Millainen nainen jää lapsettomaksi?

joka lykkää lapsen hankkimista liian kauan ja hetken tullen huomaakin, että raskaaksi tuleminen ei onnistu. Hoidot voi viedä vuosia, joita siinä vaiheessa ei enää ole.

tai raskautuminen ei vaan onnistu syystä tai toisesta.

On mies hankittu ajoissa, on halua saada lapsi, lasta on yritetty vuosia, lopulta tutkimuksiin eikä mitään vikaa löydetty. Sitten vuosikausien hoidot eikä tulosta.



Lapsettomaksi voi päätyä kuka vaan.

Liian vanhana äidiksi pyrkivä nainen yli 40v.

Jotkut stressaa niin paljon et raskaudet keskeytyy itsestään tai jotain.Myös yliherkkyyttä spermalle löytyy.On allerginen miehelleen.

jäänyt.



Kuka vain meistä. Mutta tarkoitin (olin eka vastaaja) sellaista, joka haluaa, mutta ei saa. Taas meni nurinpäin, äh. Siis naisia, JOTKA HALUAISIVAT, MUTTA KAIKISSA MIEHISSÄ JOKU PIKKUVIKA ÄRSYTTÄÄ ja sitten pitää erota. En siis todellakaan teitä, jotka ette yrityksistänne huolimatta saa lasta tai naisia, jotka eivät vain halua!



Minun ukkoni on kaukana täydellisestä ja en itsekään ole helppo! Tulin raskaaksi keskellä pahinta köyhyyttä jne. Enkä sano tätä kenellekään elämän ohjenuoraksi, jokainen tekee, mitä itse haluaa. Kaikille onnea elämässä, vilpittömästi.

Näitä miehen lupailuihin uskovia ja luottavia surullisia tapauksia, joilta jää oma elämä kokonaan elämättä miehen talutusnuorassa. Samaan aikaan mies porskuttaa virallisen vaimonsa kanssa normaalia perhe-elämää.

Nuoruudessa ollut pitkä suhde, ehkä kihloissa ja avoliitossa, mutta kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, erottiin syystä tai toisesta (esim. mies ei halunnutkaan lapsia.) Nyt nämä n. 35-vuotiaata naiset ovat hyvin koulutettuja, hyvässä työssä jne. mutta heille ei löydy vastaavaa kumppania, ei ainakaan lapsetonta. Suomessa tyypillinen n. 40-vuotias lapseton sinkkunainen ei huoli tyypillistä samanikäistä sinkkumiestä, koska jäkimmäiset ovat etupäässä maaseutujen luuseripoikia.

33-vuotias korkeakoulutettu DI, hyvä työ, paljon ystäviä, omaisuutta mukavasti, huoleton elämä.



Suhteita silloin tällöin, eivät yleensä kestä muutamaa vuotta pidempään kun miehillä niin kiire perheen perustamiseen etten ehdi mukaan ajatukseen.



Ei minua häiritse ajatus lapsettomaksi jäämisestä, elämässä on niin paljon muuta sisältöä! :)

koskee myös niitä "tahattomasti" lapsettomia vikisijöitä.

Voisiko synnytyspelko aiheuttaa lapsettomuutta? Suomessa kivunlievitys on hyvä ja synnytyksestä puhutaan avoimesti, mutta ehkä jossain muussa maassa, missä keskustelu on hienovaraisempaa ja nuorille tytöille jää mieleen vain ne "sattuu enemmän kuin mikään maailmassa" lausahdukset?



Muistan ainakin itse nuorena pelänneeni synnytystä ja synnytyspelko lähti vasta toisen lapsen myötä (ekassa synnytyksessä jännitin niin paljon, että en muista ekoista kuukausista vauvan kanssa yhtään mitään. Taisi olla traumaattinen kokemus. Olin sairaalassa viikon ennenkuin vauva syntyi ja paniikissa kuin mikä! Jos kyseessä ei olisi ollut ehkäisystä huolimatta toteutunut vahinkoraskaus, niin en ehkä ikinä olisi tullut äidiksi. Onneksi pääsin juttelemaan kokemuksistani kätilön kanssa viisi vuotta esikoisen syntymän jälkeen. Peloistaan puhuminen auttaa ja ammattilaiset osaavat todella auttaa synnytyspelossa.)

koskee myös niitä "tahattomasti" lapsettomia vikisijöitä.

kysy pois

joka arvostaa itsenäisyyttään enemmän kuin muita asioita. Joka elää epäsovinnaisesti eikä tunne tarvetta täyttää yhteiskunnan odotuksia naiselle. Ei halua lapsia, lemmikkikin rajoittaisi liikaa.



Sellainen, joka ei ole varma omastakaan aikuisuudestaan. Jolla on paljon käsittelemättömiä asioita.



Sellainen jonka fysiikka ei kestä raskautta, ja joka ei pystyisi itse edes hoitamaan lasta sairautensa takia.



Sellainen, jolle ei kelpaa kukaan mies, eikä halua yksinhuoltajaksikaan.



Tässä muutamia minun tuntemiani. Luulen, että toinen esimerkkini saa vielä asiansa kuntoon ja tulee saamaan lapsen jossain vaiheessa.

Omalla kohdallani ainakin nämä:



1. Onneton lapsuus. Lapset ovat täysin aikuisten armoilla, enkä halunnut saattaa ketään viatonta pientä siihen tilanteeseen.



2. Synnytyspelko. Olen nähnyt pienestä pitäen painajaisia, joissa synnytän ja koen atavistista kauhua.



3. Väliinputoaminen ihmissuhteissa. Minulle kävi juuri niin kuin aiempi kirjoittaja kuvasi: ensimmäinen liittoni ehti päättyä 10 vuoden jälkeen juuri ennen kuin lapsen hankinta olisi ollut todella ajankohtainen. Sen jälkeen uuden sopivan miehen etsintä kesti niin kauan, että ehdin riskisynnyttäjän ikään.



4. Muut tavat kokea perhe-elämää. Sain toisen mieheni myötä leikki-ikäisen lapsen kotiini, joten oma lapsi ei tuntunut tarpeelliselta, ottaen huomioon että olin jo vähän yli-ikäinenkin.

eivät niinkään parisuhdetta. Sellainen pelästyttää miehet.