskus huutaa, kun nyt ei alvariinsa ilmaise itseään karjumalla (se menettää tehonsa ja kielii perustavanlaatuisesta väsymyksestä tai masennuksesta).
Eli kyllä: äidilläkin on oikeus ilmaista negatiivisia tunteita ja se on malli myös lapselle ettei tarvitse leikkiä kilttiä, vaikka kuinka loukkaantuu.