Millä keinoilla olette saaneet miehenne pariterapiaan?

Tuskin onnistuu tuokaan sillä jo kolmas terapia aika jäänyt käymättä. Ja siis yhdellekään ei olla lopulta menty. Jos sanoisi ettei lähde, sen voisi tulkita luovuttamiseksi ja ettei edes tahdo yrittää. Mutta tuo aina itkee ja lupaa ja sitten viime tingassa tuleekin joku ongelma että "juuri tänään" ei pääse.

jotain tehdä. Tilanne oli todella paha ja kun meillä molemmilla oli kuitenkin halu elää yhdessä, niin oli pakko nöyrtyä hakemaan apua. Vaikeaa se oli molemmille.



Apua saimmekin, oli helpottavaa puhua itselle tärkeistä ja kipeistä asioista vieraan läsnäollessa, kun ei tullut heti sotaa. Silti käynnit yhdistivät meitä, vaikka puhuimme todella kipeistäkin ja toista loukkaavista asioista.



Mutta meillä siis tuli yhteinen tarve tehdä jotain, ennenkuin tapamme toisemme tai on pakko erota.

Ei edes keskusteluyhteyttä sen vertaa että voisin ehdottaa terapiaa. Ei seksiä, ei riitoja, ei mitään.



ap

että mä olin hakenut avioeroa. Olin kyllä kertonut eroa hakevani, näyttänyt jopa erohakemuksenkin, kysynyt mieheltä laittaako hänkin nimensä alle, mutta loppujen lopuksi mies ei tainnut uskoa, että oikeasti jopa postitin hakemuksen. Sitten, kun tieto kolahti miehelle postiluukusta, mies havahtui että "ihanko sä oikeesti hait avioeroa?" Mies rupesi kaivelemaan pariterapeuttien yhteystietoja ja taivutteli mua lähtemään, ja alkuun mä kieltäydyin, koska olinhan mäkin sitä jo ehdottanut vaikka kuinka monta kertaa, eikä mies ollut suostunut. No, sitten luin jonkun artikkelin, jossa pariterapiaa suositeltiin myös eronneille, ja mä suostuin terapiaan siinä vaiheessa vain siksi, että jokin keskusteluyhteys saatais aikaiseksi myös eronneina, lasten vuoksi.



Siitä, kun pariterapiassa käytiin, on nyt 4 vuotta.

Miksi et ole mennyt sinne yksin, kun miehelle tulee jokin ylivoimainen este. Eihän sitä aikaa tarvi kokonaan käyttämättä jättää, vaikka toinen kiukutteleekin viime tipassa.



Ajattelin vaan sitäkin, että mieshän saattaisi sitten tulla hänkin, sillä hänestä voi tuntua epämiellyttävältä, että teidän asioita puidaan siellä ilman, että hän pääsee esittämään omaa kantaansa tai puolustautumaan.



Ja joka tapauksessa voit saada sieltä apua vaikkapa juuri tuohon asiaan, että miten miehen saisi mukaan sinne.

Mutta mies vastusti ajatusta niin ponnekkaasti etten mennyt. Kävin kerran psykologilla ja hän suositteli ehdottomasti eroa, samoin täällä useammassa ketjussa rakas av-raati on on ollut eron kannalla (myös mieslukijat). Luulen että mies pelkää terapiaan menoa koska pelkää että saisin sieltä vain lisäkannustetta eroharkinnalleni. Se on semmoinen että viimeiseen asti kieltää ongelmat ja kun ne on pakko myöntää, yrittää lykätä asian käsittelyä kaikin mahdollisin keinoin. Kuin lapsi joka lallattaa kovaa ettei kuule torumista ja ajattelee että ongelma vain menee pois...