Hyvien ihmisten ketju.
Löytyykö meitä?
Ihmisiä, joilla on empatiaa. Ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään. Ihmisiä, jotka eivät halua loukata toisia edes netin välityksellä. Onko olemassa vielä ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat toisia?
Onko muita, joilla joskus ahdistaa tämä lisääntynyt pahuus, itsekkyys, tunnekylmyys, jota tälläkin palstalla näkee enemmän ja enemmän?
Onko muita, jotka ovat ylpeitä siitä, että ovat kilttejä, mukavia, rakastavia ja rakastettavia?
Kommentit (5)
itseäni empaattisena ihmisenä, ja pyrin hyvään. Täällä tosin joskus mielipiteet kärjistyy. Pyrin olemaan avulias ja ystävällinen, mutta en voi väittää olevani täydellinen.
Lämmitti mieltä.
En suinkaan ole aina hyvä ihminen, olen tehnyt paljonkin pahaa ja virheitä, mutta empaattinen olen enkä tosiaankaan halua tietoisesti ketään satuttaa. Tämän tylsän elämän tekee elämisen arvoiseksi mielestäni juuri ihmisten välinen lämpö ja välittäminen.
Vilpittömästi voin sanoa, että olen hyvä ihminen.
Onnistuin kyllä kuulostamaan erinomaisen itseään täynnä olevalta ihmiseltä! :D En todellakaan tarkoittanut kuitenkaan sitä, vaan nimenomaan sitä hyvyyttä toisia kohtaan. Muuten hyvin tavallinen ihminen virheineni, en mikään enkeli minäkään.
Näin vähänkö meitä on :'(
Koen itseni eettiseksi aikuiseksi ihmiseksi, otan aina muut ihmiset huomioon ja pyrin auttamaan (palstallakin kirjoittelen lähinnä yrittäen tukea tai neuvoa!), mutta jotenkin ei tehnyt mieli tässä ketjussa ilmoittautua.
Jokin tökkii tässä ajatuksessa, että on "hyviä" ja "pahoja" ihmisiä, ja että täytyy astua esiin taputtelemaan omaa selkää. Tiedättekö, mitä tarkoitan?
Vilpittömästi voin sanoa, että olen hyvä ihminen. Paljon pahaa ja ikävää kokenut, ja jokaisen ikävän kokemuksen myötä kasvanut entistä lempeämmäksi sen sijaan, että olisin niistä katkeroitunut ja kyynistynyt.
Olen yksi meistä, jotka täällä pyrkivät antamaan rakentavia vastauksia tai edes lohduttamaan, onnittelemaan edes yhdellä sanalla, kiitän mukavista linkeistä jne. Ehkä jonkun mielestä ällöttävänkin ylipositiivista, mutta tykkään ajatella, että ehkä se kunkin ap:n mieltä vähän ilahduttaisi. En mä yhtä hymyä ja hyvyyttä toki ole itsekään, mutta kun joku urpo täällä ärsyttää ;) , niin jätän vaan vastaamatta.
Toimin vapaaehtoistyössä, annan rahaa keräyksiin, autan maassa makaavaa tuntematonta, lohdutan itkevää ihmistä, kuuntelen, olen läsnä, luotan sinisilmäisesti (kerta toisensa jälkeen...) ihmisten hyvyyteen enkä siitä suostu luopumaan.
Olen ihan yleisesti tunnettu hyväntekijänä (jännä kyllä ettei mua yritetä käyttää hyväksi) ja ehkä vähän semmoisena nössönä myös. :p En mä silti ole mitenkään liian kiltti enkä kärsi tästä itse mitenkään, miksi siis en olisi just tämmöinen kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Ei tällä suitsutuksella ole tarkoitus kiillottaa sädekehääni, tämä vaan on ainoa tapa jolla haluan elämäni elää, enkä mä sitä myöskään häpeä.