Tein eilen ihanan löydön serkun luota.

Päivän paras viesti.

ihana :')

Mulla on kans tallessa kuolleen isäni vihko, johon hän on raapustellut armeijassa ollessaan..=)

Siinä ei niin romanttisia asioita ole, mutta se on mun aarre kuitenkin..

Pelkään itse niin hirveästi menettäväni äidin.

ison pinon kirjeitä, jotka isoisäni oli hänelle kirjoittanut sota-aikana. Niin kaunis käsiala, kaunokirjoitusta, ja voi sitä liikutuksen määrää. Aarteita, vaikka eivät minulla olekaan :)

Varmaan hypistelen tuota vihkoa monta päivää. Yöllä ei meinannu unikaan tulla, kun en eilen kerinny perehtyä sisältöön tarkemmin ja odotin, että aamulla pääsen lukemaan tarkkaan kirjoitukset :) Kyyneleet valui silmäkulmista, kun luin kaiken. Mutta olen todella onnellinen tästä löydöstä.



ap

leipomis- ja ruokareseptejä. Pelastin kotini halkovajasta ja säilytän ne.



Äitini elää vielä, on pian 80.

ja tee tosiaan niiden ohjeiden mukaan!

Nauti :-)

Miehen isovanhempien kirjeenvaihtoa, miehen vanhempien kirjeenvaihtoa ja miehen tätien nuoruusaikaisia vihkoja sekä päiväkirjoja. Niitä on kiva lueskella, vaikka osa niistä kai pitäisi antaa johonkin arkistoon tutkijoiden iloksi. Ei malta, 1900-luvun alku kirjeissä on niin mielenkiintoinen.



Mahtaakohan minusta säästyä lapsille edes tekstiviestejä.