Mun nuori muuttaa huomenna pois kotoa ja

Itku tuli siinä vaiheessa, kun tyttö sulki oven. Mies vei tytön asemalle.

asemalle. saas nähdä miten käy

Se suru tule vasta kuukausien aikana. Ikävöin talvella kaikkein eniten.

Tavarat viedään perästä, kun tyttö saa asunnon vasta parin päivän päästä. Eka viikko menee tuttujen nurkissa. - 2

Tavarat viedään perästä, kun tyttö saa asunnon vasta parin päivän päästä. Eka viikko menee tuttujen nurkissa. - 2

Ihan kuin meillä. paitsi,e ttä nuori saa avaimen jo huomenna ja viikonloppuna sitten tavarat viedään.

poika ei saa kysyttyä peräkärryä lainaksi veljeltäni eikä osaa päättää minä päivänä muuttaisi, viekö tavaroita huomenna vai ensi viikonloppuna vai mitä tekee. ilmeisesti olisi valmis muuttamaan patjan ja tietokoneen kanssa. Menköön sitten niin jos aikuinen ihminen ei saa soitettua tutulle enolle.

voi sentään, minäkin niin olisin toivonut että lasten kotoa lähtö olisi mennyt jotenkin noin "idyllisesti".



21v ja 19v tyttärien kanssa ei meinata mahtua samaan kotiin. Jatkuvia riitoja ja huutamista omien jälkien siivoamisesta, vastuunotosta kodin askareista ja yöjuoksuista viikolla päätyen uhkailuun kotoa pois heittämisestä. Tosin useiden rakentavien keskustelujen ja pitämättömien sopimusten päätteeksi. Hirmuisen paha mieli ja täysin uupunut olo. Tiedän, etten jaksa enää näin. Tunnen itseni tosi tyhmäksi, lapselliseksi ja huonoksi äidiksi. Perheeseemme kuuluu myös 18v poika ja isä. Isäkin on jo melko uupunut, mutta venyy vaan ja sitten minä olenkin se kaiken pahan aiheuttaja kun en jaksa venyä loputtomiin, isänkin mielestä. Pojan kanssa ei tarvitse niin suuria vääntöjä käydä. No, tämä nyt on vuodatusta ihan vain omasta näkökulmasta, mutta helpottaa vähän :D

ja vahan nuoremman pojan kanssa. Itse en haluaisi huutaa ja nalkuttaa ja olen yrittanyt keksia keinoja joilla nuoret voisivat oppia vastuullisuutta. Tuntuu etta aidin tunteet eivat kiinnosta tippaakaan mika on surullista, olen aina ollut sellainen 'ruualla rakastava' ja kuvittelin etta sita arvostetaan etta lapset on aina saaneet kotona tehtya ruokaa, leipomuksia yms. Nyt tuntuu etta ihan hukkaan on mennyt.



Yritan itse talla hetkella ottaa etaisyytta - olen kertonut perheelle mita olen valmis tekemaan (ruuanlaitto, ostosten teko, viikkosiivous) mutta varsinainen 'itse aiheutettujen' sotkujen siivous ei enaa kuulu minun velvollisuuksiini. Eli kun aamiaisen jalkeen tyopoyta on jatetty tays muruja, voitahroja yms ne saavat jaada siihen. Onneksi on sen verran iso tyotaso etta mahdun toisessa paikkaa laittelemaan ruuat, ja sen sitten siivoan itse. Eteisen lattialle jatetyt kengat heittelen ovesta autotallin uumeniin. Poikien huoneiden ovet pidan suljettuna, ja siella saa muhia sitten likaiset vaatteet lattioilla niin kauan kun ilmestyvat likapyykkikoriin. Tama ei ole tietenkaan mikaan taydellinen ratkaisu ongelmaan mutta jotain taytyi oman mielenterveyden sailyttamiseksi tehda. Aion hankkia itselleni myos pari uutta iltaharrastusta niin etta ei paase kukaan sanomaan etta 'sina voit siivota kun kerran olet kotona'.

En ole ollut mitenkään surullinen. Esikoinen lähti 4 vuotta sitten ovat paukkuen. Muutto oli helpotus kaikille osapuolille. Tämä kakkonen muutti vain 400 m päähän. Nähdään monta kertaa viikossa.

Itkin siinä kohtaa kun esikoistyttären huone oli tyhjä. Istuin lattialla ja itkin hetken :-D, ihan vaan silkkaa haikeuttani.



Tytär muutti asumaan poikaystävänsä kanssa. Oli itse muuton loppuvaiheessa töissä ja poikaystävänsä kävi hakemassa vihoviimeiset tavarat huoneesta. Mies ajeli kanssanssa viemään ne heidän omaan asuntoonsa.



Siinä sitten istuin, typötyhjän, tyhjyyttään kumisevan huoneen lattialla ja niiskutin.



Aluksi olikin sitten haikeaa ja pienemmät sisarukset ikävöivät poismuuttanutta ihan hurjasti. Varsinkin kuopus, joka oli tuolloin 5-vuotias (14 vuoden ikäero esikoiseen).



Mutta tokihan sitä kuuluukin muuttaa pois aikanaan ja vajaa kaksikymppiselle tuo oli oikein hyvä ratkaisu :).

Myös nuoremmille sisaruksille.



18-vuotiaalle olen tehnyt selväksi, että rahaa ei tipu, jos ei osallistu eikä siivoa huonettaan. Hänelle tärkeä juttu, raha siis, koska ei ole saanut töitä.



Nuoremmilta sisaruksiltaan (13, 11, 6) vaadin reippaasti osallistumista. Esim. ruokapöydästä ei nousta noin vaan, vaan kaikki osallistuvat pöydän tyhjäämiseen ja tavaroiden poislaittamiseen. Sama pöydän kattaminen. 18 vee laittaa osana päivistä ruokaa ja lapsilla on muutenkin tehtävät, jotka pitää hoitaa.