Onko ~2-vuotiailla yleisestikin jonkinlainen ÄITI-vaihe?
Poikani on 1v10kk ja olen selvästi huomannut hänessä viime viikkoina lisääntynyttä kiintymystä ja takertumista minuun. Olen hoitovapaalla tuota 1v10kk ja 4-v poikaa hoitamassa kotosalla. Kun lähden esim jumppaan illalla ja olen 2 tuntia poissa, on nuorempi poika hyvin itkuinen ja minuun takertuva sen illan ja seuraavan aamupäivän. Mieheni hoitaa poikia usein ja tasaveroisesti kanssani ja on ollut myös aikanaan hoitovapaalla poikia hoitamassa.
En enää muista vanhemmasta pojasta, oliko hänellä tällaista vaihetta, kun äiti ei "saanut" olla pitkään poissa ilman hätää ja takertumista.
Kommentit (9)
Nyt 2v 3kk ja on ruvennut tajuamaan, että on isin kanssa samanlainen, eli meneekin välillä niin päin, että äiti ei kelpaa, kun ovat isin kanssa "isoja miehiä". :)
Mutta silti vielä öisin on täysin äitin vauva... ei kelpaa isi silloin.
meillä keskimmäinen 2v1kk ja takertuu todella rankasti nukkumaan mennessä mm. päiväunille haluaa minut viereen ja illalla myös.. Aika rankkaa kun 4kk vauva sitä äitiä tarvitsee enemmän noin "fyysisesti".. varsinkin iltaisin kun tankkaa sitä maitoa.
ja on äidin perään kovasti. Isä ei saa ottaa syliin, pukea, leikkiä jne... Sitten kun minä olen poissa niin takaisin tullessa on niin mielissään ja ei lähde sylistä millään. Seuraavan viikon on kuin takiainen, pelkää varmaan että äiti lähtee taas jonnekin.
Meillä taas ei ole ollut yhtään. On ollut melkein omituista että meidän lapselta on jäänyt väliin kaikki nämä ripustautumisvaiheet, vierastamiset ja eroahdistukset. Lisäksi lapsi tuntuu arvostavan isäänsä ja minua hoitajana täsmälleen yhtä paljon, en siis ole ollenkaan suosikki.
Mielestäni on kyllä ollut sitä aina, mutta viime aikoina jotenkin vielä enemmän. Selvästi huomaa, että esim. kiireisinä päivinä, jos lasta ei ole päivän mittaan tarpeeksi sylitellyt, se kostautuu juuri illalla nukkumaan mennessä. Vessaankaan ei pääse yksin. Tai ainakin, jos erehdyn vetämään oven kiinni, alkaa toisella puolella välitön, hätäinen parku "missä äiti!?". Mutta kai tämäkin on vain vaihe siinä missä muutkin ja menee aikanaan ohi. Onhan se kiva olla jollekin noin mahdottoman tärkeä. ;)
on niin suloinen kun tykkää kyllä paljon olla mun sylissä ja tulee aina hokien mun luokse että "maija maitoparta antaa pekkatöpöhännälle pusun"
Ja tulee mua suukottamaa poskelle.
Meillä oli yks pekkatöpöhäntä video kirjastosta lainassa ja vieläkin se muistaa sen kuvan mikä siinä kannessa. musta on aiban huvittavaa:)
Meillä kans sama homma:) kusellakkaan ei saanut käydä ovi kiinni
. ja jatkuvasti halutaan syliin, että tuntuu ettei sitten muuta ehdi tekemäänkään...