Minäkin inhosin lapsena äidin siivouspäivää.
Joka ikinen perjantai kaikki siivottiin samalla kaavalla: keittiöstä tuolit pöytien päälle, mattojen tamppaus, imurointi, lattioiden ja jalkalistojen pesu käsin rätillä. Pölyt pyyhittiin.
Inhosin sitä tunnelmaa!! Äiti oli aina kireä ja ärtynyt, me lapset tiellä vaikka oltaisiin muututtu tapetin värisiksi ja lakattu hengittämästä. Rähisi kaikesta, jalat piti pitää sohvalla ettei märkään lattiaan tule jälkiä.
Ja sama virsi aina, vaikka ei ehtisi edes pöö sanoa kun herää: ja te voitte sitten kyllä tehdä osanne, minä en yksin tätä huushollia ala pitämään pystyssä. Olette jo niin isoja, että huoneenne panette kuntoon. Ja kenellä on tiskivuoro?
Siis joo joo. Se kaikki oli erittäin selkeää. Me lapset tiskasimme neljään pekkaan ihan säännöllisesti vuoropäivinä, käsin.
Sitten lopuksi piti äidille ja isälle keittää pannukahvit ja ihastella, kun on niin mukavaa olla puhtaassa kodissa. Olipa joo tosiaan kivaa sellaisen marttyroinnin jälkeen.
En tiedä mistä johtuu, mutta inhoan "siivouspäivänä" pakkosiivoamista. Siivoan kun on insipraatiota ja kovin puhdasta ei ole.
Kommentit (5)
Tuli muuten elävästi sekin tuuli mieleen, kun paleli ja äiti vaan sanoi, että tuuletetaan raikasta ilmaa sisälle. Jalat piiloon pyjaman helmojen alle. Mutta ne kylmät matot oli kivoja, kun ne tuotiin takaisin sisälle. Jostain syystä niiden päällä piti sitten maata selällään, se oli joku leikki :)
jotain tuon suuntaista muistoksi:(:D
Siivouksen jälkeen sai karkkia ja herkkuja. Äiti oli kans äreä ja kiukkuinen, mut näin vanhempana sitä ymmärtää että oikeesti olishan sitä pitänyt enemmän tehdä. Liikaa ne hommat äidille kaatui.
Eikä sitä muuten itsekään aina iloisena siivoa ja pakko on joskus siivota vaikkei sitä inspiraatiota oliskaan, jos jää sitä odottamaan niin sitten saa siivota viikon niitä kertyneitä sotkuja.
äiti astui siivousämpäriin ja alkoi itkeä.
Myöhemmin kyllä ärsyynnyin isäni ainaisesta puunauksesta ja imurointityylistä: imuroi sillä imurin pienimmällä suulakkeella ja imurointi tosiaan kesti ja kesti...
Oltais haluttu lauantaina katsoa lastenohjelmia aamuisin, niin äiti tuli ensin höösäämään imurin kanssa ja sitten lattioiden pesu ja sama virsi meilläkin: Siivoatte oman huoneenne, pyyhitte pölyt jne. Kamalaa :D Muistan myös talvella sen kun ovi oli hetken aikaa auki kun äiti vei matot ulos ja silloin tuli kauhen kylmä viima olohuoneeseen ja yöpaitasillamme yritimme katsoa televisiota ja jalkoja paleli :D
Hassuja muistoja. :)