Älkää erotko! 90% liitoista pystyttäisiin

kun menimme naimisiin, kaikki muuttui muutamassa kuukaudessa. mies sanoi kerran humalassa etten oikeasti tiedä hänestä yhtään mitään.

mutta paljasti ne vasta kun oli saanut sinut "nalkkiin"? Vai alkoko ne yhtäkkiä? Mitä hänellä esimerkiksi on/oli? Ei kai ole väkivaltainen?

Tuleeko iänikuisia traumoja vai mitä tapahtuu?



t: erolapsi

ihmisiä en todella ymmärrä, miten ihmeessä voi toiselle ihmiselle antaa taakan itsensä onnelliseksi tekemisestä??? Mikä oikeus on tehdä monta ihmistä onnettomiksi oman onnen tavoittelun nimissä? Huonossa tapauksessa rikotaan kaksi vaikkapa viisi henkistä perhettä kahden ihmisen onnen eteen, tuloksena 8 onnetonta ja kaksi onnellista, miten sen oman onnensa kanssa voi sitten elää?

Oletan, että näin av:llä ap tarkoittaa, että NAISEN tulisi panostaa liittoon? Entäs se miehen panos? Kun äiti ei enää jaksa kotitöitä tekemätöntä luuseria, mitäs sitten tehdään ja kuka panostaa ja mitä? Kerro, ap!

on niin nopeaa sitten naimisiin nuorina kun ero on päällimmäisenä ajatuksna.



Onko se todiaan se, että pelätään,

ettei saa sitä prinsessapäivää, polttareita, tekokynsiä ja kampaajaa ellei ota ensimäistä miestä ja painosta sitä kosimaan.



No onhan se hienoa kun nuorena pääsee hääkuvaan ja on kosmetologin tekemä meikki.



Mutta silti, kuka miettii ennen sitä avioliiton tarkoitusta...

Oletan, että näin av:llä ap tarkoittaa, että NAISEN tulisi panostaa liittoon? Entäs se miehen panos? Kun äiti ei enää jaksa kotitöitä tekemätöntä luuseria, mitäs sitten tehdään ja kuka panostaa ja mitä? Kerro, ap!

Käske miehen palkata siivooja.

Jokaisella on vain yksi elämä ja oikeus käyttää se kuinka haluaa. Vaikka liitossa olisi lapsiakin, olen sitä mieltä, että mikäli avioliitto ei tunnu enää siltä, että se antaa enemmän kuin vie, ei ole sitä syytä enää jatkaa. En usko, että ero on kenellekkään lapselle hyvin tehtynä katastrofi. Näin jos olisi, olisi puolet suomen lapsista pahasti traumatisoituneita. Joskus asiat eivät vain mene niinkuin haluaisi. Mitä sitä kituuttamaan, ja vain sen vanhoillisen näkemyksen mukaan, että kunnes kuolema erottaa?

Oletan, että näin av:llä ap tarkoittaa, että NAISEN tulisi panostaa liittoon? Entäs se miehen panos? Kun äiti ei enää jaksa kotitöitä tekemätöntä luuseria, mitäs sitten tehdään ja kuka panostaa ja mitä? Kerro, ap!

Käske miehen palkata siivooja.

Mitäs tehdään, kun mies ei tee kotona mitään, elää kuin hotellissa, ei kunnioita vaimoaan pätkääkään, eikä halua panostaa enää suhteeseen. Mitään siivoojaa ei aio palkata, kun ei vaimon ongelmat kiinnosta.Saako silloin ap:ltä luvan erota?

Jos täällä on miehiä.

Oletan, että näin av:llä ap tarkoittaa, että NAISEN tulisi panostaa liittoon? Entäs se miehen panos? Kun äiti ei enää jaksa kotitöitä tekemätöntä luuseria, mitäs sitten tehdään ja kuka panostaa ja mitä? Kerro, ap!

Käske miehen palkata siivooja.

Kyse ei todellakaan ole mistään pienestä ongelmasta, vaan todellisesta epätasa-arvosta ja kunnioituksen puutteesta. Ei kenenkään tarvitse elää toisen kotiorjana, eikä pidä. Jos ei laiska ja itsekäs osapuoli suostu panostamaan liittoonsa, ei sille yksin voi mitään tehdä. Panostamiseen tarvitaan kummatkin osapuolet.

Siinä tapauksessa toivottavasti vaihtamalla paranee.

Pitäisi katsoa hyvin tarkkaan, kenen kanssa rupeaa tekemään lapsia. Jos kumppani osoittautuu ulkokultaiseksi hirviöksi ja epärehelliseksi omanedutavoittelijaksi (kuten exäni), on hirvittävä kohtalo olla lasten kautta sidottu häneen loppuelämäkseen. (Puhumattakaan siitä, että on tuominnut lapsilleen sellaisen ihmisen perintötekijät ja psyykkisesti vinoutuneen kasvuympäristön.)



Kiitän onneani joka päivä siitä, että itse pelastuin tältä kohtalolta; siitä, että en ollut tallottavissa ja pääsin irti ajoissa! Jos olisi käynyt toisin, minun ja lasteni loppuelämää ei olisi pelastanut edes ero.



Siis ei "älkää erotko" vaan "älkää tehkö lapsia ongelmakimppujen kanssa".

Kyllä se vanhempien välinen rakkaus on se kaikkein tärkein asia lapsenkin elämässä. Kun kaikki on kunnossa heidän välillään ja luottamus ja tuki toimii, myös lapsi voi hyvin. Lapsi varmasti kärsii mikäli vanhemmat eivät tule toimeen mutta kitkuttavat yhdessä lasten vuoksi, mikä on mielestäni paheimman laatuista lasten kidutusta. Kyllä ainakin minun mielestäni aviopuolisoni saa minut iloiseksi ja onnelliseksi ja niin sen kuuluu ollakkin.

Vanhempien välinen rakkaus ei todellakaan ole tärkein asia lasten elämässä, toki se paljon hyvää siihen tuo! Asiaa on tutkittu ainakin kyselytutkimuksilla ja muistelisin että vain väkivaltaa tai vakavia päihdeongelmia todistaneet lapset eivät toivoneet vanhempien palaavan yhteen. Kaikki muut lapset elättelivät edelleen toivoa ehjästä perheestä, siitä huolimatta millaisia ongelmia ja riitoja vanhemmilla oli ollut. Lasten kidutusta ei ole yhdessä jatkaminen tunteiden väljähdyttyä, vaan se että omalla käytöksellään tuo jatkuvasti esille miten pettynyt on elämäänsä, puolisoonsa ja perheeseensä. Missään nimessä suhteen väljähtyminen ei oikeuta sellaiseen käytökseen! Lapsi ei siis kärsi siitä, että vanhemmat eivät rakasta toisiaan tulisesti, vaan siitä että vanhemmat kasaavat huoliaan lapselle. Kunnioitus, toisen kohteleminen hyvin, tukeminen, auttaminen jne. eivät ole mitenkään rakkaudesta tai intohimosta riippuvaisia!

Lapsi kärsii aina erosta, piste. Tämä on fakta jonka voi tarkistaa keneltä tahansa pätevältä psykologilta! Muun väittäminen on naurettavaa lapsellisuutta ja kyvyttömyyttä mukautua lapsen tunteisiin. Ehkä taustalla on omaa epävarmuutta ja tarve todistella itselle että kun äiti on onnellinen on lapsikin onnellinen? (Mikä btw on todella suuri harha!)

Tottakai hyvässä suhteessa puoliso tuo iloa ja onnea, en ole muuta väittänytkään! Pointti oli siinä, että sanoit "kun puolisoni lakkaa tekemästä minut onnelliseksi..." Puoliso voi tuoda onnea ja iloa, mutta ei tee ketään onnelliseksi, ymmärrätkö eron?

näytellä onnellista ja muka kunnioittaa toista. Lapsi varmasti vaistoaa mikäli vanhempien välit eivät ole kunnossa.

Kuka voi olla onnellinen jos niinkin tärkeä asia kuin parisuhde ei toimi? Harvempi varmaankin. Toki joillakin voi onnistua avioliitto ilman rakkautta ja sitähän sanotaan kulissiliitoksi.

Erohan ei aina tarkoita sitä että heti rynnätään uuteen suhteeseen ja rikotaan muidenkin perheitä siinä sivussa. Eron jälkeen vanhemmilla voi olla aikaa ja voimia ihan erilailla olla lasten kanssa kun surkea parisuhde ei ole enää rasittamassa. Vai oletko tästäkin eri mieltä?

Ihannetilanne varmasti olisi mikäli kaikki ajattelisivat lasten etua, mutta kaikilta se ei onnistu ja väkivalta, henkinen ja fyysinen, on osatekijänä ikävän monessa erossa. En todellakaan näe mitään syytä elää jatkuvassa pelossa, ihan vain siksi että lapset saisivat pitää perheensä kasassa. Kaikkien mielenterveys vaarantuu ja pian lapsella ei ehkä ole perhettä ollenkaan.

Jokaisella on vain yksi elämä ja oikeus käyttää se kuinka haluaa. Vaikka liitossa olisi lapsiakin, olen sitä mieltä, että mikäli avioliitto ei tunnu enää siltä, että se antaa enemmän kuin vie, ei ole sitä syytä enää jatkaa. En usko, että ero on kenellekkään lapselle hyvin tehtynä katastrofi. Näin jos olisi, olisi puolet suomen lapsista pahasti traumatisoituneita. Joskus asiat eivät vain mene niinkuin haluaisi. Mitä sitä kituuttamaan, ja vain sen vanhoillisen näkemyksen mukaan, että kunnes kuolema erottaa?

millainen trauma on sinun taustallasi? Joskus asiat ei mene niinkuin haluaisi, minusta asiat aika harvoin menevät niinkuin haluasi, mutta sen kanssa on elettevä, niin että mahdollisimman vähän loukkaa läheisiään. Miksi yleensä mennä naimisiin jos pitää vanhoillisena näkemystä kunnes kuolema erottaa? Miksi hankkia lapsia jos ei usko pysyvään liitton lasten toisen vanhemman kanssa?

Erotkaa jos elämä on helvettiä avioliitossa. Kukaan ei teitä kärsimyksistänne palkitse. Onni odottaa tuolla jossain...

tosisani eroa. Mies on vanhemmiten ruvennut vainoharhaiseksi, kuten keksii olemattomia juttuja nuoruudestani ,vaikka olin tavatessamme alle 19 vuotias ja lapsen mielinen vielä. Ja vanhemmiten tullut tosi nuukaksi ja tarkaksi vaikka on ihan hyvät eläkkeet ja ei ole velkoja.

ja kyllä, olen jollain tapaa itsekäs. Ja todellakin, usko pois vaan, elämä ei aina mene niinkuin haluaisi. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun pilvilinna ja kulissit romahtavat.