Uusi suhde ja lapset
Millä aikataululla ja miten pitäisi tutustuttaa lapset uuteen miesehdokkaaseen?
Tunnettu kaksi kuukautta ja nyt hän vannoo jo rakkautta (itsekin tunnustan rakastuneeni) mutta tuntuu, että hän näkee minusta nyt vain sen sinkkupuolen, ei lasten äitipuolta ollenkaan. Hän on kyllä nähnyt lapsia kaksi kertaa jo ihan kunnolla, mutta minua yhä epäröittää tutustuttaa häntä lisää lapsiini, jos hän vaikka pelästyy lapsettomana miehenä tätä tämmöistä perhe-elämää, mihin on päätänsä pistämässä. Lapset ovat olleet vieraskoreita tähän asti, mies ei ole nähnyt niitä hetkiä kun lapset tappelevat, ja ovat nälkäisiä ja väsyneitä tai kipeitä.
Kommentit (2)
ja mies näki heti sen "totuuden". Siitä se heidän keskinäinen suhde sitten lähti kehittymään ja mies saanut jo "maailman parhaan isäpuolen" -tittelin.
Paha tietysti kenenkään ulkopuolisen sanoa, mutta itse pidin sen linjan, että kun suhde on aidosti edennyt suhteeksi, niin ettei enää "katsella" ja "tapailla", vaan seurustellaan vakavasti, niin oli aika tavata. Ja alkuun ihan "äidin kaveri" -linjalla, käytiin kaakaolla, mäenlaskussa, mies kävi meillä teellä jne. Ei mitään hellyydenosoituksia pitkään aikaan! Sekin oli ihan hyvä testi miehelle... ;) Että ymmärtääkö asian vakavuuden.
Olin kyllä itsekin rakastunut jo 2 kuukaudessa, sitä en tapauksessasi ihmettele. :) Kuulostaa vaan ihanalta.
Mutta eniten yhteistä läheistä aikaa meilläkin oli niinä päivinä, kun lapsi oli isällään. Tehtiin ihania viikonloppureissuja, arki-iltaisin katsottiin leffoja ja yöksi aina köllähdimme toistemme syleilyyn. Yritin myös painottaa sitä, että en ole pelkkä sinkkunainen, olen myös vahvasti äiti, vaikka meidän parisuhteemme keskittyi siihen lapsivapaaseen aikaan.
Ei siinä muuta auttanut tietystikään kuin vähitellen enemmän viettää aikaa yhdessä, niin että hän saa oikeasti tutustua siihen lapsiarkeen. Ja kyllä se mun miehelle tuli vähän negatiivisena shokkina, että varaudu... :/ Ei tietenkään kaikille tule. Nyt ollaan ehkä selätetty se pahin "juokse kun vielä voit" -vaihe, tai siis mies on, ja on päättänyt että haluaa olla tässä. Mutta asumme erillämme edelleen, enkä edes halua siihen ainakaan lähiaikoina muutosta.
Nykyään vietämme enemmänkin aikaa kaikki yhdessä, itse toimin edelleen hieman puskurina miehen ja lapsen välissä, heidän kommunikointinsa ei vielä kovin luontevaa ole. Tutustuvat, tutustuvat... :) Ja mies menee omaan asuntoonsa hengähtämään kun siltä tuntuu - siitä ei pidä loukkaantua, mitään tunnesidettä kenenkään väliin ei voi pakottaa, kunhan viihtyvät yhdessä niin se on jo paljon.
Eli sinun on vain tehtävä valinta; tutustutatko hänet lapsiisi ja otat riskin että se todellakaan sitten ei olisi sitä mitä hän haluaa, vai pidätkö ne maailmat vielä erillään... Toisaalta suosisin kyllä tutustuttamista, jos hän suinkin on halukas, eihän se asia muutoin selviä.
Toivottavasti kaikki siitä suttaantuu! :)