Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

kirjoita jotain positiivista keskenmenon kokeneelle

Vierailija
27.08.2010 |

kaavinta maanantaina, mieli välillä melkoisen maassa. Onneksi on yksi lapsi ennestään, joka lohduttaa tietty tässä tilanteessa huomattavasti.



Olisin kiitollinen positiivisista ja rohkaisevista ajatuksista ja vinkeistä, kuinka päästä tästä yli!

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsellä kokemusta useammasta keskenmenosta. olo oli aika epätoivoinen, kun ei ollut yhtään lasta siunaantunut. toivon, että aika auttaa sinunkin kohdallasi, ja usko ja toivo seuraavaa mahdollista raskautta kohtaan! suunta on vain ylöspäin!



henkinen toipuminen alkaa paremmin ehkä sen jälkeen, kun fyysinen puoli on koettu. eli kun vuoto on loppunut ja kierto palautunut normaaliksi.



voimia!

Vierailija
2/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joista kolme peräkkäin, helppaako?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helposti alkaa miettiä omia tekojaan ja "syntejään", mutta keskenmenolle ei mitään voi - se tulee jos on tullakseen.

Minulla ensimmäinen raskaus meni kesken, ja toista yritettiin melkein vuosi. Seuraava alkoikin jo muutaman yrityksen jälkeen, ja kolmas laakista.

Ja muista: meitä saman kokeneita on paljon. Ajatukseni ovat kanssasi.

Vierailija
4/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmi, kun mieleen tulee vain kliseitä toisensa perään.. Mutta ajattele niin, että tapahtumalla oli joku tarkoitus. Pikkuinen alku ei ollut tarpeeksi vahva jaksaakseen, poistuessaan antaa uudelle vahvalle alulle mahdollisuuden.



Katse tulevaisuuteen, sure suru pois, mutta sitten nenä pystyyn uudelleen.



Voimia!

Vierailija
5/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskenmeno oli minulle tosi rankka, mutta kyllä siitäkin ajan kanssa selvisi. Sain sitten myöhemmin sen vauvan syliinkin asti. Anna vain itsellesi aikaa surra ja murehtia, puhu jos se on sinulle sopiva tapa. Itse tykkäsin kirjoittaa blogia. Tässä sinulle runo jonka itse sain silloin toiselta keskenmenon kokeneelta:



Äiti, minun täytyy jatkaa



Joku kutsuu kulkemaan.



Täytyy taittaa taival matkaa



vaikken tietä tunnekaan.







Siellä missä toisiansa



aallot vievät tansseihin



siellä veden loiskinassa,



siellä olen minäkin.







Siellä missä korkealla



siintää pilvi sulavin



siellä sinipilven alle



siellä olen minäkin.







Äiti,katso kuinka kasvan



kuule kuinka kohisen.



minkä kasvoin viimevuonna



tänään kasvan ohi sen.







Avara on taivaan syli,



tuulen tietä purjehdin.



Pääsky lentää pääsi yli,



siellä olen minäkin.







Älä pelkää, tulen kyllä,



tulen kyllä takaisin.



Iltatuulen hyväilyssä,



siinä olen minäkin.





Ja lopuksi vielä linkki senaikaiseen blogiini, jos haluat lukea: http://www.helistin.fi/?page=5646684&blogid=5265774&articleid=0723201

Vierailija
6/6 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin oli varmasti tarkoitettu. Keskenmenolle on syynsä, mutta sinä et ole tehnyt mitään väärää. On olemassa jonkin syy jonka vuoksi kasvu ja kehitys ei olisi terveellä tavalla ollut mahdollista nyt tai tulevaisuudessa.



En oikeasti tiedä kuinka sinua rohkaisisin, mutta lähetän kuitenkin positiivisia ajatuksia, halauksia, voimia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi seitsemän