Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä mä keksisin töiden suhteen?
23.08.2010 |
Olen It-alalla ja työ on aivan hemmetin kuluttavaa ja tylsää, raivostuttaa mennä töihin joka päivä! En koe olevani omalla alalla yhtään ja työpaikan vaihdoskaan ei ole auttanut. Palkka taas on ihan ok. Opiskelemaan en pysty kokopäiväisesti. Mitä ihmettä 34v ihminen voi tehdä työlleen, jotta se olisi mielekkäämpää?? En edes tiedä mitä haluaisin tehdä! Muita?
Kommentit (16)
Tai siis viihdyin hyvin töissä ja palkka oli tosi hyvä. Mutta tarkoitti sitä, että olin puolet vuodesta pois kotoa ja eritoten lasten luota. Kärsin suunnattomasti tästä erossa olosta.
Otin sitten loparit ja jäin työttömäksi. Nyt on kolmen kuukauden karenssi lusittu ja alkaa ansiosidonnainen. Vaikka rahaa ollu vähän, niin olen ollut henkisesti hyvässä fiiliksessä ja todennut, että tein oikean päätöksen :)
Nyt rauhassa kattelen ja mietin, et mille alkais. Tuskin ne työkkäristä töitä tarjoaa. Eli elellään nyt sitten ansiosidonnaisella, joka on onneksi aivan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä myös 34-vuotias kohtalotoveri IT-alalta!
Mäkin haluaisin vaihtaa alaa, mutta ei se niin helposti käykään. Nyt olen lasten kanssa kotona ja koetan miettiä, että mihinkäs tästä suuntaisi.
Olen miettinyt ihan uuden ammatin opiskelua tai sitten opetushommia.
Täällä 31v it-alan ihminen :)
En todellakaan viihdy työssäni. Tahtoisin työkaverikseni ihmisen enkä tietokoneen. Olen ajatellut lähihoitajan koulutusta. Mietin kuitenkin, että palkka tippuu todella paljon ja onhan siinä epävarmuutta pääseekö kouluun ja työllistyykö sen jälkeen. Meillä on kaksi lasta, joten toimeentuloa opiskelun aikana pitäisi myös miettiä aika tarkkaan.
Rohkeasti vain uutta kohti vaikka se ei vielä ihan selkeänä mielessä olisikaan! Meillä kaikilla kun on vain se yksi ainoa elämä ja jokainen päivä vähentää sitä. Meitä kohtalotovereita on muuten paljon tässä maassa!
Itselleni ainakin suurin ongelma ovat olleet sukulaiset (useimmiten miehen puolelta), jotka kyräilevät selän takana ja päivittelevät, kuinka "kehtasin" tehdä moisen ratkaisun. Ihan kuin olisin loukannut heitä jotenkin, kun ihan oikeasti tahdon tehdä omasta ja samalla myös oman lähiperheeni elämästä mielekkäämpää! Kateus taitaa vaivata kaikkia niitä, jotka itse eivät ole tarpeeksi rohkeita irrottautumaan vanhasta ja tekemään jotakin yksilöllistä!
Tsemppiä kaikille!
ja asiantuntijatehtävissä työskentelen. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sidoksissa palkkaan, joten hyvällä palkalaa tuesta tulee ihan kohtuullinen. Ensin pitäisi tietysti löytää se ala jota haluaa opiskella.
eräällä asiakkaalla haastattelussa ja fiilis on aika maassa. Hommasta ei tietystikään kerrottu kuin jotain ihan yleistä, joten hankala sanoa mitä edes hakivat. Kysymykset jälleen samaa vanhaa; mistä olet ylpeä, miten motivoit ihmisiä jne. Tuntuu jotenkin älyttömältä juosta haastatteluissa jauhamassa näitä samoja asioita, vaikka mulla on jo työpaikka. Ja sitten kun olet asiakkaalla, niin kook ajan pitää painaa sata lasissa, jotta eivät potkaise pihalle tms. Täytyy ilmeisesti viettää seuraava tunti Monsterissa, alkaa nimittäin olemaan takki aika tyhjä.
Kiitokset kun sain avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä opiskelen samaa alaa lisää, toiveenani oli lukea lisää ja ruveta paremmalla itseluottamuksella ja ammattitaidolla projektipäälliköksi, mutta puolivälissä koulutusta ja totesin että tuli ehkä tehtyä virheratkaisu. Ei sitä työtä opi kuin tekemällä, ja oikea asenne ja luonne ratkaisee, ei tuosta koulutuksesta tunnu olevan todellista hyötyä.
En tiedä mitä ihmettä tekisin. En tunne soveltuvani hoitoalallekaan. Ja yh:na ja lapset huollettavana tilanne on aika kehno ja masentava.
t. Surffaa Monsteria ja kaikkia työpaikkoja läpi.
Tällä hetkellä opiskelen samaa alaa lisää, toiveenani oli lukea lisää ja ruveta paremmalla itseluottamuksella ja ammattitaidolla projektipäälliköksi, mutta puolivälissä koulutusta ja totesin että tuli ehkä tehtyä virheratkaisu. Ei sitä työtä opi kuin tekemällä, ja oikea asenne ja luonne ratkaisee, ei tuosta koulutuksesta tunnu olevan todellista hyötyä.
En tiedä mitä ihmettä tekisin. En tunne soveltuvani hoitoalallekaan. Ja yh:na ja lapset huollettavana tilanne on aika kehno ja masentava.
t. Surffaa Monsteria ja kaikkia työpaikkoja läpi.
omat projektihallintamenetelmät ja ne pitäisi sisäistää noin päivässä ;) Opiskelepa siinä sitten t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vasta 28, mutta jo nyt kyllästynyt tähän IT-alaan. Eikä työpaikan vaihto auttanut, vaikka nykyinen duuni onkin sata kertaa leppoisampaa kuin vanha. Ei vaan huvittaisi heittää yliopistotutkintoa ja sen eteen tehtyä työtä romukoppaan ja vaihtaa alaa. Opiskelukaan ei enää yhtään huvita, kun juuri pari vuotta sitten valmistuin. Onneksi - jos kaikki menee hyvin - pääsen äitiyslomalle ensi keväänä ja saan samalla vähän aikaa ladata akkuja erilaisen puuhan parissa ja miettiä tulevaisuutta.
huomata etten ole ainoa!
Eilen olin taas toimistolla ihan vaan toteamassa, että ei hitto, tää ei ole mun alaani yhtään... Olen tällä hetkellä ilman projektia, joten teen jotain ihme hanttihommia, joihin ei ole perehdytetty, mm. sopimusten laatimista jne. No onhan se hyvä ettei tarvitse peukaloita pyöritellä, mutta aika riskaabelia on mielestäni laittaa ummikko väsäämään asiakassoppareita. Toinen puoli päivästä meni epätoivoiseen projektin etsimiseen, jotta ei tarvitisis noita soppareita pyöritellä...
Kunpa vaan jostain keksisin mitä edes haluaisin tehdä. Sen olen kokemuksesta huomannut, että asiakkaalla tehtävä projektiluontoinen työ ei ole minua varten, en kestä esittäytymisissä juoksmeista ja jatkuvaa pätemistä. Haluaisin vain rauhassa tehdä töitä :) Yksi pieni haave on jossain välissä ollut oman nettikaupan pyörittäminen, mutta niitäkin on jo kuin sieniä sateella ja en tiedä kestäisinkö yrittäjän epävarmuutta. Mm. viinien maahantunto ja nettikauppa olisi ihana juttu, mutta eipä onnistu nykyisellä lainsäädännöllä.
Kiitos kun sain avautua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä työttömänä, mutta aikaa jää perheelle, mistä todella nautin. Lisäksi suunnittelen aivan eri alan opintoja.
Luojan kiitos, äitiyslomalla nyt! Palata en todellakaan enää aio niihin hommiin, ellei nälkäkuolema uhkaa.
Mulle lisäopiskelu/ammatinvaihto on ainoa vaihtoehto. Eihän tuota kaikki (erit. miehet) ymmärrä, miksi hylkäisin hyväpalkkaisen ja siistin sisätyön, opiskelisin lisää ja päätyisin huonommalle palkalle. Oma mieskin sanoi, että onko järkeä ensin opiskella ja päätyä pienemmälle palkalle.:)
Oletko tutustunut aikuiskoulutustukeen? Se on ansiosidonnaista ja sitä saa, kun on työhistoriaa tarpeeksi ja voimassa oleva työsopimus. Ja 10 vuoden työkokemuksella (tai siihen rinnastettavat ajat kuten äitiysloma) saa käyttää kaikki eläkeikään asti pois. Ts. tukea saa melkein 1,5 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vielä tuo työpaikan vaihdos kokeilematta, mutta ehkäpä se ei minullakaan auttaisi, koska en koe olevani omalla alallani.
Ikää on jo 40v! Enkä tiedä mikä on ulospääsy tästä tilanteesta minäkään.
Sen olen kokemuksesta huomannut, että asiakkaalla tehtävä projektiluontoinen työ ei ole minua varten, en kestä esittäytymisissä juoksmeista ja jatkuvaa pätemistä. Haluaisin vain rauhassa tehdä töitä :)
Ihan kuin mun kynästä! nim. se 40-vuotias työhönsä kyllästynyt
Alue: Aihe vapaa
lyhyt koulutus riittää, pulaa työntekijöistä on!