Cipralexin käyttäjät

Auttoi 2 viikossa. Lopettaminen oli vaikeampaa, keho reagoi vahvasti lääkkeen vähentämiseen. Edellytti, että vähennetään pikkuhiljaa pitkän ajan kuluessa (kuukausia).



Tosi hyvä lääke oli.

Hyvin toimii, oon syönyt jo vaikka kuinka monta vuotta. Parisen viikkoa kestää että vaikutus alkaa. Oon yrittänyt lopettaa monta kertaa, aina on aloitettu lääkitys melko pian uudestaan.

kohta 2v, eli lopettaminen lienee onnistunut. Samaa olen kuullut kuitenkin paljon, että toimii, mutta lopettamisen jälkeen monet palaavat takas käyttäjiksi.



Eli kantsii muistaa, ettei se lääke paranna sinänsä. Parantaa elämänlaatua kylläkin.



Terapia parantaa ainakin jotkun sairaudet.

masennukseen ja ahdistuneisuuteen.Lääke jäi kun tukin raskaaksi ja masennus väistyi :).Hyvä lääke.

Lääke auttoi noin kuukaudessa, ja erittäin hyvin on tehonnut, kun annos nostettiin 15 mg:aan. Joudun varmaan aika kauan käyttämään kun masentuneisuus on ollut osa mua koko elämäni. Olen koettanut lopettaa mut hermostuneisuus ja itkuherkkyys alkaa heti.

jonkin aikaa söin 10mg ja tunne-elämä kuoli täysin. 5mg taas piti oireet poissa, mutta tunne-elämän hereillä.



Kannattaa siis kuunnella kehoaan, eikä suoraan uskoa lääkärin annostuksia vaan kertoa voinnistaan ja neuvotella sopivasta annoksesta.

Mä uskon kanssa, että olen koko ikäni ollut geneettisesti jo masennukseen taipuvainen, mutta elämäntilanne on jo pitkään eron yms. takia ollut aika synkkää ja nyt lopulta toimintakykyni on tyystin kadonnut. En pysty kuin aivan pakollisiin asioihin, olen alkanut vetäytyä kuoreeni, enkä jaksa keskittyä edes tv-ohjelmiin tai varsinkaan lukemiseen. Elämässäni ei ole iloa.

Sain lääkäriltä Cipralex 10 mg ja uskaltanen sitten aloittaa. Varmaan pitkään joudun syömään, jos toimii.

En tiedä, tarvisenko terapiaa, sillä kaikki asiat on jo käsitelty, mutta masennus on silti jäänyt. Myös ahdistusta koen ja juurikin tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Nyt vaan rohkeasti nappia ottamaan kai sitten.



ap.

Aloittaessa menin ihan manian puolelle, sitten olo tasoittui ja elin vuoden päivän tasaisena "pötkylänä", ei juuri mikään innostanut, kiinnosti kyllä. Samoin negatiivisten tunteitten kanssa, jokin asia suretti kyllä mutta edes läheisen kuolema ei tuntunut ihan hirveen pahalle. Seksielämä kuoli, se tuntui jopa vastenmieliselle.



Kun lopettelin pikkuhiljaa, tuli taas tuo maniavaihe, niin paha, että se jo töissäkin huomattiin kun sinkoilin sinne tänne ylienergisenä. Nyt lopettamisesta mennyt 2kk ja olo on suht normaali. Ei ahista, ei masenna mut en ole mitenkään hirveen iloinenkaan. Tosin nykyinen elämäntilanne ei sitä sallikaan, on murheita. Mutta se on elämää.



Mua lääkkeet auttoi pääsemään pahimman yli. Olin keskivaikeasti masentunut, saatoin istua möllöttää sohvalla tuntikaupalla tuijottaen seinää. En mennyt kotoa juuri minnekään.

Masennus on sairaus joka muuttaa aivokemiaa. Lääkkeet tasoittaa tilannetta ja kykenet tekemään asioita, jotka parantavat elämänlaatuasi, elämänhallintaa ja sitä kautta psyykkistä vointia. Ei ole tavatonta että joutuu vuosia olemaan lääkityksellä. On hyvä muistaa että SSRI-lääkkeet ei ole mitään persoonallisuutta muuttavia tai rauhoittavia "mömmöjä" vaan ennemminkin piristävät aivojen jähmeää serotoniiniaineenvaihduntaa. Muista ottaa pilleri aamulla jotta saat illalla nukutuksi : )



Suosittelen jonkinlaista yhteyttä johonkin hoitopaikkaan, esim. mielenterveystoimistoon jotta saat edes välillä jutella tilanteestasi, lääkityksestä yms asioista.



Ja monet, monet ihmiset pystyvät elämäntilanteen muututtua olemaan taas ilman lääkkeitä vuosienkin jälkeen. Joillakin se tapahtuu vahingossa; äkkiä tajuaa, ettei ole muistanut ottaa lääkkeitä ja huomaa ettei enää tarvitse.



Mielialalääke toimii vähän kuin kipsi tai suojakypärä silloin kun olet henkisesti hajalla ja hauras. Ilmankin voi olla, mutta on se helkkarin paljon helpompaa olla normaalielämässä mukana sen lääkkeen kanssa. Ja vaikka pilleri ei suoranaisesti paranna, se voi antaa voimia paranemisen alkamiseen, kun ei tartte ponnistella saadakseen vaatteet päälle aamulla tai postin haettua, ja voi käydä töissä.



Kaikkea hyvää syksyysi ap!

Masennus on paitsi kemiallista myös paljon opittua ajattelumallia. Tunteita tulkitaan tavalla, joka pitää yllä masentunutta mielialaa ja siitä voi oppia pois. Tietoisempi läsnäolo ja oman tunne-elämän ymmärtäminen myös ennaltaehkäisevät uusia masennusjaksoja. Voimia ap:lle!

vaikea elämäntilanne? ero, lasten sairaudet ym.

En usko.