Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvaisuudesta
15.08.2010 |
Onko kukaan kokenut sitä tai parantunut. Minulla varmaan se kun olen empaattinen ja tykkään hoivata...mieskin sellainen nysverö. Nyt vanhemmiten olen alkanut kantamaan huolta vanhemmista myös. Muiden mielipiteet ja tapaamani ihmiset vaikuttavat minuun ja mielipiteisiini. En tiedä miksi. Olen eroa ajatellut paljon mutta se pelottaa koska olen ollut vain mieheni kanssa ja olemme olleet yhdessä jo 11v. Paheneeko tämä ajan myötä vai paraneeko tästä? Nyt ruvennut ahdistamaan yksinolo jos mies töissä vaikka lapset olisi kanssani.
Kommentit (6)
että ero nyt ainakaan mikään eka ratkaisu on.
minusta kuulostaa enemmän joltain ahdistukselta kuin läh. riippuvuudelta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerkiät ajatella. Rupea vaikka tekemään jotain hyväntekeväisyystöitä että saat ajatukset pois oman navan ympäriltä. Tekee hyvää itse kullekin.
nyt ei ole läheisriippuvuutta nähnytkään, ainakaan tuon kertomuksen perusteella.
siitä tulee aina näitä väärinkäsityksiä. Riippuvainen persoonallisuus on eri juttu, ja tuskin tässä on siitäkään kyse.
Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa avaa ja selventää tosi hyvin riippuvuuden olemusta ja sitä lukiessa saatat hyvin saada ahaa-elämyksen omasta elämästäsi.
Mutta ei kukaan parane ja eheydy lapsuuden haavoista vain kirjan lukemalla. Jos sinusta todella tuntuu, että elämässäsi mättää, kannattaa hakeutua keskusteluavun piiriin. Jos olet töissä, työterveyspsykologille saattaa saada muutaman kerran lähetteen. Jos et ole, esim neuvolasta voi kysellä tahoja joista keskusteluapua voi saada.
mutta täytyy myös muistaa ettei kukaan ole täysin ehjä ja haavaton. "Normaalin" kirjo on laaja.