Kertokaapa miten vauvan voi muka opettaa esim. sylihiireksi???
Olen äidiltäni ja muutamalta muulta tutulta saanut kuulla miten olen meidän kuopuksen opettanut siihen, että on aamusta iltaan sylissä. En vaan ymmärrä miten kun syntymästään saakka on itkenyt kaikkialla muualla paitsi sylissä päivisin, päikkärit nukkuu vaunuissa, se onkin minun lepohetkeni. Lattiallakin viihtyy vähän aikaa, mutta aikuisen pitää olla vieressä tai muuten alkaa heti itkeä ja vaikka olisi vieressä niin maksimissaan puolisen tuntia viihtyy lattialla kerrallaan. Myös yöt nukkuu hyvin omassa sängyssä, vain päivisin haluaa olla koko ajan sylissä. Vaikeuttaa elämää välillä paljonkin, mutta elän toivossa, että kun kuopus kasvaa niin alkaa viihtyä enemmän muualla kun sylissä.
Lisäksi täällä oli ainakin kaksi keskustelua, joissa äiti oli tuskastunut siihen, että vauva haluaa olla koko ajan sylissä eikä saa tehtyä juuri mitään ja heille sitten jotkut kommentoivat, että itse olet siihen opettanut. Ei välttämättä just noilla sanoilla, mutta siihen viittasivat.
Pitäiskö vauvan sitten antaa vaan itkeä eikä ottaa syliin? Eikös tuo sitten aiheuta vauvalle "traumoja" kun hänellä on hätä eikä pääse syliin, jossa rauhottuu.
Olen meidän kuopuksella kokeillut tuota huudattamistakin, mutta ei siitä ollut apua. Kuopus huusi monta tuntia eikä rauhottunut, vaikka yritti rauhotella muuten kun syliin ottamalla. Itku loppui siihen paikkaan kun otti syliin.
Kommentit (23)
Älkää äidit missään nimessä syyllistykö siitä, että pidätte lasta sylissä. Mikä sen parempi paikka pienen ihmisen maailmaa tutkailla kuin turvallisen vanhemman sylistä! On ihan huuhaata kuvitella, että lapsi kärsisi millään tavalla toisen ihmisen läheisyydestä. Lapsen kehonhallintakin kehittyy mainiosti hänen ollessaan sylissä, sillä hänen vartalonsa mukautuu äidin liikkeisiin ja kehon pikkulihakset ovat jatkuvasti toiminnassa.
Sekin on totta, että toiset lapset kaipaavat enemmän läheisyyttä kuin toiset, etkä voi opettaa lasta viihtymään yksikseen. Vauvan hätään on vastattava aina, oli sitten syy mikä tahansa. Monet vanhemmat "pilaavat" lapsensa siinä, että yrittävät huudattamalla opettaa lasta nukahtamaan yksin tai olemaan itsekseen. Lapsi ei ymmärrä miksi tämä turvallinen ja rakastava vanhempi toimiikin toisissa tilanteissa ihan toisella tapaa kuin mihin hän on tottunut ja kokee suunnatonta turvattomuutta tilanteessa jossa hänen hätäänsä ei reagoida. Voit opettaa lapsesi nukahtamaan yksin, mutta kannattaa miettiä, että mikä on sen hinta lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta katsottuna... Jos lapsi ei rauhoitu nukkumaan itsekseen, hän tarvitsee siihen aikuisen tukea! Tarjoa sitä silloin hänelle. Lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa ja nämä ensimmäiset elinvuodet ovat todella ratkaisevia tunne-elämän kehityksen kannalta.
sylivaihe on niin lyhyt aika lapsen elämässä,että mielellään kantelen pientä jos sylissä viihtyy..äitini kanssa kuuluu ikäluokkaan,ite oot tuommoseksi opettanut lapsen..kun lapsella oli koliikki ja huusi illat ja syli vaan auttoi=/
Meillä kävi sama karmea erhe kuopuksen (5. lapsi) kanssa synnärillä. Tosin oli jo ekana iltanaan (syntyi aamusta) tosi levoton esim. hoitajan sylissä, viihtyi vain minun vieressäni. Hoitajat tuota nauroivatkin, että on "niin fiksu lapsi, kun tunnistaa äidin niin hyvin". (Olisi saanut kyllä olla vähemmän fiksu tässä ;-), kiljui tuosta eteenpäin kuin syötävä joitakin kuukausia, jos ei ollut maailman ihanin äitinsä lähellä)