Te kahden lapsen äidit, joiden miehistä ei kummoisemmin ole apua.

????

Jos mies on masentunut, haetaan sitten apua siihen masennukseen. Ei se ole mikään laiskuuden peruste. En myöskään ymmärrä vastauksia, että kyllä tuon tilanteen jaksaa... Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos mies olisi töissä, mutta kun lorvii päivät kotona.



En ylipäätään ymmärrä miksi kotiHOIDONtuella olevien vanhempien pitäisi muka ottaa vastuu kotitöistä. Niille maksetaan se vähäinen summa siitä, että huolehtivat lapsista . Se ei ole kodinhoidontuki. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja kyllä se kerhoihin kuskaus, ruokkiminen ja ulkoilu vie meiltä ainakin niin paljon aikaa ettei siivoukselle sun muille kodin ylläpitotoimenpiteille tahdo edes jäädä aikaa.

ehkä yrittäisin vielä kunnolla keskustella siitä vastuusta. Jos asia ei kuitenkaan mitenkään päin mene jakoon, lähtisin. Varmasti on rankkaa odottaa sitä apua (kuten aiempikin kirjoitti), kun kuitenkaan sitä apua ei tule.



13

jatkuvasti pitää kysyä että teetkö sen tai sen. ei tajua oma-aloitteisesti siivota ainakaan.

että äiti siivoaa ja isä antaa rahaa, mies ei yksinkertaisesti näe mitä pitää tehdä tai että siinä on jotakin outuoa, että nainen tulee ja mene otsa hiessä marttyyrina. Niin hänen äitinsäkin varmasti teki, eikä se hetkauta hänen mailmaansa lainkaan.



Uskoisin, että mies on masentunut, ylinukkuminen ja aloitekyvyttömyys on sitä luokkaa. Silloin on vaikeata tarttua mihinkään, vaikka tietäisikin velvollisuuksia olevan. Yritä saada hänä poikkeamaan edes tk-lääkärillä kerran. Teetätä sillä netistä Beckin masennustesti, jos se antaa viitteitä asiasta.



Olen samaa mieltä kuin moni edellä. Tee lista asioista, jotka täytyisi päivän aikana tehdä ja juttele hänelle. Sano, että ole väsynyt ja tarvitset apua, ruksita tästä muutama juttu jonka voit hoitaa. Ja lähetä mies lapsen kanssa kävelylle, että saat nukkua tunnin päikkärit. Vaihtoehtoisesti mies on lapsen "päiväunivahtina" että sinä voit nukkua.



Jos yhteiselonne ei vain suju, päivität tilannnetta asunnonhaujonossa raskaustodistuksella. Haet kodinhoitoapua vaikka neuvolasta, vetoat uupumiseen. Voit saada sitä "ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimenpiteenä". Kuulostaa pahalta, mutta se on se ainoa selitys millä enää voi saada väsyneelle lapsiperheelle kodinhoitoon tukea.



Apuahan sinä joka tapauksessa tarvitset, koska koet, ettet enää jaksa päiviäsi. Tilanne ei helpotu raskauden edetessä ja vauvan syntyessä.

Jos mies on terveenä kotona eikä äiti jaksa, niin eiköhän ensisijainen tukitoimenpide ole se, että mies auttaa eikä kunta. Miehellä ei toistaiseksi ole diagnosoitu mitään sairauttakaan...

kaikesta päätellen lukuisista vaatimuksista huolimatta. Mies tarvitsee apua, äiti tarvitsee apua. Silloin sitä haetaan ulkopuolelta, jos eivät pääse kahdestaan yhteisymmärrykseen ja saa asiaa toimimaan. Olinhan ehdottanut alkuun muitakin vaihtoehtoja mitä kokeilla: lista kotitöistä ja keskustelu, miehen käynti lääkärillä, masennustesti. Viimeisenä poismuutto, jos ei vain mikään onnistu.

mutta kyllä sä yksinkin pärjäät lasten kanssa. Mutta äijän mä potkisin pihalle, jos ei halua auttaa. Turha stressata avusta, jota ei kuitenkaan saa. Kun on yksin, ei odotakaan apua ja mieli on parempi.

Ja voihan olla, että mieskin heräisi, että olet tosissasi, jos laittaisit sen pihalle.



Tai kevyempi vaihtoehto on se, että jätät kaikki miehen jäljet korjaamatta, pyykit pesemättä, lähdet itse jonnekin ja jätät vain lapsen hänen hoidettavakseen jne. ja katsot tajuaako sitten. Vai uskallatko jättää lasta hänen kanssaan? Minkä ikäinen lapsi on?

Mutta oman mieheni lorvikatarriin auttoi se, että tein listan kaikista kotitöistä ja sanoin, että nyt päätetään kuka tekee mitä. Mies ei ollut ikinä oikein tajunnut, kuinka paljon minä tein kotona. Muutama vuosi siihen meni, ja listaa ajantasaistettiin ja kaivettiin uudelleen, mutta vähitellen mies sisäisti oman vastuunsa taloudenpidosta. Nykyään tekee kotitöitä oma-aloitteisesti.



Joskus ihmettelen tätä. Nimittäin koirakin oppisi nopeammin vastaavan määrän temppuja. Miten voi mennä vuosia tajuta, ettei asu hotellissa? :o

Ottakaa paperia ja kynä joku päivä. Laittakaa kumpikin hyviä ja huonoja asioita tämänhetkisestä elämäntilanteesta hiljaa itsekseen paperille. Siinä sitten keskustelun aloitus.



Hyvä mahdollisuus esim. aamupalan jälkeen virkeänä tehdä tämä juttu.



Miehellä painaa työttömyys, sulla raskaus ja koko talouden pyöritys.



Voitte tehdä yhdessä vielä loistavan perheen teistä.

onko miehesi kenties masentunut työttömyydestä vai miksei saa mitään aikaan. kyllä meillä mies auttaa vähäsen vaikka töissä käy, työttömänä ollessaan meinasi aika mennä netissä yms. ja silloin olikin masentunut, onneksi sai sitten kohta jo töitä niin tilanne helpotti. Ei oikeesti tee mieli nousta sängystä aamulla jos on masentunut eikä mitään mielekästä hommaa. Kannusta miestäsi kovasti, lähtekää yhdessä kävelylle, kauppoihin yms. Jakakaa kotihommat, teet listan jotka kuuluu miehelle : ) ja missä ajassa pitää suoriutua. ja kyllä mä oon iloinen näistä kolmesta lapsesta ja hoitaisin vaikka yksin, en sen takia poisantaisi ettei mies auta. Ennen muuttoa kannattaa tietty miettiä toimiiko teillä perhe-elämä, parisuhde muutenkaan?

Et kerro minkä ikäinen esikoinen on..?n.2v iässä lapsi pärjää kyllä jo hyvin isänkin kanssa kunhan vaan oppii vähän puhumaan että isän sydän heltyy niin kyllä se isä sen esikoisen kanssa sitten on varmasti enempi!Jos isä työttömänä,hänelle jokin rutiini puuha voisi olla hyvä,esim.puistokäynti tai jokin kerho.Sosiaalitoimen tukitoimena voisitte päästä jonnekkin leirille jos rahat tiukassa.Lapselle ja isälle yhteistä aikaa niin kyllä se siitä.Mutta jos tuntuu siltä että siitä isästä tulee kolmas pikkulapsi niin helpompi ehkä muuttaa pois ja että isä käy vaikka sitten iltapäisinin hakemassa esikoista ulos.tai sitten kerhoon jos ei yksin jaksa kahden pienen kanssa.Ekat 3-4kk on pahat mutta kyllä se siitä lähtee!Voimia kovasti ja jaksamista!Mutta jos abortti yhtään epäilyttää vaikka sitä harkitsisitkin niin älä tee!Aina asiat kuitenkin järjestyy kunhan vaan osaa laittaa rajat omalle venymiselle yms..

Ja sain tilalle miehen, joka edelleen ei osallistu mutta sentään tekee töitä niska limassa yrittäjänä 24/7.

Esikoisemme on 1,6kk. Että osaa kyllä leikkiä itsekseen mutta leikit on sitten enemmän semmosia tahalleen aiheutettuja sotku leikkejä. Juu kai mä yritän takoa ton äijän päähän järkeä.



Vituttaa vaan kun ei toi äijä ois tästä asunnosta mihkään lähössä, et mun pitäs sit lähteä. ja pk-seudulta on niin hemmetin vaikea asuntoa saada :@ nytkin oon ollu varmaan 4kk jonossa, ja perhetilanteessa lukee että lapsen kanssa muuttaisin poies. Tosin en oo päivittäny sinne et odotan toista lasta.



huoh ku elämän pitääki olla näin raskasta. Monesti oon sanonut miehelle että mitäs sitten ku mäki lähen joku kaunis päivä töihin, niin kukas sitten hoitaa kodin. Meni aika hiljaseks.



No kai saa syyttää vähän tässäkin kasvatusta, miehen vanhemmat opettanu että raha tulee isän lompakosta, ja äiti jeesaa jos on rahallisesti tiukkaa. Ja siivoomisesta ei oo varmaan koskaan kuullutkaan. arghh

ihania nuo tsemppari viestit :) Ois kyl ihana jatkaa suhdetta, mutta en tiedä jaksanko jos en mitään apua saa :S Ja mies osaa kyllä rahaa pistää haisemaan, mutta tuntuu että laiskottelu vie voiton ja duunit ei maistu. Tulisi vaan nopeasti joku työpaikka, niin ei itsen tarviisi raha-asioitakin stressailla.



Hyvät illan jatkot kaikille, aika mennä laittamaan poika yöunille =)