Lue keskustelun säännöt.
Te jotka kirjoitatte, maalaatte, näyttelette tms. intensiivisesti,
17.08.2010 |
kärsittekö työn loppuun saattamisen jälkeen ylikierroksista ja unettomuudesta? Pitääkö hahmot, roolit tai kuvat työstää jotenkin pois päästä? Olen kuullut moisesta, mutta ensimmäistä kertaa kohtasin sen nyt itse. Ensimmäistä kertaa olen uponnut harrastukseeni niin täydellisesti.
Olen pohtinut ja luonnostellut kesän lyhytproosaa, nyt sitten kirjoittanut tekstejä lopulliseen muotoon muutaman tunnin päivätahtia, työskennellyt vain päiväsaikaan. Työ alkaa olla valmis ja tekstit menevät viimeisteltäviksi ja taittoon. Mutta minä en saa unta! En pysty pysähtymään, tunnen oloni suhteettoman energiseksi ja hyväksi, melkein maaniseksi. Ihan kuin en ikinä maailmassa enää nukkuisi. Valvoin koko viime yön.
Veikkaan, että tämä päätyy lamaantumiseen ja masentumiseen joksikin toviksi.
Kertokaa hiukan kokemuksianne näistä "appändauneista", millaisia vaiheita elätte ja toistuuko sama aina luomisprosessin aikana ja sen jälkeen. Voiko nousuja ja laskuja vältää vai tarvitseeko edes?
Kommentit (3)
eikä minullakaan ole sellaista diagnoosia. Uskomaton tunne vain tuo energisyys. Ehkä se on uutuudenviehätystä, jännitystä, innostusta uuden asian edessä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan on sitä luovuuden ihanaa paloa siitä että on luonut jotain:) joo siihen halpaan ei kannata mennä että luovuus olis samaa kuin olla ihan sekaisin ja jonkun tunnemössön vallassa- luovuus vaatii ihan htä paljon järkeä ja itsekuria kuin tunteita ja heittäytymistä.
Tyhjyys tulee, joo siitä että joku juttu on valmis, siitä päästää irti ja tavallaan luopuu- se kuuluu mun mielestä luovuuteen. Kyllä ammattilaisenakin tarvitsee kykyä haltioitua, ja prosessissa on eri vaiheita ja jotta lopputuloksesta tulis jotakin, tarvitaan se uppoutumisen ja "kärsimyksenkin" vaihe. Mutta tärkeää on myös osata ottaa työ työnä ja huolehtia itsestään ja läheisistään.
Silloinkin kun on huumassa, silloin kun tulee tyhjyys, joskus tulee pelko ja häpeäkin.
Kirjoitan päivittäin työkseni ja lisäksi kirjoitin pari vuotta sitten kirjan. Kun urakka oli ohi, tuntui aluksi, että oli valtavasti vapaa-aikaa, mutta en tunnista mitään kuvaamasi kaltaisia tunteita. Tietysti tuntui hyvältä kun kirja julkaistiin, mutta samaan aikaan oli niin valtavasti palkkatöitä, että en ehtinyt lillua siinä tunteessa yhtään.
Luovaan työhön ei tarvitse liittyä maanis-depressiivisyyttä. Minulla on kyllä taipumusta masennukseen, mutta se ei ole yhteydessä kirjoittamiseen vaan muuhun elämäntilanteeseen.