Lue keskustelun säännöt.
Paljonko sinä olet 'uhrannut' perheen eteen taloudellisesti, entä miehesi?
26.08.2010 |
Siis kauanko olet ollut työelämästä pois lasten takia? Äitiyslomaa nyt ei lasketa, se nyt on pakko olla pois. Mutta sitten hoitovapaat, lyhennetyt työpäivät, palkattomat vapaat?
Meillä mies ole ole ollut paljonkaa, on yrittäjä ja bisnekset kyllä loppuisi jos olisi pitkään pois, mutta pystyy joustamaan kyllä jos lapsi sairaana tms.
Minä olin vuoden hoitovapaalla, mutta olen ottanut kaikki lomarahat vapaana kohta 10 vuoden ajan ja ylimääräisä palkattomia vapaita päälle.
Eihän tuo nyt perheen yhteisessä taloudessa vaikuta yhtään, vain jos joskus tulee ero, niin mun eläkkeestä nuo on pois.
Kommentit (7)
Minä en koe uhranneeni mitään. Sen verran pidän puoleni, että käyn töissä, mutta nuo lyhyet hoitovapaat, lomarahajutut yms. saavat sitten vaikuttaa eläkkeeseen. Kyllä meillä mies jäisi ilomielin kotiin hoitamaan lapsia. Minähän se etuoikeutettu olen, kun saan ottaa töissä lungimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen äitiyslomien lisäksi pitänyt vanhempainvapaat ja ollut hoitovapaalla yhteensä kaksi vuotta, tehnyt lyhennettyä työpäivää yhteensä vuoden, vaihtanut lomarahoja vapaiksi viimeiset 5 vuotta. Olen myös pysynyt pienempipalkkaisessa työpaikassa, jossa työn ja perheen voi melko hyvin yhdistää enkä ole lähtenyt tekemään uraa vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin. Jään aina kotiin lasten sairastellessa, satunnaisesti ottanut myös yksittäisiä palkattomia vapaapäiviä lasten asioiden hoitamista varten.
Mies ollut isyyslomalla yhteensä 2 viikkoa, siinä hänen taloudellinen "uhrauksensa". Mies on myös tehnyt uravalintoja täysin itsekkäistä syistä miettimättä lainkaan miten työ ja lapsiperheen arki sopivat yhteen.
Etenkin kun mieheni taannoin esikoisesta isäkuukautta pitäessään kauhisteli, miten paljon menettää tuloja tuolta kuukaudelta...
Itse olen laskeskellut niin, että lasten kanssa kotona viettämänäni aikana olen menettänyt/mentän tuloja seuraavasti:
1) Vauvavuosi: n. 25.000 eur (brutto). Esikoisen syntymää edeltäneen vuoden bruttotuloni olivat n. 66.000 eur, vauvavuoden brutto n. 41.000 eur (sisältäen äitiysloman alussa työnantajan maksaman palkan, äitiys- ja vahempainrahan, palkkani tuon isäkuukauden ajalta, jonka siis itse olin vuosilomalla sekä parin kuukauden kotihoidontuen.)
2) Vauvavuotta seuranneet 3 kk, jotka olin vielä kotihoidon tuella: 15.500 eur (brutto)
Lisäksi vuoden mittainen lyhennetty työviikko eli -20% palkasta n. 1.000 eur/kk eli koko vuodelta yht. 12.000 eur (brutto)
Näin ollen esikoinen "maksoi" minulle välittöminä ansionmenetyksinä 52.500 euroa (bruttotuloja, siis) + lisäksi karttumatta jäänty eläke.
Toisesta olen juuri jäänyt äitiyslomalle ja samanmoisesta potista puhutaan nytkin.
Todettakoon kuitenkin, että lasten arvoa ei voi rahassa mitata, ja kun perheen talous (ja oma henk.koht. taulouteni) on balanssissa, ei näillä "menetyksillä" ole suurtakaan merkitystä henkilökohtaisella tasolla. Toki tasa-arvomielessä kysymys on perin mielenkiintoinen. Kyllä oma miehenikin aika hiljaista poikaa oli, kun muistuttelin häntä omista ansionmenetyksistäni, kun hän tuota isäkuukauden tulonmenetystä ihmetteli.
... ja miehen tulojenmenetys tuon isäkuukauden ajalta oli siis parin tonnin luokkaa...
Miehen toiveesta perustettiin perhe hänen kotipaikkakunnalleen, josta en koskaan saanut mitään järkeviä töitä. Tai edes sellaisia, joista kulujen jälkeen jäisi edes työttömyyskorvauksen verran. Näin meni yliopistotutkinto hukkaan.
Nyt kun olen jo luopunut toivosta päästä työelämään, viihdyn kotiäitinä. Meillä on siisti ja kaunis koti ja kotonaolostani on ollut apua ja jeesiä monen työssäkäyvän vanhemman lapselle. Itse olen jaksavainen kun ei ole työstressiä, ehdin harrastaa liikuntaa ja olla aktiivinen perheeni kanssa.
Olisin ehkä toivonut muuta, mutta tämän sain ja olen onnellinen siitä, mitä minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on menossa yhtä soittoa kuudes vuosi. Saan omaishoidontukea, mutta eläkettä ei juuri ole ehtinyt kertyä vanhuuden varalle. Toisaalta en usko, että meidän ikäluokille enää jää mitään eläkkeitä. Putoamme joskus 2040-50 jo kyllä nälässä hautaan.
Mies on ollut lasten takia puoli vuotta hoitovapaalla.
Minä olen ollut lasten takia hoitovapaalla 2 vuotta ja sen jälkeen työttömänä koska töitä ei ollutkaan korkeakoulutetulle, jos suhteita ei ole kuten itselläni ei ole muuttojen takia (en tunne täällä ketän).
En hae töitä kesäksi koska mielestäni lasten kuuluu olla kotona kesät.
Koen uhranneeni melko paljon, vaikka vielä ensimmäisen lapsen äitiyslomalla ollessani ja kun palasin ensimmäisen jälkeen töihin, olisin nauranut paskaista naurua, ja ajatellut, että kenenkään ei tarvitse uhrata mitään, jos ei halua ja "uhraaminen" on vain työelämän pakoillua.
Mieli on muuttunut kovasti toisen lapsen jälkeen.
On tullut tunne, että ihmisen voimavarat ja jaksaminen ovat rajalliset, samoin elämä, aika, resurssit. Kaikkea ei voi tehdä hyvin, jostain on karsittava ja tingittävä. Tätä tunnetta ei ollut vielä, kun meillä oli vain yksi lapsi. Silloin oli vielä tunne, että 2 uraa ja yksi lapsi on aivan ok.