Sappivaivoista kärsineitä paikalla?

Multa leikattiin jo parikymppisenä sappi pois. Sukuvika, kaikilla meidän suvun naisilla.

Mutta siis oireista:

Rasvainen ruoka, mausteinen ruoka, tietyt ruoka-aineet jo itsessään esimerkiksi sipuli aiheuttivat kohtauksia, jotka olivat suoraan sanottuna helvetillisiä. Vatsaa poltti niin, että en pystynyt lopulta oleen missään asennossa. KOhtaukset tyypillisimmin tulivat illalla tai yöllä. Kestivät 3-6 tuntia, pahimmillaan 28 tuntia.

Päädyin ensiapuun useita kertoja ja edes kipupiikit eivät auttaneet polttoon.

Sanotaan, että sappikivut voivat olla synnytyskipuja pahempia.

Minä ehdin muutamassa kuukaudessa laihtua tosi rajusti, yli 20 kiloa, kun en voinut oikein syödäkään enää mitään muuta kuin keitettyä perunaa ja porkkanaa.

Sitten vihdoin pääsin leikkaukseen.

Jos epäilet, että sulla on sappivaivoja, mene heti lääkärille ja noudata ruokavaliota. Opettele nopeasti mitä voit syödä ja mitä et.

Ja toivo, että leikkausjono olisi lynyt.

synnytyspolttoihin verrattuna. minulla kohtaukset kestivät kerrallaan lähes 24h.luulin,että kuolen.

leikkauksessa kävin vuosi sitten.simppeli toimenpide tähystyksellä tehtäen. toivuin nopeasti ja nyt saan syödä mitä tahdon, ei polttoja.

Vältä maustettuja ruokia, liemijauheita, rasvaa ja sokeria. Omena, päärynä, vesimeloni, viinirypäle, kaali, sipuli, herne, paprika, sienet pois ruokavaliosta.

Tuntuu rinnassa ja säteilee selkään.

Kipukohtaus kestää useita tunteja.

Itsae vietin useita tunteja öisin keittiön lattialla istuen puolisituvassa asennossa ja kärsin.

Litalginista ei ollut muuta hyötyä kuin lyhensi kipukohtauksen kestoa.

Tuo kipu ylittää synnytyskivun ihan keposesti.

Kivun olessa pahimmillaan luulee kuolevansa (välillä jopa toivoo sitä).

sappirakonnpoiston jälkeen elämä on ollut huomattavasti helpompaa.

Jos epäilet sappivaivoja hakeudu pikinmiten lääkäriin.

2-4kpl. Kunnon kohtauksiin ei auttanut mikään. Koko sappi leikattiin pois.

Ensimmäiset kohtaukset tuli loppuraskauden aikana ja vaikka mulla oli taatusti yksi pahimpia ja tuskallisimpia synnytyksiä, niin sappikivikohtaus oli paljon pahempi.



söin enää lähes pelkästään vaaleaa leipää ilman voita, juustoa tai mitään muutakaan.

Veteen keitettyä kaurapuuroa. Siinä oli lopulta ruokalistani ja laihduin ihan hirveesti muutaman viikon aikana, mikä oli enemmän kuin positiivista.



Usein lähdettiin ensiapuun jotta sain kunnon kipulääkkeen. suun kautta en voinut ottaa kun oksensin kovan kipukohtauksen tullessa.

Litalgin ja vastaavat, joita ensin annettiin, ei auttaneet kipuun. Vasta tujummat lääkkeet helpotti kipua.



Menin yksityiselle isoon lääkärikeskukseen, sellaiselle lääkärille, joka oli myös sairaalassa lääkäri. Siihen aikaan pääsi vielä ns. yksityispotilaana ja pääsinkin nopeasti magneettikuviin ja sen jälkeen nopeasti leikkaukseen

Mulla kipu oli vatsassa ja selässä. Multa meni jalat alta ja oksensin ja pyörtyilin.

Ekasta kohtauksesta 3 viikkoa niin mut leikattiin päivystyksessä. Tuon 3 viikon aikana mut vietiin useaan kertaan ambulanssilla sairaalaan juurikon koska tajukin lähti.



Kerran taas makasin lääkittynä ensiavussa ja verhon takana nainen selitti lääkärille oireitaan, heti ajattelin et sappikivet. Hetken kuluttua lääkäri totesi, että todennäköisesti sappikiviä.

Mulla sappivaivoja aiheutti kahvi, suklaa, kaikki paistetut ruuat esim. letut ja jauheliha, kaikki rasvainen, sipuli, mausteiset ruuat... alkoholikin.



Kohtaukset kesti pitkään 4-24h. Ensiapuun piti monta kertaa mennä saamaan helpotusta ja sielläkin olin koko yön tipassa kun pelkkä kipupiikki ei auttanut.



Mulla ainakin kipu tuntui oikealla puolella tuossa rinnan alla sellaisena pistävänä/polttavana. Levisi sitten kohtauksen kestäessä muuallekkin ja etenkin säteili selän puolelle. Paikallaan ei pystynyt olemaan kovimman kivun aikana ollenkaan. Pahinta kipua mitä olen koskaan kokenut ja synnyttänytkin sentään olen.

Siinä vaiheessa kun rintaa ja selkää alkaa särkemään, niin menen vessaan ja oksennan kaikki pihalle sappinesteitä myöten.

Kohtaus loppuu siihen.

Parin kerran jälkeen opin tämän, että missä vaiheessa pitää oksentaa, muuten kivut on niin karseat, ettei pysty tekemään mitään.

Mulla todettiin sappikivitauti yhtäaikaa raskauden kanssa ja raskaus oli yhtä helvettiä. 6 kertaa ambulanssilla sairaalaan tiputukseen ja todella tuhdit kipulääkkeet suoneen. Onneksi lapsi syntyi terveenä.



Mulla kipu oli tuossa rinnassa ja selässä. Säteili myös olkapäähän. Oksensin joka kerta hirveellä paineella ja paljon. Salpasi myös hengityksen ja onneksi mies oli joka kerta paikalla soittamassa sitä ambulanssia ja pitämässä minua tajuissani. Kohtauksen kesto vaihteli siitä, miten nopeesti minut saatiin sairaalaan ja lääkettä suoneen. Itsestään ei mennyt kertaakaan ohi. Kirurgit miettivätkin jo useamman kerran leikkausta raskausaikana, mutta sikiötä koitettiin suojella viimeiseen asti, onneksi.



Laukaisevana tekijänä oli välillä ihan mikä vain. Ennalta ei voinut tietää. Olin erittäin tiukalla dieetillä ja laihduinkin RASKAUSAIKANA 4 kiloa. Lapsen ollessa 1/2-vuotias sappirakkoni poistettiin. Valitettavasti kaikki ei mennyt oppikirjojen mukaan ja sain hengenvaarallisia komplikaatioita. Toipuminen vei aikansa, mutta nyt 4 vuotta myöhemmin kaikki on ok. Voin syödä melkein mitä vain ilman kipuja. Muutama kohtaus on leikkauksen jälkeenkin tullut, mutta ne ovat olleet niin lieviä, että ovat menneet Litalginilla ohi.



Pitää muistaa että närästys ja sappikivut ovat kaksi ihan eri asiaa. Ja ainakin itsellä synnytys todellakin oli lasten leikkiä verrattuna sappikohtaukseen.

Siinä vaiheessa kun rintaa ja selkää alkaa särkemään, niin menen vessaan ja oksennan kaikki pihalle sappinesteitä myöten.

Kohtaus loppuu siihen.

Parin kerran jälkeen opin tämän, että missä vaiheessa pitää oksentaa, muuten kivut on niin karseat, ettei pysty tekemään mitään.

Mulle yksi tuttukin sanoi että oksentaminen auttaa. Mua ei koskaan auttanut. Aina oksensin montakin kertaa kun oli kohtaus, mutta ei se sillä koskaan ohi mennyt. Monesti pakotin itseni heti kivun alkaessa oksentamaan että ei tulisi kohtausta ainakaan niin pahana, ei auttanut.

Tottakai tässäkin varmaan ihmiset erilaisia.

Olen jonottamassa sappikivileikkausta. Kivet todettiin kuukausi sitten, mutta olen kärsinyt kamalista kohtauksista vuoden ajan. Lääkärit vähättelivät kipujani ja sanoivat, että se on vain närästystä, koska 20-vuotiaalla ei yleensä ole sappivaivoja. Onneksi vanhempi mieslääkäri laittoi minut ultraääneen ja kivet löytyi!!



Kärsin sappikivuista yhä yli kolme kertaa kuukaudessa ja leikkaus on vasta syksyllä. Kun kohtaus tulee, sattuu minua niin kovasti, että näkö hämärtyy ja tuntuu, että mahaan olisi ammuttu. En voi puhua tai liikkua saati edes huutaa. Kohtaus kestää lyhimillään kolme tuntia (yleensä kuusi) ja oksennan kaikki lääkkeet ulos. Sain Litalginea suppona, mutta se ei juurikaan auta.



Ambulanssin tilaaminen on melkein mahdotonta, jos olen kohtauksen aikana yksin. Vaikea soittaa, jos ei näe mitään, pysy pystyssä tai pysty puhumaan.. Perheellä tai minulla ei ole vara maksaa leikkausta yksityisellä puolella, joten on vielä jaksettava jonottaa leikkaukseen. Hyvällä onnella pääsen ensiavun kautta päivystysleikkaukseen.

Sietämätöntä kipua ylä- tai keskivatsan oikealla puolella. Kipu voi olla satunnaista.

Oksensin aina useaan kertaan kohtauksen ajan, keltaista vaahtoa.

Ensiavussa olin minäkin useaan otteeseen, vasta lääkkeet, jotka veivät tajunkin, auttoivat:-(



Minulla kohtaukset alkoivat usein aamuyöstä, kun maha oli aivan tyhjä. Useat oireet olivat minulla epätyypillisiä, sappea ei osattu epäillä. Pääsin kuitenkin leikkaukseen nopeasti kun diagnoosi oli varmistunut.



Myös leikkauksen jälkeen (kohta 7v) minulla on ollut vielä kohtauksia muutaman kerran kuukaudessa, mutta onneksi nyt pahemmatkin ovat vain vaisu kopio oikeista kohtauksista.

En saa oireita rasvaisesta tai mausteisesta ruuasta (inkivääritee ainoa poikkeus), mutta tietyt ruoka-aineet aiheuttavat ne, tosin nekin vain joskus (riippuu esim. muista syödyistä ruuista).

joo itse myös huomasin että oksentaminen helpottaa oloa