Äkäinen / vaativa vauva

Ei vielä kävele, joten luulen osittain kiukkuamisen johtuvan siitä. Konttaamalla ja tukia pitkin ei pääse kovin kovaa kuitenkaan.



Meillä on muilla lapsilla helpottanut kiukut kun ovat oppineet kävelemään ja puhumaan. Toki sitten tulee uhmat, mutta se on erilaista.



Toivottavasti teilläkin pian helpottaa!

ja vieläkin aika tiukka kaveri. Yleensä, kun on oppinut jonkin uuden taidon, on vähän aikaa tyytyväinen, mutta sitten kiukkuaminen alkaa taas. Varaudu siis siihen, että kävelemään oppiminen ei välttämättä tuo pysyvää helpotusta. Ottaahan se nyt toki päähän, kun huomaa, että muut tekevät asioita, joita ei itse vielä osaa. Sun pitää vaan kuljettaa tyttöä mukana. Menette vaikka perhekerhoon tai ostarille jos sataa; kotona meilläkin nousevat tunteet pintaan herkästi.

Oli aina tyytymätön ja kitisevä. Ja on usein edelleen, vaikka ikää jo 14v. Ollut samanlainen koko elämänsä, joten tsemppiä vain!

Hän on laitokselta asti ollut temperamenttinen tapaus, ja jos jokin ei häntä miellytä, sen kyllä kuulee. Hän on aina kyllästynyt nopeasti, hinkunut uusia taitoja ja kuvitellut olevansa aurinkokunnan keskipiste, mutta toisaalta on iloisuudessaankin totaalisen ihana, ja tekee senkin kaikille selväksi. Hän mm. odotti aivan innoissaan pikkuveljeä tai -siskoa syntyväksi, ja kun pikkuveli syntyi, tyttö kertoi ensimmäisen kahden viikon aikana joka ainoalla vastaantulijalle, että on saanut pikkuveljen ja hänestä on tullut isosisko, ja että pikkuveli on tosi söpö ja ihan pieni vielä :D



Tämä tapaus lähti liikkeelle todella aikaisin, väen väkisin veti itsensä seisomaan sohvaa vasten 5kk 1vkon iässä ensimmäistä kertaa. Hän ei koskaan kontannut eikä ryöminyt (siis vauvana, nyt isompana kyllä konttailee), ja todella jääräpäisesti on aina harjoitellut kaikkea, minkä on päättänyt oppia, mutta toisaalta myös hermostunut tosi herkästi, jos ja kun ensimmäisellä kerralla ei onnistukaan. Yhä edelleen hän keksii milloin mitäkin juttuja, jotka tahtoo oppia ja mieluiten juuri nyt ja heti. Hän oli täyttänyt hiljattain 3 vuotta, kun yhtenä päivänä hän vain ilmoitti, että aikoo nyt opetella kirjoittamaan. No, hän opetteli kaikki kirjaimet, eli periaatteessa osaa kyllä kirjoittaa, mutta koska ei osaa vielä lukea kuin ihan muutamia sanoja, hän kirjoittaa mallista. Viime talvena hän päätti opetella laskemaan, ja opetteli. Tänä kesänä hän keksi, että on aika opetella ajamaan ilman apupyöriä. Kiukkua, käninää ja raivokohtauksia on tiedossa aina, kun tyttö saa jonkun päähänpistonsa, mutta me vanhemmat olemme jo sisäistäneet sen, että oli niin tai näin, aina tulee olemaan sitä kiukkua ja käninää. Tänä kesänä meillä on raivottu, kun pyörä ei pysykään pystyssä ilman apupyöriä - mutta jos emme olisi irrottaneet niitä apupyöriä, meillä olisi raivottu siitä, että tyttö haluaa ajaa ilman apupyöriä.

Hyvä kun käytte fysioterapiassa. Se puoli hoituu sitä kautta.

Meillä on nyt 2,5v poika joka on ollut laitokselta asti "vaativa tempperamenttinen" vauva. Itki/itkee helposti, pinna palaa helposti, tosi tulinen ja tempperamenttinen persoona - ja maailman hellyyttävin ja tunteellisin. Sanoi mm. tänään siskolleen (8,5kk, "mä lakastan suata sisko") ja halit ja pusit päälle.

Hän oli vauvana juuri tuollainen, ei viihtynyt missään yksin, aina sylissä ja jatkuvasti tissillä (en aina ehtinyt edes vaatteita vaihtaa ennen kun mies tuli kotiin, söin niin, että heilutin vaunuja toisella kädellä jne..). Hän myös nukkui todella huonosti ja pätkissä, saattoi herätä yössä 10 kertaa. Nukuttaminen oli vaikeata, kaikki siirtymätilanteet täynnä raivoa, vaatteiden vaihto, vaipan vaihto ym aina huutoa... No, kuitenkin hän oli myös alusta asti hyvin sosiaalinen ja ottaa kontaktia, iloinen, naurava,jutteli/juttelee paljon. Puhetta alkoi tulla tosi aikaisin ja liike taas "myöhässä". Nykyisin hän on todella vilkas ja ketterä.

Otamme yhteen ja halaamme ja suukottelemme jatkuvasti. Poikaa usein sanotaankin italialaiseksi tempperamentiltaan.

Pikkusisko on taas aivan toista maata: hyvin tyytyväinen, on alusta alkaen nukkunut hyvin ja viihtyy myös itsekseen hyvin.



Tsemppiä tulisen lapsen hoitoon!!

Hyvä kun käytte fysioterapiassa. Se puoli hoituu sitä kautta.

Meillä on nyt 2,5v poika joka on ollut laitokselta asti "vaativa tempperamenttinen" vauva. Itki/itkee helposti, pinna palaa helposti, tosi tulinen ja tempperamenttinen persoona - ja maailman hellyyttävin ja tunteellisin. Sanoi mm. tänään siskolleen (8,5kk, "mä lakastan suata sisko") ja halit ja pusit päälle.

Hän oli vauvana juuri tuollainen, ei viihtynyt missään yksin, aina sylissä ja jatkuvasti tissillä (en aina ehtinyt edes vaatteita vaihtaa ennen kun mies tuli kotiin, söin niin, että heilutin vaunuja toisella kädellä jne..). Hän myös nukkui todella huonosti ja pätkissä, saattoi herätä yössä 10 kertaa. Nukuttaminen oli vaikeata, kaikki siirtymätilanteet täynnä raivoa, vaatteiden vaihto, vaipan vaihto ym aina huutoa... No, kuitenkin hän oli myös alusta asti hyvin sosiaalinen ja ottaa kontaktia, iloinen, naurava,jutteli/juttelee paljon. Puhetta alkoi tulla tosi aikaisin ja liike taas "myöhässä". Nykyisin hän on todella vilkas ja ketterä.

Otamme yhteen ja halaamme ja suukottelemme jatkuvasti. Poikaa usein sanotaankin italialaiseksi tempperamentiltaan.

Pikkusisko on taas aivan toista maata: hyvin tyytyväinen, on alusta alkaen nukkunut hyvin ja viihtyy myös itsekseen hyvin.



Tsemppiä tulisen lapsen hoitoon!!

Hei,

ja kiitos vastauksista! Aika temperamenttinen tapaus tuo meideän tyttö on ollut heti laitokselta alkaen - hänen ollessa vielä 5-kuinen olimme onnellisia, jos valveilla ollessa viihtyi parikin minuuttia itsekseen. Tyttömme on sellainen persoonallisuus, että on "ihan kympillä" sekä iloinen että surullinen. Hän innostuu asioista todella nopeasti - ja myös kyllästyy. Vierasilla, leikkikentällä, kaupassa yms. paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ja katseltavaa, hän viihtyy mitä mainioimmin.

Joku kyseli tuosta ryömimättömyydestä/kanttaamattomuudesta, niin käymme kyllä fyssarilla. Mainittakoon, että lapsemme on melko ronskin kokoinen (itse olin yhtä pitkä 1 v. 7 kk -ikäisenä), joten tuo nopea pituuskasvu saattaa aiheuttaa kömpelyyttä. Mutta siis tuettuna kävelisi vaikka kuinka pitkiä matkoja. Verbaalisesti taas on neuvolan mukaan kuulema huimasti "normaalia" edellä (osaa useampia sanoja).

Se tässä kiinnostaisi, että onko teillä muiden "vaativien" lapsien vanhemmilla meiningit helpottuneet, kun lapsi vihdoin oppinut liikkumaan?

helpottanut. Meillä kuopus nuorempi kuin sinun vauvelisi ja ihan jatkuvaa kitinää ja "kiukuttelua" vaikka konttaa ja kävelee tukea vasten.

Sitten kun pääsee mukaan isompien lasten touhuihin tai vaikka kissaan käsiksi, on niin tyytyväinen ja aurinkoinen, äidin kanssa kaksin = painajaista.

Mitä neuvolassa on sanottu?

Kaikki kai kehittyy hieman eri tahtiin, mutta kyllä meidän muksu jo käveli tuossa iässä.

Olen myös huomannut että kotona sisällä on aina tylsempää kuin muualla, mutta olen siihen myös itse syyllinen, kun täällä on niin paljon muutakin tekemistä kuin lapseen keskittyminen 100%, niin hän ehkä siitä kiukuttelee..

Ei kai mikään lapsi ole "yleistyytymätön" ikävää jos joku suhtautuu omaan lapseensa niin negatiivisesti.

ihan samaa nimitystä käyttäisi mutta 10kk poika joka liikkuu ja paljon... ei viihdy sisällä juuri ollenkaan ;) kitisee ja kiljuu jos ei ole koko ajan viihdytystä ja tekemistä. Touhutaan sitten kaikkea... annan leluja ja leikitän. Ulkona ollessa saattaa istua rattaissa pitkäänkin katselemassa maisemia, liikkuvia autoja ja muita ihmisiä.



Tylsää varmaan kotona kun vaan äitiä näkee ja sekin välillä tekee jotain muuta kun keskittyy lapseen ;D

Ja ap: Onko lapsi aina ollut tyytymätön vain nyt isompana muuttunut tyytymättömämmäksi?

Ettei oo tainneet ikinä kuulla, että lapsilla on erilaisia luonteita.

toki on erilaisia luonteita ja temperamentteja. Myös minun lapsillani. Mutta ei yksikään lapsi ole kokoaikaa ilman syytä "yleistyytymätön" Jos lapsi on kokoajan tyytymätön, niin väitän, että vanhempi ei ymmärrä mitä lapsi haluaa.

Siis voihan olla että lapsi kitisee ja kitisee ja äiti työntää kokoajan uutta lelua käteen vaikka lapsella onkin vain jano tai nälkä. Kitinä voi kertoa että on tylsää tai että jokin muu on vinossa.

Tuossa iässä ei myöskään kävelty. Konttasi kyllä kovasti. Meillä jäi oikeastaan ryömimisvaihe välistä, tai kyllä se vähän meni mutta äkkiä nousi kontalleen. 1.v oppi kävelemään ja sen jälkeen on ollut menossa kovasti.

Tuon ikäiselle ulkoilu on vain hyväksi. Siellä kaikki on jännää ja mielenkiintoista. Oon huomannut tässä kantapäänkautta, että sama kuinka sataa, helpommalla pääsee kun menee ulos. Investoinkin sekä itselleni ja lapselle kunnon sadevaatteet joissa on mukava ulkoilla.

Ollaan otettu nyt tavaksi että sadepäivinä lähdetään pesemään autoa :D Eilen oli mielettömän kiva päivä kun vettä satoi, pesimme auton ja hypeimme lätäköissä. Meillä siis nyt poika 1.5 vuotta. Sen jälkeen saunottiin ja syötiin ja poika nukkumaan. Nukkui pitkästä aikaa kellonympäri heräämättä. Sitä on itsekin pirteämpi kun saa ulkoilla vaikka sataakin, ja kun kunnon kamat on niin ei kastu eikä haittaa.

No sitähän se yleistyytymättömyys juuri on!

tuossa iässä SAATTAA olla merkki jostain häiriöstä motoriikassa. YLEENSÄ tuossa iässä pitäisi jo tulla liikkumista, jossa vuorotahtisesti liikutetaan oikeaa ja vasenta puolta.



Yleensä tuo kiukku sekä uteliaisuus on se mikä ajaa lapsen liikkumaan. Älä siis ainakaan liian herkästi ole ihan liki viihdyttämässä.