Tyttäreni sai korvikset 2-vuotiaana. Haluatko kysyä jotain minulta?

Mut joo, musta kukaan täyspäinen ei edes tee niitä reikiä lapselle. Siis korvakorunlaittaja/lävistäjä.



Ulkomailla asuessani oli tavallista että lapsilla oli korvikset, mutta ammattilaiset laittoi niitä vasta yli viisivuotiaille. Sekin mielestäni kyseenalaista.

mitä väliä ottaako ne 2v vai 22v. So what. EVVK

Kysymys 1. Jos lapsesi haluaisi tatuoinnin tai nenärenkaan, saisiko?



Kysymys 2. Miksi annat lävistää pientä lasta joka on oikeasti kykenemätön tekemään päätöstä tuollaisesta?



Kysymys 3. Onko vanhemmuus hukassa?

58kg.



-ap

Kysymys 1. Jos lapsesi haluaisi tatuoinnin tai nenärenkaan, saisiko?

Kysymys 2. Miksi annat lävistää pientä lasta joka on oikeasti kykenemätön tekemään päätöstä tuollaisesta?

Kysymys 3. Onko vanhemmuus hukassa?

1.tatuointiin en anna lupaa koskaan,sen laittaa täysi-ikäisenä jos haluaa. Nenärenkaan jos välttämättä haluaa niin ehkä 16v.

2.Koska en yksinkertaisesti näe korviksissa mitään pahaa. Minulle itsellenikin ne on laitettu kolmen vanhana enkä koskaan ole niistä kärsinyt mitenkään.

3.ei ole. Vanhemmuus hyvin hallussa, Lapseni ovat hyvin kasvatettuja ja reippaita..

-ap

1. Onko suomen kielessa "erilainen" synonyymi "tyhmalle"?

2. Miksi laitatte huivin pienen tyttolapsen paahan?

3. Miksi annatte lasten juoda alkoholia?

4. Onko vanhemmuus hukassa?



t. ei ap.

Itse sain korvikset ollessani 8-vuotias. Vanhempani halusivat, että osaisin itse niitä varoa eikä esim. olisi tarttumisriskiä villapaitaan tai jos olisi, niin osaisin hoitaa sen ongelman. Äitini serkku oli pienenä repeyttänyt korvansa, kun korvakoru (nappi) oli jäänyt kiinni villapeittoon, jonka päällä oli maannut (oli silloin ehkä 5- tai 6-vuotias).



Ei ollut helppoa tuo korvistaipale. Toinen korvani tulehtui enkä tiedä tänä päivänä mitään kivuliaampaa kuin se, kun korvaani putsattiin ja se korvis piti laittaa takaisin, koska olisi muuten kasvanut koko reikä umpeen. Itkin joka ilta, kun sitä putsattiin tai mätäpaisetta puhkottiin, kunnes vuoden päästä suostuin siihen, että reikä annettiin kasvaa umpeen. Reiän tähän umpeen kasvaneeseen korvaan sain uudestaan, kun täytin 10 vuotta, ja tällä kertaa ei sitten tulehtunutkaan, vaikka olin varautunut siihen.



Tulehtunut korvalehti on tosi kipeä, ja sen takia kyllä en antaisi laittaa omalle lapselleni reikiä korviin ennen kuin varmasti ne itse haluaisi ja ymmärtäisi, mitä niiden korvakorujen hoitaminen vaatii. Tulehtumisriski on pienillä varmasti vielä suurempi, koska möyrivät ties missä liassa eivätkä osaa varoa korviaan. Pelkäisin myös alle kouluikäisellä korvalehden repeytymistä, koska eivät todellakaan osaa itse irrottaa tarttunutta korvakorua ja saattavat siksi riuhtoa päätään. Olen myös samaa mieltä siitä, että 2-vuotias ei todellakaan osaa päättää tuollaisista asioista. On varmasti monia asioita, mitä 2-vuotias voi haluta esim. huvipuistolaitteet, isompien lasten lelut, tv:n katselu, permanentti, hiusten värjäytys jne. enkä niitä silti hänelle antaisi. Jokainen vanhempi tekee tietysti omat päätöksensä. Kysyisin vain, miltä olisi itsestäsi vanhempana tuntunut, jos lapsesi olisi repeyttänyt korvalehtensä esim. 3-vuotiaana. Sen ikäiselle kun ei voi oikein todeta, että olipas oma moka vaan se moka tietenkin on vanhemman.

omat korvareiät juuri umpeen pahan tulehduksen takia. En aio enää uusia niitä. Ihoa on jo kasvanut, ihan 2 viikossa kasvoi. En kerrassaan voinut pitää korvista, vaan annoin korvan parantua, niin parantuikin niin, että reikä meni umpeen. Onneksi ehdin vasta parit korvikset ostaa, joten rahallinen tappio ei ole iso, enkä edes kaipaa korviksia.

Itse sain korvikset ollessani 8-vuotias. Vanhempani halusivat, että osaisin itse niitä varoa eikä esim. olisi tarttumisriskiä villapaitaan tai jos olisi, niin osaisin hoitaa sen ongelman. Äitini serkku oli pienenä repeyttänyt korvansa, kun korvakoru (nappi) oli jäänyt kiinni villapeittoon, jonka päällä oli maannut (oli silloin ehkä 5- tai 6-vuotias). Ei ollut helppoa tuo korvistaipale. Toinen korvani tulehtui enkä tiedä tänä päivänä mitään kivuliaampaa kuin se, kun korvaani putsattiin ja se korvis piti laittaa takaisin, koska olisi muuten kasvanut koko reikä umpeen. Itkin joka ilta, kun sitä putsattiin tai mätäpaisetta puhkottiin, kunnes vuoden päästä suostuin siihen, että reikä annettiin kasvaa umpeen. Reiän tähän umpeen kasvaneeseen korvaan sain uudestaan, kun täytin 10 vuotta, ja tällä kertaa ei sitten tulehtunutkaan, vaikka olin varautunut siihen. Tulehtunut korvalehti on tosi kipeä, ja sen takia kyllä en antaisi laittaa omalle lapselleni reikiä korviin ennen kuin varmasti ne itse haluaisi ja ymmärtäisi, mitä niiden korvakorujen hoitaminen vaatii. Tulehtumisriski on pienillä varmasti vielä suurempi, koska möyrivät ties missä liassa eivätkä osaa varoa korviaan. Pelkäisin myös alle kouluikäisellä korvalehden repeytymistä, koska eivät todellakaan osaa itse irrottaa tarttunutta korvakorua ja saattavat siksi riuhtoa päätään. Olen myös samaa mieltä siitä, että 2-vuotias ei todellakaan osaa päättää tuollaisista asioista. On varmasti monia asioita, mitä 2-vuotias voi haluta esim. huvipuistolaitteet, isompien lasten lelut, tv:n katselu, permanentti, hiusten värjäytys jne. enkä niitä silti hänelle antaisi. Jokainen vanhempi tekee tietysti omat päätöksensä. Kysyisin vain, miltä olisi itsestäsi vanhempana tuntunut, jos lapsesi olisi repeyttänyt korvalehtensä esim. 3-vuotiaana. Sen ikäiselle kun ei voi oikein todeta, että olipas oma moka vaan se moka tietenkin on vanhemman.

kaksivuotias ei siita muista mitaan, kahdeksanvuotiaalle jaa trauma.

On paljon maita ja kulttuureja joissa lapset eivat moyri loassa.