Onko muita jotka vanhempainilloissa ym aikuisten tapahtumissa
ajattelee kokoajan,et jostain putkahtaa tyyppi joka kiljuu sun olevan huijari ;)?!
En kertakaikkiaan ole sopetunut olemaan ÄI-TI oman huushollin ulkopuolella. Kotona olen äiti omalla tavallani ja olen kasvattanut kohtuu isoiksi (10v ja 8v) kaksi ihanaa,kunnioittavaa ja hyvin käyttääntyvää poikaa,joten jokin kai sujuu :)
Mutta kun mennään "ihmisten ilmoille",varsinkin tapahtumiin ja paikkoihin joissa mun pitäisi olla äiti isolla Ä:llä,ottaa äiti-kantaa,osata äiti-kieltä jne... en vain osaa. Tunnen kokoajan itseni huijariksi :)
Muutenkin "aikuisten jutut" on aika kamalaa kauraa mun mielestä,ei vain suju.
En osaa puhua aikuista.
T: Äiti 30v
Kommentit (6)
ja korostuu silloin kun olen esim. 8v:n kouluun liittyvissä asioissa mukana jossa muita vanhempia. Vaikka en ole mitenkään niin erikoisen nuori, niin silti tulee joskus vähän "teini" olo, suuri osa lapsen luokkakavereiden vanhemmista on kuitenkin minua reilusti vanhempia, vaikka en itsekään mikään teini ole..vaan 30v aikuinen.
olin 24v kun eka lapsi syntyi ja nyt kun lapset on koulussa olen melkein teiniäiti verrattuna muihin lähellä 5-kymppiä olevia tanttaäitejä, joilla mahtavia ja tärkeitä mielipiteitä JOKA asiaan.
Tympii.
Tyttäreni on jo 17-vuotias ja hyvin olen mielestäni kasvattanut tämän omalla tavallani.
minusta tuntuu melkeinpä aina siltä, että olen ainoa, joka on täysillä menossa mukana, kun pelataan jotain tai askarrellaan tai sähelletään jotain muuta ohjattua yhteistoimintaa. Melkeinpä kaikki muut tuntuvat mieluummin jäävän jutustelemaan tai katsomaan sivusta, minä ja monesti joku isä piirretään perhepotretteja tai pelataan polttopalloa...
En ole muutenkaan sopeutunut niin hyvin "aikuisten juttuihin", olen lisäksi nuoren näköinen(36v) ja minua usein katsotaan vähän alaspäin :)
Usein minua lähinnä huvittaa toisten totisuus ja tosikkomaisuus vanhempainilloissa.
Ymmärrän mitä tarkoitat.
Vanhempainilloissa kauhea olo. Ihan orpo.
Vuorottelee tuo huijari -olo. Ja toisinaan esiin astuu suuttumus (sisäinen ) siitä, miksi jotkut jauhavat peetä ja haluavat olla esillä, vaikka heillä eimitään sanottavaa.