Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Entäs jos vauva onkin jotenkin ruma?

Vierailija
30.08.2010 |

Pian syntyy esikoinen ja mietin jonkin verran hänen ulkonäköään. Onko oma vauva oikeasti aina ihana ja söpö? Mä olen nähnyt aika paljon rumiakin vauvoja, mutta eikö sitä rumuutta omassa lapsessaan vain huomaa?

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sini-kelta-punaisen kirjavia, kasvot turvoksissa, silmät kiinni kuin kissanpennulla.



Mutta eipä tullut mieleenkään että heidän olisi pitänyt näyttää kataloogivauvoilta, miten edes geeneillään olisi ollut mahdollista. Rakkaita ja ihania ovat ja kummasti kaunistuneetkin.

Vierailija
2/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen näytti ihan Mao Tse Tungilta.



Rakkaita kuin mitkä kuitenkin..=))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastasyntyneet näyttävät kaikki hitusen kummallisilta, mutta ihme tapahtuu ja se oma kullannuppu kaunistuu päivä päivältä. Lopulta miettii, että pitääköhän TUOkin ihminen vauvaansa yhtä suloisena kuin minä omaani :).

Vierailija
4/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsoin juuri 1,5 v tyttären vauva-kuvia, ja aika metkan näköinen kyllä oli silloin... En nyt jälkeen päin voisi sanoa, että mitenkään erityisen kaunis, mutta kun hänet sektion jälkeen sain syliini ajattein että maailman ihanin pieni olento siinä köllii!! Kauneus on siis katsojan silmässä! Nyt hän on ylisöpö, mutta vauvana kyllä oli laikukas, ensin aika hoikka, ja sitten aika pullea pikku lady....

Vierailija
5/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mietin minäkin joskus. Esikoinen näytti kylläkin tosi söpöltä heti syntymästään lähtien, mutta toinen lapsi ei ihan niin sievältä näyttänyt. Mutta ei se haittaa. Omat vauvat on niin rakkaita.

Vierailija
6/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

rumilta mutta muutamassa päivässä sekin häipyy (ovat juuri tuollaisia kuin edellinen kirjoittaja sanoi). Sen jälkeen vauva onkin maailman ihanin ja kaunein, ainakin omien vanhempien mielestä =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

syntyessään ihan uitetulta punaiselta rotalta, pikkusine tihrusilmineen ja turvonneine huulineen :) Ihanalta ja rakkaalta siis

Vierailija
8/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä omaansa katsoo jotenkin ruusunpunaisten lasien läpi. Me huomattiin vasta kuusi vuotta vanhoja vauvakuvia lapsestamme katsoessa, että ruma vauvahan hänkin oli, vaikka meistä silloin maailman kaunein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin rehellisesti sanoa, että kuopuksemme näyttää aivan kouluruokalan kumiperunan, Churchillin ja hamsterin risteytykseltä ja on silti aivan käsittämättömän IHANA ja syötävän suloinen. Pussailen päivät pitkät niitä pullottavan venyviä kumiposkia aivan rakastuneena. : )

Vierailija
10/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis että mietit tollasta. Itsekin pohdin ensimmäisessä raskaudessa kovasti mitä sitten tehdään, jos oma lapsi olisikin jotenkin todella ärsyttävä tai kummallinen... Toisessa raskaudessa sitten mietin, etten voi mitenkään rakastaa uutta vauvaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä. Se että miettii ja pohtii tulevaa, on mielestäni vain merkki siitä, että valmistautuu tulevaan, vastuulliseen ja hieman outoon uuteen rooliin vanhempana.

Esikoinen oli mielestäni todella kaunis vauva (oli tosi suuret ja tummat silmät), mutta jälkeenpäin ollaan miehen kanssa naureskeltu kuville. Kakkonen ei ollut ihan heti yhtä "kaunis" ja ehkä muutenkin tutustumiseen meni hiukka pidempään. Mutta tänä päivän kummatkin ovat oikeasti ja täysin objektiivisesti maailman kauneimmat ja ihanimmat lapset;)

Siihenkin kannattaa hieman varautua, että voi alussa tuntua hieman oudolta, kun vauva ei vastaakaan sitä kuvaa, minkä olet siitä ehkä luonut. Anna itsellesi aikaa tutustua rauhassa ja pidä niin paljon sylissä, kuin mahdollista. Pian huomaat, että voisit tuijottaa omaa kullannuppuasi ihan loputtomiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin rehellisesti sanoa, että kuopuksemme näyttää aivan kouluruokalan kumiperunan, Churchillin ja hamsterin risteytykseltä...

Vierailija
12/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta onneksi kaikki kehuivat hänen suuria silmiään ;) ja hän muuten tuoksui tosi hyvälle :))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omatkaan ei tehneet poikkeusta ihan vauvoina.

Silti niissä oli jotain liikkistä, niissä omissa, toisten omissa ei oo koskaan.

Ihan pikkuvauva-ajan mentyä sen sijaan on kehuttu omiani todella kauniiksi lapsiksi ja sitä he ovat myös minusta.

Vierailija
14/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naama oli synnytyksen jäljeltä ihan kasassa. Ei se rakkauden tunnetta vähennä, ajattelin vain, että ei sitten tullut nättejä lapsia.



Muutamassa viikossa kurtut häviävät ja voi että meillä on kauniit lapset, olleet koko lapsuusajan todella edustavan näköisiä, nyt 10 ja 8 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ja veljelläni on melko saman ikäiset vauvat. Veljen vauva on ihan ku jostain H&M katalogista söpöine isoine silmineen, pitkine ripsineen ja valloittava hymy aina naamalla kun joku vähänki vilkasee. Omani sitten taas on hieman tempperamenttisen jääräpään näköinen eikä lainkaan niin klassisen söpö, mutta maailman söpöin jokatapauksessa :D.

Meille on myös käynyt niin, että esikoisen syntyessä hän oli mielestämme todella söpö, nyt vuosia jälkeenpäin kuvia katsoessa en kyllä näe häntä kovin söpönä. Ja luonnollisesti nyt myös hän on maailman söpöin jokatapauksessa.

Vierailija
16/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta hyvin pian näyttävt jo tosi söpöiltä. Ehkäpä niihin tottuu. Söpöjä niistä tulee päivä päivältä. Joten ei hätää. Kyllä sunkin vauvasta tulee lopuksi todella söpö!

Vierailija
17/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on oikein ihana ja söpö tyttö, mutta jostain syystä kavereiden lapset näyttävät paljon kauniimmilta ja persoonallisemmilta. podin tästä jo kauhean huonoa omaatuntoa, kun oman lapsen pitäisi olla se kaikista isuloisin.. sitten menin eräänä päivänä perhekahvilaan, ja kas, kyllä se oma vauva näyttikin yhtäkkiä huomattavasti paremmalta kuin suurinosa muista vauvoista ;)

Vierailija
18/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

...että oma vauva näyttää äitien silmissä aina ihanalta. Vauvasta heijastuu äidin omat piirteet ja niitä katsotaan jtnkin vaalean punaisten lasien läpi. Luonto hoitaa näin kiintymyksen omaan lapseen. Itsekään en ole pitänyt kaikkia näkemiäni vauvoja nätteinä, mutta omani on aivan ihastuttava! -,)

Vierailija
19/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat olleet synnyttyään rumia ja lisäksi, en ymmärtänyt sitä ihanaa vauvantuoksua.. Mun mielestä vastasyntyneet haisee eltaantuneelle rasvalle, talille siis ilmeisesti.



Jostain syystä kuitenkin tuijotin heitä kumpaakin yöt läpeensä liikuttuneena ja sydän rakkautta pakahtuen ja vieläpä jatkuvasti haistelinkin, en tiedä miksi. Tai siis tiedän. Pian tiedät sinäkin.

Vierailija
20/20 |
30.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että vauva on samanlainen zombien näköinen sininen, kuin noissa synnytysohjelmissa joskus näkyy, kun vauva on kärsinyt hapen puutteesta. Olin varma että sellainen mustikan värinen vauva olisi ihan karmea saada syliin (vaikka siis toipuisikin, eikä ollut ajatuksissa kyse siitä kuolleen vauvan synnyttämisestä, vaan pelkästään siitä miltä vauva näyttää). Noin muuten kuvittelin tietäväni että vastasyntyneet on sellaisia broilerin näköisiä rimppakinttuineen, ja naama on rutussa. Uskoin myös että vauva on ihan isänsä ja äitinsä näköinen, vaalea ja kalju. Oletan että tämä ulkonäön pohtiminen liittyy siihen, että ei ihan esikoista odottaessaan ole henkisesti yhteydessä vauvaan. Jotain outoa tapahtuu ja kohta se vauva syntyy ja sitten sitä hoidetaan 18 vuotta, mutta ei sitä oikein osaa ajatella niin, että se on oikeasti oma lapsi, joka sieltä syntyy. Itsekin tajusin vasta syntymän jälkeen pohtia sitä, miltä vauvasta mahtoi tuntua se syntyminen tai olisiko jotain voinut tehdä toisin vauvan kannalta. Synnyttäessä ei tunnu siltä, että varovaisesti haurasta vauvaa tässä tuodaan maailmaan...



Niin no joka tapauksessa ensimmäinen järkytys synnytyssalissa lapsen ulkonäköön liittyen oli, että sillä oli tukkaa (sanoi kätilö ja sormiinkin sen tunsin). En voinut uskoa, miten minun lapsella voi olla musta tukka (ja saman tien piti miettiä että se vauva onkin ihan vieraan näköinen, ei lainkaan "oman" näköinen). Vauvan synnyttyä tajusin, että tukka olikin vaalea... Samaten syliin nostaessa ajattelin, että huh huh, onhan se aika pelottavan näköinen mutta onneksi ei sininen vaan noin vaaleanpunainen. Mies sitten myöhemmin korjasi, että kyllä sekin oli sininen.



Ja välillä sitten vastasyntynyttä katsellessa olin näkevinäni hänet sellaisena ruipelojalkaisena broilerina, kasvoiltaan ehkä tämän näköinen mutta pinkki ja syvillä rypyillä: http://beaut.ie/blog/wp-content/uploads/2007/01/et.jpg . Enimmäkseen olin vain synnytyssalista asti ihan tosi iloinen ja ylpeä, että vauva on niin kaunis :D. Nyt kun katsoo joitakin varhaisia vauvakuvia, varsinkin niitä vähemmän onnistuneita ja liian läheltä otettuja, niin jooh... Ihmettelen miten ne lapsettomat kaveritkin FB:ssä kommentoi että awwwww... Tosin täytyy sanoa, että erikoisinta on ehkä se, että oma lapsi on näyttänyt koko 2 vuotta saman näköiseltä. Silti en meinaa pikkuvauvakuvista tunnistaa samaksi, "ai tuoltako se näyttikin..." :). Ja mielestäni nytkin 2-vuotiaana hän on todella sievä ja persoonallinen pieni peikko. Omasta lapsestaan varmasti näkee ne parhaat piirteet, ja hakee myös tuttuja piirteitä, joille antaa vielä enemmän arvoa kuin ehkä vieraat ihmiset.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän seitsemän