Kysymys kaikille rikkaille ja ihmisille joilla on elämässä kaikki todella hyvin

materiaakin? Tai materiasta huolimatta onnellisuus tulee muualta.

joilla menee hyvin, niin niille rikkaille kuin vähemän rikkaille. Pointti oli että pelkääkö koskaan että tulee vastoinkäymisiä.



Ap

kaikki olisi todella hyvin. Mutta sanotaan näin, että olen päässyt siihen pisteeseen, mitä aina halusinkin, eli oma koti, 3 lasta ja rahaa tilillä ja säästöissä sen verran, että ei tarvitse hintoja vertailla tms. (vaikka kylläkin vertailen). Niin kyllä pelkään. Esim. lapsia en suostu enempää synnyttämään, koska pelkään että käy jotain. Muutenkin pelko lasten menettämisestä on todella suuri. Joskus olen myös ajatellut, että joku lasku on jäänyt maksamatta ja kohta postilaatikossa on miljoonien eurojen lasku.



Mutta mitään suurta vastoinkäymistä ei ole ollut, esim. töissä tai parisuhteessa. Toisaalta myös uskon karman lakiin, ja siihen, että kun tekee hyvää sitä myös saa.

en väitä, että oltais mitenkään rikkaita, mutta hyvin toimeentulevia kuitenkin. Onnellinen parisuhde, kaksi ihanaa lasta, molemmilla kivat työpaikat ja talous kunnossa. Olen tosi onnellinen!



Ja siihen kysymykseen: todellakin pelkään, että menetän tämän kaiken. En pelkää materiaalin menetystä, vaan sitä, että menetän mieheni tai lapseni. He ovat minun onnellisuuden lähteeni.

Meillä kaikki todella hyvin enkä osaa sanoa mitään asiaa minkä haluaisin muuttaa. Minulla on toki ollut vaikeampia aikoja ja olen myös tehnyt töitä päästäkseni nykyiseen olotilaan.



Minullakin pelko, että rakkailleni(lapset, mies, ystävät, isovanhemmat) kävisi jotakin. Nyt kaikki ovat terveitä ja olen NIIN kiitollinen siitä. Tiedän, että tulee aika, kun isovanhemmatkin tulevat vanhoiksi ja sairaiksi. Tämä hetki elämässä, kun lapset ovat pieniä, saan olla heidän kanssaan kotona ja kaikki ovat terveitä, on parasta mitä minulla on koskaan ollut ja ehkä tulee olemaan. Toki on kiva, että olemme sen verta varakkaita, että on mahdollisuus elää joka penniä laskematta ja ilman kovia velkoja, matkustaa ja nauttiakin. Sekin tietenkin vaikuttaa sillä tavalla, että ei ole rahahuolia.



Olen nyt tosi onnellinen ja kiitollinen siitä. Toivon, että tätä kestää mahdollisimman kauan.

Enemmän se on omasta asenteesta kiinni, onko onnellinen vai ei. Itse olen onnellinen yhden miehen vaimo ja kahden lapsen äiti. Rahaa on sopivasti. On ystäviä ja sukulaisia. Toinen lapsistamme on vammainen, mutta senkin asian kanssa olen päässyt tasapainoon. Terveinä ollaan kaikki oltu. En pelkää tulevaa, olen kiitollinen tästä hetkestä.

etten suhtautuisi pelolla tulevaan, ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Eihän mikään muutu paremmaksi, jos kaikki energia menee pelkäämiseen.



Minulla on ollut aiemmin vastoinkäymisiä, taloudellisiakin, ja nyt nautin suunnattomasti siitä, ettei minun tarvitse laskea rahojani ollenkaan. En kuitenkaan ole tehnyt rahasta itselleni "taivasta", voisin aivan hyvin elää ilman sitäkin. Ymmärrän myös olla onnellinen siitä, että juuri tällä hetkellä minulla menee hyvin niin monella osa-alueella elämässäni!

koska tiedän, että niitä varmasti tulee ja koska niitä on jo elämässä ollut, ja silti musta on aina tuntunut, että kaikki on hyvin... En tiedä, mikä olisi niin iso vastoinkäyminen, että tuntuisi, ettei kaikki ole hyvin.



(elänyt taloudellisesti ei varakkaassa perheessä lapsuuden - ja silti musta tuntui, että oltiin rikkaita, kokenut äidin kuoleman parikymppisenä,isällä todettu kaikenlaisia vaivoja, lapsilla ollut kaikenlaista vaivaa jne)

varmasti vastoinkäymisiä tulee vielä eteen, ja on niitä joitakin ollutkin matkan varrella. Elämäähän se vaan on, ja joskus kuolemaakin. Elämä kuitenkin jatkuu niin pitkään kuin henki pihisee.

Jos onnensa perustaa maallisen materian varaan, se on aika heikoissa kantimissa.

että olemme sen itse hankkineet melko lyhyessä ajassa. Osittain hyvää onnea, suurimmaksi osaksi omaa erityisosaamista, josta toiset haluavat maksaa. Emme ole rikkaita, mutta hyvin toimeen tulevia, tulevaisuudessa ehkä rikkaitakin.



Varmaan sen takia, että varakkuus ei ole meille itsestäänselvyys, olemme varautuneet myös pahoihin päiviin. Sijoitamme, säästämme, elämme suht vaatimattomasti mutta mukavasti. Osaan arvostaa onneani.

Olen valmistautunut siihen. Rikkauteni on suhteellista, sillä olen kotiäiti jolla pienet tulot. Kehitysmaassa asuvaan ihmiseen verrattuna olen upporikas. Minun aarteeni on taivaassa. Tämä kaikki maallinen katoaa ennemmin tai myöhemmin.

Meillä on asiat erittäin hyvin, mutta se on enemmänkin mielentila kuin omaisuutta. Olemme molemmat kokeneet isojakin vastoinkäymisiä ja juuri siksi emme pelkää. Asiat eivät pysy ennallaan vaikka kuinka yrittäisi, on siis turha yrittää. Sattuma voi muuttaa koko elämän millä hetkellä tahansa - parempaan tai huonompaan suuntaan. Tärkeintä on säilyttää toimintakykynsä, ja se on mahdollista vain pysymällä rauhallisena ja joustavana.

kaikki hyvin ei tarkoita ettei olisi kokenut vastoinkäymisiä. Esim minä itse; 4 keskenmenoa, 4 ennenaikaista lasta, vanhemmat kuolleet kun olin alle 40v, eronnut, ollut 3v yksinhuoltajana, molemmat miehet olleen lähes 6kk pois töistä joko lomautettuna tai työttöminä jolloin rahat 0 vaikka lainatkin piti maksaa, rakennettu itse 2 taloa, käyty oikeutta virheestä jonka ulkopuolinen aiheutti 1. talossamme - tässä vain muutamia asioita menneisyydestä.



Tällä hetkellä (ja nyt sormet ristiin), olemme kaikki hengissä, enemmän tai vähemmän terveinä, töissä, joka päivä on ruokaa, on kaunis koti, hieman varaa esim matkustella. En aio elää peläten huomista tai mahdollisia vastoinkäymisiä! Se että elää tämän päivän tai viikon niinkuin se olisi viimeinen pitää hyvin paikkansa. Vaikka teemme suunnitelmia jo 10 vuoden päähän elämme silti tätä hetkeä täysillä.



Materialla ei ole merkitystä jos puoliso tai lapset on vaarassa! Aina voi aloittaa materian hankkimisen uudelleen mutta perhettä ei.

siihen jolla on elämässä kaikki hyvin, ei siihen rikkaaseen ryhmään. (tienaamme 2200e/kk ja 1200e/kk joten rikkaita emme todella ole!)



Mutta olen siis elämässäni kuin ihmeen kautta saanut kaiken mitä olen ikinä osannut toivoakaan, ja enemmän. Välistä pelkään kyllä menettäväni kaiken, pelkään että kuolen nuorena tai sairastun vakavasti tmv. En koskaan puhu tästä.

Onnellisuus tulee tutkitusti (kunhan on katto pään päällä ja ruokaa) siitä, että ihminen kuuluu toimivaan sosiaaliseen verkostoon. Sillä on melko vähän tekemistä rikkauden kanssa.

sosialisoivat omaisuuteni niille, jotka eivät viitsi tehdä töitä? Kyllä se kieltämättä joskus käy mielessä, että jonain päivänä käy kuin muinaisessa Neuvostoliitossa eli kaikki on yhteistä ja kaikki siistit kivat rannat tuhotaan öljyllä ja kauniit talot revitään alas. Näkeehän sen nykykouluissakin: kun niitä ei omista kukaan (kunta on aika kasvoton omistaja), ei mikään ole kunnossa.



Vastoinkäymisiä ei ole ollut ainuttakaan. Mitä jotain pientä sairautta, jonka vuoksi joutunut makoilemaan kuukausitolkulla sairaalassa, mutta oikeita isoja ongelmia kuten alkoholistimies tai narkkarilapsi, sellaisia ei ole ollut.

Mulla oli melkoisen ankea lapsuus ja nuoruus, vaikka taatusti hurjan paljon ankeampiakin kohtaloita löytyy paljon.



Oleellinen pointti on varmaan se, että tiedän selviäväni melkein kaikesta. "Normaaleja" vastoinkäymisiä kuten rakkaiden poismenoja on elämässäni varmasti edessä.



Uskon jatkavani vaurastumista vuosi vuodelta. Jos jostain syystä kaikki materia "otettaisiin pois", pystyisin omilla kyvyilläni taatusti aloittamaan omaisuuden keräämisen uudelleen.



Tavarat ja semmoiset olivat minulle enemmän tärkeitä silloin, kun rahaa eka kerran elämässä oli. Silloin oli kiva shoppailla kaikkea. Sittemmin olen täysin tottunut siihen, että voin ostaa kaupasta mitä haluan, enkä enää osta "turhaa". Nyttemmin pyrin ennemminkin vähentämään tavaramäärää ja hankkimaan vähän ja hyvää (ja usein kyllä kallista mutta pitkään käytettävää). Rahaa laitan ennemmin elämyksiin kuten matkoihin ja vaikkapa konsertteihin. Tykkään kaikesta kauniista, mutta jos kaikki materia "otettaisiin pois", niin varmasti voisin aloittaa uudelleen alusta. Ja en minä kovin onneton olisi varmasti keskituloisenakaan.



Ne tärkeimmät asiat elämässä eivät ole materiaa. Raha on kyllä mahdollistanut mulle monia upeita juttuja.

Rahalla ei saa terveyttä - mutta kylläkin terveyden- ja sairaanhoitoa,

ei unelmakroppaa - mutta mahdollisuuden ostaa terveellisiä herkkuruokia ja kaikki vermeet uuteen urheilulajiin

ei kielitaitoa - mutta mahdollisuuden kielikurssiin

ei poista väsymystä - mutta antaa mahdollisuuden kotisiivouksen ostamiseen jne.

kaikki olisi todella hyvin. Mutta sanotaan näin, että olen päässyt siihen pisteeseen, mitä aina halusinkin, eli oma koti, 3 lasta ja rahaa tilillä ja säästöissä sen verran, että ei tarvitse hintoja vertailla tms. (vaikka kylläkin vertailen). Niin kyllä pelkään. Esim. lapsia en suostu enempää synnyttämään, koska pelkään että käy jotain. Muutenkin pelko lasten menettämisestä on todella suuri. Joskus olen myös ajatellut, että joku lasku on jäänyt maksamatta ja kohta postilaatikossa on miljoonien eurojen lasku.

Mutta mitään suurta vastoinkäymistä ei ole ollut, esim. töissä tai parisuhteessa. Toisaalta myös uskon karman lakiin, ja siihen, että kun tekee hyvää sitä myös saa.

Meillä on ollut vastoinkäymisiä, lapsettomuutta ja sairautta. Siksikö, että olemme jotenkin huonoja ihmisiä, jotka eivät tee hyvää toisille? Ajatteletko todella niin, että kaikki mitä olet saanut olet ansainnut ja niillä, joilla ei ole (esim. terveyttä) eivät ole sitä ansainneet?

kaikki olisi todella hyvin. Mutta sanotaan näin, että olen päässyt siihen pisteeseen, mitä aina halusinkin, eli oma koti, 3 lasta ja rahaa tilillä ja säästöissä sen verran, että ei tarvitse hintoja vertailla tms. (vaikka kylläkin vertailen). Niin kyllä pelkään. Esim. lapsia en suostu enempää synnyttämään, koska pelkään että käy jotain. Muutenkin pelko lasten menettämisestä on todella suuri. Joskus olen myös ajatellut, että joku lasku on jäänyt maksamatta ja kohta postilaatikossa on miljoonien eurojen lasku.

Mutta mitään suurta vastoinkäymistä ei ole ollut, esim. töissä tai parisuhteessa. Toisaalta myös uskon karman lakiin, ja siihen, että kun tekee hyvää sitä myös saa.

Meillä on ollut vastoinkäymisiä, lapsettomuutta ja sairautta. Siksikö, että olemme jotenkin huonoja ihmisiä, jotka eivät tee hyvää toisille? Ajatteletko todella niin, että kaikki mitä olet saanut olet ansainnut ja niillä, joilla ei ole (esim. terveyttä) eivät ole sitä ansainneet?

että aika pitkälle loppupeleissä ihmiset niittävät sitä mitä kylvävät.

Kyllä mä ainakin terveyden suhteen vakaasti uskon, että aika monet sairaudet ovat kiinni "omasta tahdosta". Henkinen pahoinvointi saa ihosairaudet, migreenin, niskahartiavaivat ja astman pahenemaan, verenpaineen taivaisiin ja sydämen pukkaamaan rytmihäiriöitä. Ja kun ihminen oppii elämään "oikein", niin em. sairaudetkin hellittävät, masennus ja ahdistus lakkaavat ja jotkut jopa yllättäen tulevat raskaaksi. Ja ei, en väitä, että kukaan "ansaitsee" jäädä rekan yliajamaksi. Ihan kaikkea ei voi hallita, enimmän kuitenkin.

Ja ylipäätään en ajattele kenenkään sairauksista mitään "se ansaitseekin tuon tautinsa" -juttuja. Yleensä tunnen myötätuntoa muiden ihmisten kärsimyksiä kohtaan.

t. 20