Miten tähänkin suhtautuisi (miehen päätöksiä)?

Vai onko teillä avioehto?

Ei voi olla nyky-Suomessa tollasta!

hyvinkin nyky-Suomessa tällaista.



Sanopa ap ukkokullalle että lapset lähtee hoitoon, hoitomaksun ukkokulta maksaa sitten ihan yksin koska eihän sinulla ole tuloja. Tai sitten ukkokulta maksaa sinulle palkkaa lasten ja kodinhoidosta. Jätä pesemättä pyykit, älä tee ruokaa (lapsille tietysti mutta ukolle ei), äläkä täytä veroilmoitusta. Eiköhän se ukkokullallakin silmät aukene kun tajuaa kuinka helpolla on päässyt kun sinä olet ollut kotona... Totea sitten että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...

niin yhteistä omaisuutta tuo kaikki on, oli se kumman nimissa vain.

kenen nimissa se maapalsta on. ja jos sa et ole toissa niin milla ihmeella sa maksat mitaan.

mene toihin, nainen.

tänä aikana hankitut omaisuudet ovat yhteistä, samoin kuin palkkatulot, ihan sama kenen nimissä on. Tietysti et tietenkään sitä maapalaa saa mukaasi, jos tulee avioero, mutta mies maksaa puolet sen maapalan arvosta sulle rahana. Siinä mielessä ei tarvitse olla huolissaan.



On muuten todella lapsellista ja kypsymätöntä pitää omia rahoja, kun ollaan avioliitossa tai ylipäätään vakavassa parisuhteessa, jossa on lapsia. Ei ole ihme, että nykyään ei osata tukea ja jakaa, kaikki on aina vain MINUN. Faktahan on, että avioliitto ja parisuhde on yhteinen yritys, johon ei pitäisi lähteä heppoisin ajatuksin. Avioiitossa puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Eikö siis jo laki määritä, että kyseessä on yhteinen yritys, jossa tulot laitetaan yhteen, velvollisuudet puolitetaan ja sovitaan yhdessä kummankin roolit, jotta yrityksen tulos olisi mahdollisimman hyvä?



Nämä MINUN rahat -avioliitot päättyvätkin eroon, kun ei osata ajatella muuta kuin rahallista arvoa. Suurin panostus avioliitossa on kuitenkin parisuhteen ja lasten hoitaminen, ja harvoin se, joka tekee pitkää päivää, kykenee niihin panostamaan niin hyvin kuin se, joka niitä lapsia oikeasti kotona hoitaa.

Ja sitten tehdään yhteisiä.

Kuka voi rehellisesti myöntää ettei tule kiistaa siitä, että mitä kaikkea ne toisen lapset nyt sitten todella tarvitsevat?

Esim. meillä kun on sinun ja minun ja meidän lapset ja minä olen kotona, ja mies tienaa aika vähän. Siinähän sitten minä vaadin että minun lasten täytyy saada kännykkä, ja miehen mielestä ei pidä, koska ei ole hänenkään lapsiin sellaista tuhlattu. Ja aina kuulee, että mene töihin sitten jos SINUN lasten täytyy saada, minä en maksa!

niin mene ihmeessä töihin. Voisi olla miehelle yllätys, kun pitää sumplia lasten hakemisia ja viemisiä tarhaan ja harrastuksiin työpäivän jälkeen, kokata ruokaa perheelle, siivota yhdessä, pestä pyykkiä jne. Ja kun koko perhe on koossa, on hommaa varmaan aika lailla, kun ei ole siellä pohjalla sitä siistiä kotia ja päivän aikana kokattuja aterioita. Ja tokihan ne tarhamaksutkin maksavat. Jos et ole mikään kovapalkkainen, niin luultavasti ette edes kovasti ansaitse sinun työssäkäynnilläsi, kun otetaan huomioon tarhamaksut ja työmatkat (tottakai nyt vähän mutta ainahan on nuo siivoukset ja kokkailut, jos vaikka ne ulkoistaisi).



Tuohon kännykkäasiaan ajattelisin, että eikö lasten isä voisi maksaa puolia kännykästä, jolloin sinulle jäisi puolet. Ja se osuus voisi sitten vaikka olla synttärilahja tai jotain. Nykyään kännyköitäkin saa aika halvalla. Ja voihan miehenkin lapselle hankkia kännykän, jos se siitä on kiinni. Mutta totuushan on, että uusperheessä ei voi olla täyttä tasapuolisuutta, sillä aina joku vanhempi antaa enemmän kuin toisen. Kyllä lapsetkin sen ymmärtää, jos nyt vain sen aikuisen saisi tajuamaan sen. Mielestäni tarve ylittää kaiken maailman saiko-joku-muu-vai-ei -perustelut. Aikuisen pitää toki pitää lastensa puolia mutta uusperheessä ne lapset ovat kaikki yhteisiä eikä niistä sovi käydä valtapeliä.

Ja sitten tehdään yhteisiä.

Kuka voi rehellisesti myöntää ettei tule kiistaa siitä, että mitä kaikkea ne toisen lapset nyt sitten todella tarvitsevat?

Esim. meillä kun on sinun ja minun ja meidän lapset ja minä olen kotona, ja mies tienaa aika vähän. Siinähän sitten minä vaadin että minun lasten täytyy saada kännykkä, ja miehen mielestä ei pidä, koska ei ole hänenkään lapsiin sellaista tuhlattu. Ja aina kuulee, että mene töihin sitten jos SINUN lasten täytyy saada, minä en maksa!

että asia on sinulle noin tärkeä. Ehkä ei ymmärtänyt. Kerro miehelle nätisti miksi asia on sinulle tärkeä. Niin ja myös minulle, miksi se olikaan tärkeä? Suomessa jos avioero tulee eikä ole avioehtoa niin ymmärtääkseni omaisuus menee puoliksi riippumatta siitä kumman nimissä omaisuus on tai kumman rahoilla ostettu.



Niin ja millä rahalla tosiaan aiot sen oman osasi maksella tuosta lainasta? Lainaahan pankit varmaan antaa pariskunnalle yhteisesti vaikka toisella puolisoista ei olisi tuloja lainkaan.

meilläkin kaikki omaisuus miehen nimissä ja avioehto. Minulla ei tuloja eikä omaisuutta. Huonommassa asemassa olen kuin piika. Mies haluaa, että olen kotona, mutta siihen se jääkin. Kohtuu hyvä ammatti minulla on, mutta työkokemus on vanhentunut. Ikääkin jo yli 40. aina mies puhuu, että laittaa minulle tilin ja sinne joka kuukausi jonkun satasen rahaa, mutta ajatuksen tasalle jää. Itse haluaisin jonkun pienen yksiön tai kaksion jota maksettaisiin minulle, koska minä teen paljon palkatonta työtä perheen ja miehen yrityksen hyväksi

Naimisissa oltu kohta 10 vuotta, sen ajan olen ollut melkein kotiäitinä yhteisellä sopimuksella. Ei ole eläkkeet karttuneet ja työelämän rattaistakin tuli pudottua, koulutus kyllä on, mutta ei työpaikkaa odottamassa. Minulla ei ole paljoa mitään "omaa", koska ei ole ollut tulojakaan. Miehellä taas on vaikka mitä omaisuutta. Nyt aikoo ostaa ison maa-alueen ja sanoin sitten, että ostetaan yhdessä ja maksetaan yhdessä. "no ei sulla mitään rahaa ole tai varaa siihen, et sinä mitään lainoja saa" jne. Iso liuta löytyi syitä, miksi haluaa ostaa yksin. Sanoin, että saahan sitä pariskunta yhdessä sen lainan ja sitten maksetaan yhdessä. Haluaisin myös jotain käteenjäävää tästä elämisestä, muutakin kuin lapsiin ja sisustamiseen tuhlatut senttiset. Noh, mies sanoi sitten, että lakkaa jankkaamasta tyhjää ja olen hänen mielestään lapsellinen, kun moista täytyy ehdotella... Täytyy sanoa, että kyllä minulla sisin kiehuu. Vattu vieköön, vuosikaudet olen sen raha-asiat, veroilmoitukset ja kirjanpidotkin hoidellu, kun osaan ja en ole kehdannut jättää tekemättä niitä. En tee enää tikkua ristiin minkään eteen...