Millaisia tuntemuksia/fyysisiä oireita ahdistuminen saa teissä aikaan, muut ahdistuneet?

Ja silloin tällöin tunnetta, että hengitys kulkee vähän ahtaasti, että kurkku turpoaa.

ahdistus aiheutti pakko-oireita ja niihin söin vähän aikaa lääkettä... sitten vaan järjellä puhuin itseni eroon niistä. Vieläkin jos pakko-oire houkuttaa niin huomaan olevani ahdistunut.



Toinen on että en saa nukutta, en saa unta ja herään aamuyöstä.



Sietämään oppii kun tarpeeksi kauan vaan kohtaa näitä asioita.

joka tuntuu pahimmin palleassa ja sellaisena yleisenä oksetuksen tunteena. Lisäksi ahdistus väsyttää kamalasti..

parhaiten auttaa se ajatus, että tunnistaa mistä on kyse ja tietää, että se on ohimenevää. Ainakin tähän asti on jossain välissä hellittänyt :)



Inhottavaa, mutta olen alkanut hyväksyä sen, että ahdistus on osa minua. Vältän mahdollisuuksien mukaan sellaista, joka sitä aiheuttaa, pahin on alkoholi joka saa aikaan ihan järjettömän ahdistuksen. Kaksi lasia viiniä on ehdoton katto, kaikki sen ylittävä ahdistaa..

Onko muilla tuota tukehtumisen tunnetta?

ahdistaa tulevaisuus, raha, yöt, yöt ilman miestä, lapsesta vastuu, mun isän läsnäolo, muualla kuin kotona nukkuminen, mun terveys, äitini terveys ja aika moni muukin asia.



En tunne tukehtumisen tunnetta, mutta kovassa ahdistuksessa ei henki tietysti kulje.

jos oikein paha ahdistus, sydän pamppailee kovasti ja hengitys tuntuu salpaantuvan. tällaista onneksi harvoin.

tuskastuttaa,raivostuttaa,itkettää,ei jaksa mitään,ei saa nukuttua,ei saa oltua missään,mitenkään ei ole hyvä olla, syön myös lääkettä ahdistustiloihin.

Rintakivut, rytmihäiriöt, niska jumissa, päänsärky, puutuneisuus esim. sormissa ja varpaissa, pohkeet kihelmöi.., revin kynsinauhoja jne. Siedän niitä nykyään hyvin, kun tiedän mistä ne johtuu.Ja aina vähemmän niitä tuntemuksia tulee, kun ei kiinnitä niihin niin huomiota. Uskon vakaasti, että lääkitys ei ainakaan minulle ole tarpeen, vaan itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen epätäydellisenä. Olen menossa parempaan suuntaan, ehdottomasti.

auttaa beetasalpaaja, ei ole mikään psyykenlääke vaan ihan fyysiseen oireeseen

fyysinen lamaantuminen, vatsakivut, säikkyminen, pelot. Avun toi terapia ts. itsetuntemuksen kehittäminen. Kaikki oireet katosivat, vaikka olivat kestäneet jo yli vuoden.

Ja silloin tällöin tunnetta, että hengitys kulkee vähän ahtaasti, että kurkku turpoaa.

päänsärkynä,niskat ja hartiat kipeenä...juuri eronnut olen

Eli tulee ihan hetkessä punaisia, kutisevia läikkiä. Ne eivät ole koholla. Ovat muutamia minuutteja - 30min, häipyvät sitten. Löytyykö muita kohtalotovereita? kaiken huippu, että kun säikähdän niitä (pelkään allergista reaktiota), ne pahenevat. Kun unohdan ne, ne häviävät.

Omituista?

pala on kurkussa, alan laskea niin autoja, lyhtypylväitä, ihan mitä vain, tuntuu pahalta muttei oikein tiedä mikä, nukuttaa mutta ei saa unta.... Nämä nyt ensi alkuun.

tukehtumalla kuolemista. Johtuu varmastikin ahdistuksen mukanaan tuomasta kauheasta kuristumisen tunteesta.