En palkkatyössä ollessa oo näin väsynyt ollu kuin

Kyllä kotona olo voi olla tosi rankkaa. Ja se, joka ei ole kotona (mies, sinkku-ystävä, työkaverit...) ei todennäköisesti usko/ymmärrä sitä.



Mutta kyllä se helpottaa. Se voi viedä pidempään tai tapahtua piankin. Voimia!



-Kahden kanssa kotona kohta kolme vuotta-

ps. ja nostan hattua kaikille yksinhuoltajille!!

Kuulostaa tutulta! Kaksi ei tosiaankaan mee samassa kuin yksi tossa vaiheessa, meillä ainakin päinvastoin sen kaiken arjen puurtamisen lisäksi oli vahdottavana se ettei isompi pahoinpitele pienempää... Ja vauvan tulo sai ne uhmakohtaukset huippuunsa. Mutta niin se vaan on, että kyllä se helpottaa! Ja sitten kun ne on vähän isompia, niin niistä on oikeesti seuraa toisilleen ja se helpottaa huomattavasti!!! Meillä 1,5 v ja reilu 3v leikkii paljon jo yhdessä. ja nekin on sentään vielä aika pienia! Tsemppiä!!!

kotona muutaman tunnin uhmaikäisen ja 2 kuukautisen kanssa keskenään vietetyn ajan jälkeen. Nimim. mies palasi lomilta töihin. En näin väsynyt ollut kuin ehkä joidenkin tosi hektisten työpäiven jälkeen. Miten te jaksatte? Miten yh:t pärjää?

Kaadun sänkyyn. Ai nii, en voi kun ei muksutkaa oo vielä kaatunu.

Yhden kanssa oli helpompaa, kaksi ei mee siinä samassa ku yksi. Vai onko se vaan erit. rankkaa kun toinen on vielä näin pieni ja epäsäännöllinen rytmiltään jne. Meneekö kolme samassa kun kaksi? Eipä silti, ei meille kolmatta tuu.

Ja yksi menee siinä kuin kaksi, kolmas jonon jatkona ja neljäs myös!



Lapsista kaksi nukkuu, kaksi valvoo vielä tunnin. Katsovat Suomi -kanavalta linnakisaa, sit luetaan iltasatua ja pelataan joku nopea peli.



Minusta kotona oleminen on ihanaa lomaa, kuukaudesta toiseen kestävää viikonloppua.

En kaipaa kellokorttielämää. :)

Koitahan antaa arvostusta miehillekin! :(



Itse tiedän muutaman miehen jotka on lomautettu ja ovat päässyt maistamaan "koti-isän" arkea, eikä he koe elämää raskaaksi kotona toisin kuin naiset.

Kyllä naiset suurentelee rankkuutta ihan surutta!

Asennevamma monella eukolla, mutta ei tällänen valittaja kyllä töihin lähde. Mikään ei kelpaa..



Kyllä miehet tekee samoja kotitöitä kotona ollessaan ja vie lapsia ulos. Moni mies tekee tätä työpäivän jälkeenkin että nainen saa nostaa jalat ylös.



Mikä kotona on rankkaa?



4

Kun meillä oli kaks pientä lasta, vuoden välein syntyneet, koin töissä olemisen paljon kevyemmäksi. Nyt meillä on neljä pientä lasta ja koen työssä olon paljon raskaammaksi. Olisin mielummin kotona, koska osaan sen, se menee "rutiinilla" ja koko ajan on hirvee ikävä lapsia. Mut nyt on isän vuoro ja mun on oltava töissä :(



Johtuu varmaan myös siitä että nykyinen työni on kiireistä, fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, kunnon taukoja ei kerkiä pitämään ja uusi työ minulle. Aiempi työ oli mukavan haasteellista, itsenäistä ja siinä oli normaalit ruoka- ja kahvitunnit :-/

Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän aikaa miettiä sellaisia asioita kuin että esim. jaksanko nyt näiden kanssa vai ei, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Musta yhden kanssa oli kivaa, ei raskasta. Siis toki olin välillä väsynyt, ja kaipasin "omaa aikaa" mutta en kokenut raskaaksi. Nyt koen. Ehkä tää on totuttelua, ja todellakin uskon, että mitä enempi lapsia niin sitä vähempi ehtii miettiä ja stressata tämmösistä mitä nyt mietin, kun on vielä kohtuu uusi tilanne.

Erityisen raskasta on, että vauva voi haluta rintaa ihan milloin vaan, tai ratketa itkemään esim. mahaa ihan milloin vaan, enkä voi hoitaa sitä asiaa niin keskittyneesti kuin esikoisen kanssa, vaan esikoinen on siinä vaatimassa omaa huomiotaan. Jatkuvaa tasapainottelua sen kanssa, mitä vauva kestää oottaa (vähän) ja mitä sen pitää saada, ja mikä on reilua isosisarukselle ja kuinka paljon hän kestää oottaa, ja joissakin asioissa kumpikaan ei vaan voi oottaa ja toisen on pakko. On jatkuva pieni syyllisyys esikoisen puolesta; voin kuvitella että semmonen on "ylellisyyttä" johon ei enää vaikka neljän äidillä ehkä oo varaa, niinku että meni jo.

Mutta on tää fyysisestikin, koko ajan menossa konkreettisesti, hiki päässä, vauva itkee ja sitä pitää kantaa ja hyssytellä, tai nopeasti esikkoa auttaa syömisessä tai potalla käynnissä tms kun pienin karjuu sitterissä ja taas syliin se ja ja ja...Tämmösinä päivinä ei puhettakaan kotitöistä tms.

No, oon vaan nyt erityisen uupunut. Kun joskus toinen (tai molemmat!) nukkuu, niin tuntuu heti tosi leppoisalle kotitöiden teko yms :)

Kun toinen lapsi syntyi meni aikaa ennenkuin salli itselleen sen että ei voi olla samaan aikaan kummankin lapsen luona. Nyt ymmärtää ettei se lasta vahingoita ja itseasiassa on loppujenlopuksi hyväksi ettei kaikki pyöri vain sen ainokaisen navan ympärillä.



Ja niinhän se myös on, että vauva-aika on aina raskasta jos on enemmän kuin yksi lapsi... Tulee erirytmisyyttä, isommat lapset ei enää nuku päiväunia, pitää viedä ja hakea esim. eskarista isompia vaikkei yöllä olisi nukkunut ollenkaan ja murrosikäset menee jo samaan aikaan nukkumaankin kuin vanhemat. Sit alkaa helpottaan kun vauva nukkuu paremmin ja ehkä muutkin lapset että saa itsekin unta...